Lue keskustelun säännöt.
En pääse vaihtamaan työpaikkaa vaikka kuinka haen!
13.08.2018 |
Sain tänään kaksi viestiä, joiden mukaan minua ei valitettavasti valittu hakuprosessin toiseen vaiheeseen, ja meinasi mennä kuppi nurin. Ei voi olla todellista! Olen yrittänyt aktiivisesti 1,5 vuotta vaihtaa työpaikkaa, mutta ei vaan onnistu! Kuolen henkisesti nykyisessä paikassa ja vielä surkealla palkalla, joten motivaatiota vaihtamiseen todella olisi.
Minulla on vastuullinen tehtävä, hyvät suositukset ja arvostettu tutkinto (kaupallinen ala). Minun kaltaisiani on varmasti paljon mutta olisin silti luullut että edes jossain vaiheessa onnistaisi. Olen hakenut nykyistä työtä vastaavia paikkoja, sekä korkeampi- ja matalampitasoisia. Palkkatoiveestakaan ei pitäisi olla kiinni sillä en aio ainakaan hinnoitella itseäni ulos työmarkkinoilta. Hakemukseni on joka kerta loppuun saakka hiottu ja mietitty, juuri ko. tehtävää varten.
Kaikesta huolimatta olen tämän 1,5 vuoden aikana päässyt haastatteluun kokonaista kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla tie katkesi siihen. Nämä tehtävät olivatkin molemmat sellaisia, joihin varmaan löytyi pätevämpiä hakijoita. Se mikä raastaa enemmän on kieltävä vastaus paikasta, johon omasta mielestäni olisin ns. täydellinen hakija.
Olen totta kai kiitollinen että olen työssä, enkä joudu hakemaan työttömänä töitä, mutta nyt taas torjutuksi tultuani olen melkein raivoissani! Miksen muka kelpaa mihinkään.
Mikä on teidän muiden kokemus työnhausta nykypäivänä, korkeasti koulutettuna?
Kommentit (20)
Ihan kuin minun tarina.. ei nappaa niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#2 jatkaa... Tosiaan aina tuntuu että on tullut parempi hakija joka saanut paikan. Monta kertaa ollut top 2. Kyllä turhauttaa.
Itse yritin viisi vuotta aika samoilla spekseillä. Lopulta läksin ulkomaille. Keski-Euroopasta työ löytyi parissa kuukaudessa, nettopalkkaankin tuli noin 70% korotus ja elinkustannukset on pienemmät. Viikottain tulee headhuntereilta viestiä kiinnostaako vaihtaa.
Älä kidu siellä pidempään, kun lähdet niin ainoa mitä kadut on ettet tehnyt sitä aiemmin...
Huutava työvoimapula: terveisin Barona
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun tarina.. ei nappaa niin ei.
Sama mulla, sillä erolla, että olen työtön, joten ei todellakaan naurata.
Ap sun kaltaisia on paljon, ja mun kaltaisia vielä enemmän. Tervetuloa tähän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin et muka kelpaa mihinkään? Kelpaathan sinä nykyiseen työpaikkaasi. Minä en kelpaa oikeasti mihinkään. Olen akateemisesti koulutettu nainen, enkä ole valmistumiseni jälkeen päässyt yhteenkään työhaastatteluun, saati töihin. Yli 10 vuoden työttömyyden jälkeen "pääsin" 2 kuukaudeksi kuntouttavaan työtoimintaan, joka ei ollut lähelläkään sitä, mihin minulla on koulutus. Olin tuon jakson jälkeen sekä henkisesti että fyysisesti ihan hajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun tarina.. ei nappaa niin ei.
Olen arvellutkin etten voi olla ainut...
Toisaalta sanotaan että työpaikkojen määrä yksinkertaisesti laskee, mutta toisaalta kiinnostavia ilmoituksia ilmaantuu melkeinpä viikoittain. Kuka niihin haastatteluihin pääsee? Mikä on se salaisuus? Lannistun ihan suunnattomasti aina kun päädyn ajattelemaan, että tällaista se varmaan on sitten läpi työelämän. Minulla on kyllä tuttuja jotka voivat lähes itse valita työpaikkansa, ja olen siitä rehellisen kateellinen, mutta minusta ei vain olisi esim. lääkäriksi tai huippukoodariksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti jos olisit mies, pääsisit haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et muka kelpaa mihinkään? Kelpaathan sinä nykyiseen työpaikkaasi. Minä en kelpaa oikeasti mihinkään. Olen akateemisesti koulutettu nainen, enkä ole valmistumiseni jälkeen päässyt yhteenkään työhaastatteluun, saati töihin. Yli 10 vuoden työttömyyden jälkeen "pääsin" 2 kuukaudeksi kuntouttavaan työtoimintaan, joka ei ollut lähelläkään sitä, mihin minulla on koulutus. Olin tuon jakson jälkeen sekä henkisesti että fyysisesti ihan hajalla.
Olet oikeassa että kelpaan ainakin siihen yhteen paikkaan, ja tuntuu varmasti pahalta että minä valitan kun joillain ei ole työpaikkaa ollenkaan.
Mutta oli minulla työtä tai ei, tuntuu pitkäkestoinen torjutuksi tuleminen silti pahalta. Kaikkihan me olemme nähneet paljon vaivaa tutkintojemme eteen, ja sen kaiken jälkeen soisi ettei kaikki olisi näin vaikeaa.
