Pakotan varhaisteinityttöni urheilemaan

Iloisia teinivuosia

Minutkin pakotettiin. Arvaapa kuinka monta KYMMENTÄ ylipainokiloa minulla on nyt keski-ikäisenä. Heti kun muutin kotoa, lopetin pakkourheilun.

Liikuntaan jäi kammo.

Olet typerä ja idiootti jos pakotat.

No aikuisena lapsesi tulee olemaan sairaalloisen ylipainoinen, koska hän syö tukahduttaakseen aiheuttamiasi lapsuuden traumoja. Pakottaminen ei vain toimi!

Vierailija kirjoitti:

Minutkin pakotettiin. Arvaapa kuinka monta KYMMENTÄ ylipainokiloa minulla on nyt keski-ikäisenä. Heti kun muutin kotoa, lopetin pakkourheilun.

Liikuntaan jäi kammo.

Olet typerä ja idiootti jos pakotat.

Niin ja olen myös vakavasti sairas ja masentunut.

Liikuntaan ei välttämättä toimi sama metodi kuin hampaidenpesuun, eli se, että hommaa toistetaan niin kauan kunnes se on rutiini, jota ilman ei osaa edes olla. Riskinä on, että liikunnasta tulee vastenmielistä ja nuori lopettaa sen heti kun pääsee itse päättämään asioistaan.

Kyllähän tuo auttaa.

Joku mieluinen harrastus pitää pois napostelemasta, eikä sen tarvitse olla urheilua. Urheiluksi riittää ne terveelliset liikuntatavat.

Pakottamalla saat vain lapsen vihaamaan liikuntaa (entistä enemmän). Liikunnallisuuteen kasvattamisen olisi pitänyt lähteä jo aivan pienestä pitäen leikkien ja yhteisen mukavan aktiivisen ajan kautta. Pienestä pitäen siis teidän olisi omalla esimerkillänne ja yhdessä tekemällä pitänyt opettaa lapselle, että liikkuminen on kivaa ja palkitsevaa: yhteiset leikkihetket, kiipeilyn opettelu (puihin ja kiipeilytelineisiin), hippaleikit, pyöräretket, yhteiset kävelyt katsomaan vaikka kotieläintilojen eläimiä, hyppynarun hyppiminen, pallopelit yhdessä, frisbee mukaan ja rannalle, itse juoksulenkille ja lapsi pyörällä mukaan "kirittämään", joku perheen yhteinen liikuntaharrastus (vaikka kaikki yhdessä kerran viikossa tennistä pelaamaan), sulkapalloverkko pihalle, puolapuut ja renkaat lastenhuoneeseen jne., jne.). Ja vanhemmat toki omalla esimerkkillään näyttävät, että liikkuvat arjessa sekä harrastaen (vaikka lenkkeilyä tai muu säännöllinen liikuntaharrastus) että muuten (kävellen tai pyörällä kauppaan) ja nauttivat liikunnasta sekä sen tuomasta tunteesta. Tässä vaiheessa pakkoliikuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minutkin pakotettiin. Arvaapa kuinka monta KYMMENTÄ ylipainokiloa minulla on nyt keski-ikäisenä. Heti kun muutin kotoa, lopetin pakkourheilun.

Liikuntaan jäi kammo.

Olet typerä ja idiootti jos pakotat.

Niin ja olen myös vakavasti sairas ja masentunut.

Ikävältä kuulostaa, mutta oletko miettinyt millaista elämä olisi ollut ilman liikuntaa? Ehkä olisit jo lapsena ollut lihava? Jos vanhempasi olivat ihan paskoja niin ehkä olisit muutenkin traumatisoitunut. Lasten lihavuus on mielestäni vanhempien vastuulla. Pakotetaanhan lapset kouluunkin ja ruutuaikaa rajoitetaan. Miksi terveelliset elämäntavat mukaanlukien liikunta olisi niin eri asia????? Ap

Kaksipiippuinen juttu.

Lapsi voi myöhemmin ehkä kiittää vanhempiaan siitä että palkintona on timmi kroppa ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostus sen johdosta.

Miten käytännössä tämä pakottaminen tapahtuu?

