Lue keskustelun säännöt.
Onko enää muuta vaihtoehtoa kuin erota?
13.08.2018 |
Meillä miehen kanssa pitkä parisuhde takana ja lapsiakin löytyy. Nyt viime vuodet on ollut hankalampaa. Olen alkanut toivoa enemmän vastuuta ja huolenpitoa mieheltä perhettä kohtaan, ennen ei juurikaan ole mitään tarvinnut tehdä. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja keskustelleet paljon. Nyt taas tuntuu, että en jaksa. Olin lasten kanssa viikon sukuloimassa ja mies oli sen ajan yksin kotona ja lomaa oli hänellä. Tulimme la aamuna kotiin ja toivoin mieheltä, että viettäisi vkl perheen kanssa, kun hänellä taas alkoi tänään reissuhommat. Ei ollut ei. Hetken makasi sohvalla mököttäen, kun pyysin viihdyttämään lapsia, että saisin ruoan tehtyä. Sitten otti esikoisen ja meni pihalle nurmikon leikkuseen, pienemmän jätti mulle sisälle, koska "ei saa mitään tehtyä hänen kanssaan". Niinpä niin.
Tästä asiasta on puhuttu paljon, ja mä tarttisin apua kodin ja lasten hoidossa, silloin kun ollaan yhdessä kotona. Ainakin periaatetasolla, hyvinhän noi hommat on hoitunu ilman miehenkin apua. Lupaa aina auttaa ja muuttua asian suhteen, mutta ei. 15min riehuttaa lapsia ja painuu sen jälkeen omiin menoihin, jättäen sitten kierroksilla käyvät lapset mun iloksi.
Alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä. Onko vinkkejä miten toimia? Mitä tehdä? Olen usein pyytänyt, että ottaisi joitain iltoja kokonaan hoitaakseen, ja mä voisin mennä vaikka meidän makkariin ja vaan olla illan. Ei ole toteutunut. Yhden illan taasen pyysin omiin menoihin, saan toki mennä, mutta siinäkin miehen asenne on niin vastentahtoinen, ilmeisesti niin saakelin rankkaa hoitaa yks ilta. Voi että ottaa nuppiin taas koko ukko. Ja sit vaan ihmettelee, miksi en innostu makuuhuoneen puolella. Niin. Miksiköhän?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä v...u teitä nykynaisia vaivaa kun ensin olette vuosikausia miehen palvelijoita ja sitten koko perheen supermarttyyri-äitejä kunnes voimat loppuu!
Parisuhde on niin epätasa-arvoinen kuin olla voi, ei ole omaa elämää ja seksikin on kuollut.
Pelkkää paskaa ja suorittamista yksin. Ja mies ei taatusti luovu saavutetuista eduista joten olisikos pitänyt heti alusta lähtien pitää puolensa, rajansa ja vaatia siltä mieheltä osallistumista perhe-elämään ja parisuhteeseen. Jos saa just sitä mitä tilaa!
Tässä on osa totta kyllä. Aloimme tosi nuorena seurustelemaan, itsekkin silloin olin ihan hukassa. Silloin meille tuli jo nämä roolit, nyt viimeiset 5v olen yrittänyt päästä niistä eroon. Hetken keskustelujen jälkeen menee ihan hyvin, sitten taas huomaan meidän erilaisen arvomaailman perhe-elämän suhteen. Nyt olen itsekkin aikuistunut ja oppinut vaatimaan myös omia oikeuksia ja haluja parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita siitä, että et toivo "yhtä iltaa rauhassa makkarissa" vaan otat sen illan ja lähdet fyysisesti jonnekin. Vaikka leffaan, niin on hyvä syy pitää puhelin kiinni. Jos mies aiheesta valittaa, niin voitte jatkaa keskusteluja siitä miten lasten hoitaminen on sinulle yhtä raskasta. Oleellista on, että annat miehen mököttää ja menet silti.
Olen mennytkin ja tulen menemään omia menojani. Se äkäily on vaan niiiin rasittavaa kuunnella, kuin olisi yksi teini-ikäinen noiden kahden pienen lisäksi. Ja olen vuosia mennytkin, mutta edelleen jatkaa äkäilyä, jos kerron johonkin lähteväni.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi-isäsuhde sinänsä ikävällä tolalla, mutta voisiko ajatella jotain lapsenvahtisysteemiä (mies kustantaa tai vähintään puoliksi). Ja silloin voisitte tehdä jotain yhdessäkin joskus.
Kyllä me kerran-kaks vuodessa kahdestaan mennäänkin johonkin minilomalle.
"Ennen ei ole juurikaan tarvinnut mitään tehdä", siinä se ongelman alku.
Ottakaa parisuhdeaikaa nyt heti. Lapset viikonlopuksi jonnekkin ja lähdette romanttiselle minilomalle jonnekkin. Kuulostaa siltä että olet kyllästynyt ukkoosi tai hänen käytökseen ja suurin syy siihen on lapsiperhe arki.