Nykyisestä työstäni ei tietenkään kannata lähteä, mutta voin kertoa että olen täysin ylityöllistetty ja alipalkattu. Lisäksi organisaation kulttuuri sotii omia arvojani vastaan, ja näiden asioiden summa on alkanut rasittaa minua enemmän ja enemmän vuosien varrella. Haluaisin voida viihtyä työssäni, tai jos se tuntuisi edes neutraalilta niin asiat olisivat paremmin.
ap
Veikkaan että johtuu iästäsi ja sukupuolesta. Olet juuri parhaassa lastentekoiässä, eivät halua ottaa riskiä äitiyslomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että johtuu iästäsi ja sukupuolesta. Olet juuri parhaassa lastentekoiässä, eivät halua ottaa riskiä äitiyslomasta.
Tämä on yksi mahdollisuus :( Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että äitiyslomien vaikutuksia työnantajalle pitäisi kaikin keinoin minimoida, sillä vaikka yritystenkin olisi periaatteessa kannettava vastuunsa näistä asioista, on se liian iso negatiivinen puoli että ikäisiäni naisia ei välttämättä uskalleta palkata.
ap
Soititko ja esittäydyit vai laitoitko pelkän hakemuksen? Ainakin minä olen huomannut, että soittaminen kannattaa+ siitä saa pisteitä. Muuta vinkkiä en osaa antaa. Paitsi tietenkin linkedinit yms. kannattaa pitää kunnossa. Kaupallisella alalla, kun olet niin taidat tietää jo nämä jutut muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, samoja kokemuksia löytyy täältäkin. Olen vain vanhempi kuin ap, mutta siis myös kaupallinen tutkinto. Lukuunottamatta opiskeluaikaa sekä HETI valmistumisen jälkeistä aikaa, niin kyllä on ollut tiukassa työpaikat, välillä olin suht pitkään myös ilman töitä. 10 vuotta on nyt kulunut valmistumisesta.
Parasta on, jos on hyvät verkostot, muuten koko homma on ihan tuuripeliä. Jos on rahkeita lähteä ulkomaille niin sekin on hyvä vaihtoehto, tosin paluu voikin olla myös hankalaa, juuri tuon saman kuvion takia ja lisäksi vielä olet "hankalasti" ulkomailla. Onneksi on se laiha lohtu, että toimeentulosi on nyt turvattu, et ole työtön.
Jos ei ole mitään ns. erityistä osaamista niin hankala erottua hakijamassoista. Toisaalta, olethan saanut tuon yhden työn (nykyisen), joten jossain vaiheessa saat varmasti uudenkin paikan!
En tiedä mistä kohdallasi mättää, luultavasti vaan niin paljon hakijoita yhtä paikka kohden, että aina tulee joku jolla on erikoiskyky tai joku haluttu ominaisuus juuri tuohon tehtävään. Ei se tarkoita että olisit huono hakija. Tradenomeja ja ekonomeja on pilvin pimein. Omalla kohdallani se on ikä, vaikka olenkin alle 5-kymppinen. Olen eri alalla, mutta realismi sama.
Vierailija kirjoitti:
Soititko ja esittäydyit vai laitoitko pelkän hakemuksen? Ainakin minä olen huomannut, että soittaminen kannattaa+ siitä saa pisteitä. Muuta vinkkiä en osaa antaa. Paitsi tietenkin linkedinit yms. kannattaa pitää kunnossa. Kaupallisella alalla, kun olet niin taidat tietää jo nämä jutut muutenkin.
Olen tehnyt kumpaakin, siis välillä vaan laittanut hakemusta menemään ja välillä soittanut. Kokemukseni mukaan ei ole merkitystä, miten tekee.... Olen ajatellut niin, että soitan ennen hakemuksen laittoa jos minulla on oikeasti jotain fiksua puhuttavaa tai kysyttävää, lämpimikseni en soita.
Linkedinit ja muut ovat kunnossa, ja uskon ettei hakemuksissanikaan ole varsinaista vikaa. Olen epävarmuuksissani pyytänyt muitakin niitä lukemaan, ja niiden siis pitäisi olla ok.
ap
Yhteen paikkaan on helposti 50-100 hakijaa, joista suurin osa täysin päteviä. On ihan herran haltuun kuka paikan saa vaikka olisi kuinka hyvä hakemus ja soittelisi perään...
Miksi ap et hae ulkomaille?
Itse kun olin vaihtamassa, niin en paljon jännittänyt haastattelussa, kun ei olemassa olevassa paikassakaan tavallaan mitään vikaa ollut. Sain hakemani paikan, joka kuitenkin oli parempi. Ajattelin, että olisiko johtunut siitä ettei vaikuttanut mitenkään epätoivoiselta tai tyytymättömältä tilanteeseensa. Oletko ap analysoinut omaa käyttäytymistäsi haastattelussa? Vastaatko kenties kysymyksiin, kuten oletat haastattelijan haluavan? Oletko kiinnittänyt huomiota kehon kieleen? No, varmaan olet. Yksi syy voi olla tuo, että ajattelevat sinun pian jäävän äitiyslomalle jne., onko sinulla lapsia? Mikä on ajatuksesi lasten hankinnasta? Tuota kannattaa miettiä ja sitä kautta sitten, että kuinka sen saa siellä haastattelussa tuotua ilmi. Tsemppiä tuleviin työnhakuihin ja toivottavasti pian onnistaa ja saat jos et unelmiesi paikkaa, niin ainakin kivemman.
Hei myös minä olen kolmekymppinen nainen, KTM, ihan hyvässä työssä. Haen kuitenkin toisenlaista työtä, hakenut jo lähes pari vuotta, eikä tunnu onnistuvan. Tsemppiä, kai se joskus onnistuu.
Niin ja tässä vielä olennaisia tietoja: olen nainen, 30-vuotias.
ap