Opeta se tutustumaan peilin avulla vulvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Pakottamalla saat vain lapsen vihaamaan liikuntaa (entistä enemmän). Liikunnallisuuteen kasvattamisen olisi pitänyt lähteä jo aivan pienestä pitäen leikkien ja yhteisen mukavan aktiivisen ajan kautta. Pienestä pitäen siis teidän olisi omalla esimerkillänne ja yhdessä tekemällä pitänyt opettaa lapselle, että liikkuminen on kivaa ja palkitsevaa: yhteiset leikkihetket, kiipeilyn opettelu (puihin ja kiipeilytelineisiin), hippaleikit, pyöräretket, yhteiset kävelyt katsomaan vaikka kotieläintilojen eläimiä, hyppynarun hyppiminen, pallopelit yhdessä, frisbee mukaan ja rannalle, itse juoksulenkille ja lapsi pyörällä mukaan "kirittämään", joku perheen yhteinen liikuntaharrastus (vaikka kaikki yhdessä kerran viikossa tennistä pelaamaan), sulkapalloverkko pihalle, puolapuut ja renkaat lastenhuoneeseen jne., jne.). Ja vanhemmat toki omalla esimerkkillään näyttävät, että liikkuvat arjessa sekä harrastaen (vaikka lenkkeilyä tai muu säännöllinen liikuntaharrastus) että muuten (kävellen tai pyörällä kauppaan) ja nauttivat liikunnasta sekä sen tuomasta tunteesta. Tässä vaiheessa pakkoliikuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Ollaan koko perhe liikkuvaisia elämä on tuon tyyppistä. Vanhemmat ja sisarukset harrastavat liikuntaa ja se on osa arkea. Jotkut ihmiset vain rakastavat Löhöämistä. Moni istumatyötä tekevä tuttu on harmitellut vaivojaan ja toivonut että olisivatpa vanhemmat ohjanneet urheilun pariin. Tämä meidän tyttö ei itsestään mene liikkelle, joten olen pienestä asti sanonut että joku liikuntaharrastus pitää olla aina. Olen mielestäni vastuullinen äiti. Ap

Minulla oli tapana teininä käydä äitini kanssa lenkillä. Välillä juostiin ja välillä käveltiin, mutta koko ajan juteltiin. Palkintona oli paitsi liikunnan ilo, myös todella läheiset välit äitiin, mistä oli tietenkin hyötyä etenkin murrosiän kuohuvina vuosina.

Mun äiti käytti pakottamista kaikenlaiseen tekemiseen. Ne ovat juuri niitä asioita, jouta en varmasti aikuisena tee, vaikka ne hyödyttäisivätkin itseäni. Siis se pelkkä että sai pakotettua ei ollut se pahin, vaan äitini käytti psykologista valtaa ja satuttamista saadakseen sen mitä hän halusi.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottamalla saat vain lapsen vihaamaan liikuntaa (entistä enemmän). Liikunnallisuuteen kasvattamisen olisi pitänyt lähteä jo aivan pienestä pitäen leikkien ja yhteisen mukavan aktiivisen ajan kautta. Pienestä pitäen siis teidän olisi omalla esimerkillänne ja yhdessä tekemällä pitänyt opettaa lapselle, että liikkuminen on kivaa ja palkitsevaa: yhteiset leikkihetket, kiipeilyn opettelu (puihin ja kiipeilytelineisiin), hippaleikit, pyöräretket, yhteiset kävelyt katsomaan vaikka kotieläintilojen eläimiä, hyppynarun hyppiminen, pallopelit yhdessä, frisbee mukaan ja rannalle, itse juoksulenkille ja lapsi pyörällä mukaan "kirittämään", joku perheen yhteinen liikuntaharrastus (vaikka kaikki yhdessä kerran viikossa tennistä pelaamaan), sulkapalloverkko pihalle, puolapuut ja renkaat lastenhuoneeseen jne., jne.). Ja vanhemmat toki omalla esimerkkillään näyttävät, että liikkuvat arjessa sekä harrastaen (vaikka lenkkeilyä tai muu säännöllinen liikuntaharrastus) että muuten (kävellen tai pyörällä kauppaan) ja nauttivat liikunnasta sekä sen tuomasta tunteesta. Tässä vaiheessa pakkoliikuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Ollaan koko perhe liikkuvaisia elämä on tuon tyyppistä. Vanhemmat ja sisarukset harrastavat liikuntaa ja se on osa arkea. Jotkut ihmiset vain rakastavat Löhöämistä. Moni istumatyötä tekevä tuttu on harmitellut vaivojaan ja toivonut että olisivatpa vanhemmat ohjanneet urheilun pariin. Tämä meidän tyttö ei itsestään mene liikkelle, joten olen pienestä asti sanonut että joku liikuntaharrastus pitää olla aina. Olen mielestäni vastuullinen äiti. Ap