Jos teidän rakkaus ja intohimo hiipuu niin kaikki pienetkin asiat alkaa ärsyttää. Ja jos seksi hiipuu patisuhteessa ni kyllä se alkaa olemaan siinä se paketti. Miehes hakee sänkyhommat muualta, usko, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ennen ei ole juurikaan tarvinnut mitään tehdä", siinä se ongelman alku.
Tiedän tämän. Silloin sitä oli nuori ja tietämätön, nykyään olisi niin eri asia aloittaa suhde kuin silloin n20v sitten. Nyt kaipaankin vinkkejä siitä, miten tästä tilanteesta pois molempia tyydyttävään ratkaisuun. Vai onko keinoja?
Jakakaa töistä vapaat hetket puoliksi alkuun, miehelle puolet ja sinulle puolet. Ja omina aikoinasi lähdet talosta pois ja jätät miehen hoitamaan kaiken. Tätä hetken tehtyänne voitte keskustella uudestaan miehen osallistumisesta arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että tällaisen uusfeministivoimaantumisshitin myötä suomalaisen naisen markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla on syöksynyt raketin lailla kohti nollaa.
Niin, sä tiedät tämän, kun elät mielikuvitustyttistesi kanssa.
Kuvitteleehan jotkut naiset olevan kauniitakin?
Tuntuu, että kaikki sopimukset ja yhdessä tehdyt lupaukset pitäisi laittaa aina kirjallisesti paperille ja kehystää tämä paperi vaikka keittiön seinään, näkyvälle paikalle.
Mies nimittäin unohtaa päivässä tai vähintään parissa päivässä mitä minulle (ja meille) juhlallisesti lupasi.
Olisi hyvä, kun voisi osoittaa heti kun hän lupauksistaan lipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos antaisi viimeisen varoituksen?
Asioiden on ihan pakko muuttua ja muututtava, tai sitten ero on ainoa vaihtoehto.
Mies voi tehdä päätöksen. Ero tai sitten muutos. Kumpaa hän haluaa?
Ja ne muutoksen aiheet on laitettava ylös koska muuten ne ajan saatossa helposti unohtuvat. Ihminen on sen verran laiska eliö, että mielellään lipeää lupauksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos antaisi viimeisen varoituksen?
Asioiden on ihan pakko muuttua ja muututtava, tai sitten ero on ainoa vaihtoehto.
Mies voi tehdä päätöksen. Ero tai sitten muutos. Kumpaa hän haluaa?Ja ne muutoksen aiheet on laitettava ylös koska muuten ne ajan saatossa helposti unohtuvat. Ihminen on sen verran laiska eliö, että mielellään lipeää lupauksistaan.
Niin. Voisi tehdäkin jonkun muistiinpanon, missä olisi molemmilta asiat mihin sitoutuu tietyksi aikaa, jonka jälkeen katsoisi tilannetta uudelleen. Hyvä vinkki, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen aina niiiiiin punaista, kun joku puhuu miehen auttavan lasten kanssa. Tai kotitöiden. Ne ovat yhteinen vastuu ja tasapuolisesti ja reilusti hoidetaan. Aaaargh.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä v...u teitä nykynaisia vaivaa kun ensin olette vuosikausia miehen palvelijoita ja sitten koko perheen supermarttyyri-äitejä kunnes voimat loppuu!
Parisuhde on niin epätasa-arvoinen kuin olla voi, ei ole omaa elämää ja seksikin on kuollut.
Pelkkää paskaa ja suorittamista yksin. Ja mies ei taatusti luovu saavutetuista eduista joten olisikos pitänyt heti alusta lähtien pitää puolensa, rajansa ja vaatia siltä mieheltä osallistumista perhe-elämään ja parisuhteeseen. Jos saa just sitä mitä tilaa!
Ihanaa, että joku puhuu asiaa. Jos on ovimatoksi alusta asti suostunut niin sitä on vähän vaikea alkaa muuttamaan. Toinen kun ei välttämättä ole kiinnostunut siitä muuttumisesta ja miksi olisi. Helpolla on päässyt ja päästetty. Ei mies ole mikään apulainen. Hän hoitaa omaa kotiaan, omia lapsiaan. Kuinka monelta mieheltä kysytään hänen ollessaan viihtellä, että onko vaimo lapsenvahtina, ei moneltakaan, mutta naisilta kyllä kysytään. Minultakin joskus kysyttiin, vastasin että ei, on ihan omien lastensa kanssa.
Mielummin yksin lasten kanssa ja "vapaa" kun yksin paskassa suhteessa. Eipä tarvitse mitään odotella enää mieheltä ja pettyä yhä uudestaan. Eikä tarvitse enää olla vihainen koko ajan kun se ukko ei ole enää passattavana.