Lue keskustelun säännöt.
Olen äitinä täysin epäonnistunut, jopa vaarallinen
11.08.2018 |
Rakastan lapsiani niin että sattuu, mutta sähläävästä, ajattelemattomasta ja huolettomasta, uhkarohkeasta luonteestani johtuen olen asettanut joskus lapset suoranaiseen vaaraan, ja tajuan vasta jälkeenpäin mitä olisi voinut tapahtua. Yritän parhaani mutta tuntuu etten silti osaa suojella lapsiani.
Viimeinen kerta oli keväällä kun tein ulkomaanmatkan yksin lasten kanssa. Vuokrasin auton maassa jossa liikenne on kaoottista ja säännöistä piittaamatonta. Katselin kohteesta tietoa nähtävyyksistä ja ajattelin että tehdään kaikkea kivaa. Päädyin vuoristoon jossa ajoin pimeällä ja kapealla soratiellä jossa oli usean sadan metrin jyrkkä putous suoraan alaspäin. Toinen tapaus oli rannalla jolla oli punainen lippu. Siitä huolimatta ihmisiä oli paljon vedessä ja annoin lastenikin mennä. Mielestäni aallokko ei ollut niin paha, ja katselin kun muidenkin lapset keikkuivat kauempana aalloilla uimapatjojen kanssa ja nauroivat. Vesi oli matalaa. Pidin lapsia koko ajan silmällä ja he olivat aivan rannassa, kunnes huomasin että pienempi lapsista joka on vieläpä uimataidoton, menee yhtäkkiä hallitsemattomasti kauemmas uimarenkaan kanssa ja hengenpelastaja syöksyy hakemaan hänet. Itsekin juoksin.
Lapsi oli kunnossa vaikkakin säikähtänyt. Itse olin niin järkyttynyt etten pystynyt kunnolla edes puhumaan. Sopersin vain kiitos. Saimme pelastajalta raivokkaat lähtöpassit rannalta ja ukaasin poliiseista jos vielä näyttäydytään siellä. Itkin lasten kanssa yhdessä pitkän aikaa. Olin niin kauhuissani siitä mitä olisi voinut tapahtua että toivoin vain että kumpa ne poliisit olisivat tulleet hakemaan ja heittäneet mut vankilaan.
Mitä voin tehdä? En tahallani aiheuta tilanteita, en vain jotenkaan pysty aina ymmärtämään tekojeni seurauksia. Koen olevani täysin epäonnistunut. En tiedä johtuuko tämä masennuslääkkeestä jota käytän. Tunteeni ovat latteat, kaikki ajattelu ja toiminta on latteaa. Ilmankaan en pärjää.
Kommentit (12)
Älä nyt! Masunttuneisuuteen taipuvainen mielesi vaan saa sinut ajattelemaan noin. Onhan nuo kuvaamasi tilanteet olleet vaarallisia mutta ei mitenkään holtittomalla käytöksellä aiheutettuja vaan ihan puhtaasti et vain tullut ajatelleeksi ennen kuin "tilanne oli jo päällä". Kukaan ei tule ajatelleeksi kaikkea, vaaratilanteita sattuu jokaisessa perheessä tavalla tai toisella joskus. Täydellinen ei voi eikä edes tarvitse olla. Elämästä ei tulisi mitään jos ihan kaikkea pitäisi koko ajan arvioida ja varoa ja kieltää kaikki koska jotain voi aina sattua. Sääliksi käy lapset joiden vanhemmat on niin varovaisia ettei lapset saa ollenkaan elää normaalia lapsuutta. Ei ole hyväksi "kasvaa pumpulissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että voisit antaa lapset sellaiseen perheeseen jossa on tasapainoiset vanhemmat? Jos olet yh niin vielä enemmän suosittelen lapsille turvallista perhettä.
Hyvä idea! Kuormitetaan lastensuojelu sellaisten perheiden ongelmilla, jotka ovat kykeneviä hoitamaan lapsensa, niin ei varmasti jää resursseja ja sijaisperheitä todellisten ongelmaperheiden lapsille!
Hmm...olisin lapsena ollut onnellinen jos minulla olisi ollut tuollainen äiti, joka touhuaa lasten kanssa ja noin hurjan paljon. Ja joka rakastaa lapsiaan. Punaisen lipun uimarannalle ei kannata enää mennä, se tuli varmaan opittua.
Meressä voi olla voimakkaita virtauksia pinnan alla, jotka voivat viedä aikuisenkin mennessään. Niistä ei ole varoitusta rannoilla, vaan oletetaan että kaikki ihmiset jotenkin sen tietäisivät. Vuoristoajelussa ei ole mitään vikaa, eikä kai ajotaidossasikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo mutta viihdyttävä ja mahdollinen, vähintäänkin verrattavissa tosielämän tilanteisiin. Onhan huvipuistossakin laitteita, joissa on putoamisvaara. Lapsia viedään harrastuksiin, jossa on korkea loukkaantumisriski. Talvisilla teillä ajellaan myöhään sateessa ja lumipyryssä, onnettomuuksia sattuu. Kotona on vaaranpaikkoja. Väsynyt vanhempi voi sokeutua sille, mikä on lapselle turvallista ja mikä ei, kuvitellaan että kun koskaan ei ole sattunut mitään ja ehkä ollaan totuttu omassa elämässä ottamaan pieniä riskejä, niin luullaan että lapset ovat turvassa.
Mekin mentiin kaverin kanssa kerran uimaan vaikka oli punainen lippu. Vähän aikaa ihmeteltiin rannalla, mutta kun muutkin uivat ihan lipusta välittämättä niin ajateltiin että ei kai se sitten tarkoitakaan uimakieltoa. Ensimmäinen etelän reissu joten tehtiin sitten niin kuin muutkin. Mitään ei tapahtunut, uitiin normaalisti ja palattiin rannalle. Möhemmillä matkoilla on ollut ihan selkeää että kun on punainen lippu kukaan ei mene veteen. En tiedä edelleenkään miksi tuolla ensimmäisellä matkalla oli noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD? Onko testattu?
Mikähän tässä viittaa ADHD seen??? Itselläni sellainen ja kyllä voin vaan ymmärtää miten on mahdollista unohtaa lapsi autoon tai kauppaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Itämeressä noita merivirtauksia? Voiko lapsia päästää ylipäätään mereen jos virtauksia ei näe?
Oletko ajatellut että voisit antaa lapset sellaiseen perheeseen jossa on tasapainoiset vanhemmat? Jos olet yh niin vielä enemmän suosittelen lapsille turvallista perhettä.