Ohjaaminen on eri asia, kuin pakottaminen, varsinkin jos käytät apunasi psykologista satuttamista (se on tosi tehokas konsti, voin vakuuttaa). Lapsesi tekee ihan mitä haluat vaikka itku kurkussa ja kärsien, jos opettelet satuttaamaan häntä psykologisesti niskuroinnista, ja kehittää sitten aikuisemmalla iällä vaikkapa syömishäiriön tai passiivisen itsetuhon.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottamalla saat vain lapsen vihaamaan liikuntaa (entistä enemmän). Liikunnallisuuteen kasvattamisen olisi pitänyt lähteä jo aivan pienestä pitäen leikkien ja yhteisen mukavan aktiivisen ajan kautta. Pienestä pitäen siis teidän olisi omalla esimerkillänne ja yhdessä tekemällä pitänyt opettaa lapselle, että liikkuminen on kivaa ja palkitsevaa: yhteiset leikkihetket, kiipeilyn opettelu (puihin ja kiipeilytelineisiin), hippaleikit, pyöräretket, yhteiset kävelyt katsomaan vaikka kotieläintilojen eläimiä, hyppynarun hyppiminen, pallopelit yhdessä, frisbee mukaan ja rannalle, itse juoksulenkille ja lapsi pyörällä mukaan "kirittämään", joku perheen yhteinen liikuntaharrastus (vaikka kaikki yhdessä kerran viikossa tennistä pelaamaan), sulkapalloverkko pihalle, puolapuut ja renkaat lastenhuoneeseen jne., jne.). Ja vanhemmat toki omalla esimerkkillään näyttävät, että liikkuvat arjessa sekä harrastaen (vaikka lenkkeilyä tai muu säännöllinen liikuntaharrastus) että muuten (kävellen tai pyörällä kauppaan) ja nauttivat liikunnasta sekä sen tuomasta tunteesta. Tässä vaiheessa pakkoliikuttaminen vain pahentaa tilannetta.

Ollaan koko perhe liikkuvaisia elämä on tuon tyyppistä. Vanhemmat ja sisarukset harrastavat liikuntaa ja se on osa arkea. Jotkut ihmiset vain rakastavat Löhöämistä. Moni istumatyötä tekevä tuttu on harmitellut vaivojaan ja toivonut että olisivatpa vanhemmat ohjanneet urheilun pariin. Tämä meidän tyttö ei itsestään mene liikkelle, joten olen pienestä asti sanonut että joku liikuntaharrastus pitää olla aina. Olen mielestäni vastuullinen äiti. Ap

Mun poika ei liiku ollenkaan ja vaan on sykkyrässä sängyllä laite sylissään. Varmaan saa siitä isona kärsiä. Voin sitten nauraa lapselleni, että näin siinä kävi, kun äiti ei halunnut kohdistaa sinuun psykologista satuttamista, etä ois saanut sinut liikkeelle (koska en itsekään liiku, eikä mua kiinnosta olla minään esimerkkinä lapselleni.) Mä olen se mukava äiti, jota rakastetaan, sä olet se, jota vihataan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu.

Lapsi voi myöhemmin ehkä kiittää vanhempiaan siitä että palkintona on timmi kroppa ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostus sen johdosta.

Olipas ällöttävä kommentti ja vielä kun puhutaan nuoresta tytöstä! Oletko joku likainen setämies? Timmi kroppa kuulostaa limaäijän kieleltä. Terveellisissä elämäntavoissa on VÄHÄN muustakin kyse....

Mun äitini voi nyt sitten hylättynä olla iloinen siitä, että pakotti minut liikkumaan, kun en kärsi mistään vaivoista, mutta en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Missään tapauksessa en ole hänelle kiitollinen yhtään mistään, mitä hän teki, vaan päinvastoin haluaisin rankaista häntä siitä, että käytti minuun psykologista satuttamista, ja vei elämäniloni. Varmaan ne sinunkin tuttusi vaivoineen ovat elämäniloisempia noin, kuin kasvatettuna siten, kuin sinun lapsesi.

t.kristallikissa

Se että antaa lapsen maata kännykällä koko elämänsä on melkein pahoinpitelyä.