Lapset suosivat exää vaikka minä kannan kaiken vastuun :(
Kuulin eilen lasten höpöttävän keskenään, toinen kyseli toiselta että ”kumman kans menisit naimisiin” ja sitten tuli kaikkia kavereita ja tuttavia. Lopulta toinen kysyi ”äitin vai iskän” ja kumpikin valitsi iskän. Vaikka kuulostankin naurettavalta niin kirpaisihan se. Vaikka meillä on viikko-viikko niin minä olen se kasvattaja ja kurinpitäjä. Isän luona pidetään hauskaa, herkutellaan, valvotaan ja ollaan kuin pellossa. Omia jälkiä ei tarvitse korjata, puhelimella saa olla, iskä kuskaa autolla kouluun. Minä hankin vaatteet, kengät, harrastusvälineet, leikkaan hiukset, pakotan käyttämään silmälaseja ja aurinkorasvaa. Huolehdin kouluhommat, yritän opettaa järjestystä ja jälkien korjaamista. Meillä syödään terveellisesti, iskällä saa sokerimuroja, ja niin paljon hampurilaisia että kun viimeksi viikonloppuna ehdotin että käydään vaihteeksi mäkkärissä niin kumpikin vastasi vihertäen että ”eeeiii, me ollaan kyllästytty kun iskä ostaa niitä monta kertaa viikossa”.
Niin, tiedän että ex on pääosin hyvä ja osallistuva isä, mutta ei pidä mitään kuria, eikä opeta mitään tapoja. Jatkuvasti tulee kommenttia lapsilta esim. että iskän kanssa mennään punaisia päin kun ei jakseta odottaa, ja iskän kanssa voi mennä pelkät uikkarit päällä kauppaan. Minä olen sitten se ankea natsimutsi, joka kuulemma kieltää kaiken kivan. Alakouluikäiset lapset kyseessä. Onko kohta niin että eivät haluaisi tulla luokseni ollenkaan? Lohduttakaa nyt joku...
Kommentit (19)
Kyllä ne siitä aikuistuvat. Työsi hedelmät korjaat silloin. Jatka samalla linjalla vaan. Palkintonasi on nuoret aikuiset joilla on elämänhallinta kunnossa.
Sitten vasta onkin hieno tunne kun aikuisilla lapsilla menee hyvin.
Ymmärrän, että tuo tuntuu ikävältä.
Mutta eiköhän me kaikki valittaisi mieluummin se, jolta saa enemmän etuja.
Älä nyt kuitenkaan tästä jutusta katkeroidu. Vanhemman tehtävänä ei ole olla aina myöntyvä ja supermukava, vaan opastaa elämään oikein. Ja sitähän sinä teet.
Kyllä, kohta on niin kuin itsekin luulet. Ihmismieli pyrkii tekemään valintoja, jotka lisäävät omaa hauskuuden kokemusta
Kiitos kommenteista. Lisääkin luen mielelläni. Paljon parempi mieli jo. Ap
Punaisia päin ajaminen ei todellakaan ole hyväksyttävää, ei niitä turhiin paikkoihin laiteta ja päällä pidetä. Ainakin siitä asiasta pitää keskustella ja nimenomaan lasten kuullen, samoin roskaruokavalio ja esim. hampaidenpesu, jos toinen vanhempi ei valvo sitä.
terveisin natsimutsi, jolla on hyvät suhteet aikuisiin lapsiinsa
Mahdoitko vähän liioitella tähän kuitenkin?
Eiköhän ne lapset ihan perusarkea siellä isälläkin elä. Eivät vaan tee JUURI niinkuin sinä haluaisit ja nyt se kyrsii.
Minä olin meillä tiujempi, mutta ihan yhtä suosittu. Tiukkuuden lisäksi minun kanssani myös hassuteltiin ja pelleiltiin. Entä sinun kanssasi? Jos oot pelkkä nalkuttava natsi, etkä vastapainoksi myös hellä hassuttelija, niin vika on sussa. Ei eksässä. Vaikka helpompaa varmaan syyttää eksää.
Mitä vanhemmiksi lapset kasvaa, sitä enemmän ymmärtävät. Mun lapset (15v ja 12v) puhuvat nykyään, miten mukavaa on kun jääkaapissa on mun luona "oikeaa ruokaa", vanhempi saattaa sanoa leikkisästi, että no nyt tänä viikonloppuna natsimutsi määrää, ei mene rytmit niin sekaisin ja muiskauttaa pusun poskelle. Fiksuja lapsia, pitävät huoneensa siistinä, osallistuvat moneen, lähtevät vastaan väittämättä mummolaan (exän vanhemmille eivät kuulemma mene kun "iskä ei pakota") jne. Eli isällään ovat nahkeita ja nihkeitä kaikkeen, ovat omissa huoneissaan jne, mun kanssa reippaita, iloisia ja mukaan lähteviä.
Listallasi oli outoja asioita...kyllä meilläkin menee lapset välillä kesällä uikkareissa kauppaan, jos kauppa on rantamatkalla. Muutenkin tuli vähän inhottava olo. Ihan kuin olisit katkera heidän hyvästä suhteestaan. Kyllä sokerimuroja voi joskus syödä. Koitit saada kuulostamaan siltä, että vetävät heroiinia aamupalaksi.
Mitä jos koittaisit itse välillä olla vähän rennompi? Rajojen lisäksi vähän lisäisit leikkiä ja rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmiksi lapset kasvaa, sitä enemmän ymmärtävät. Mun lapset (15v ja 12v) puhuvat nykyään, miten mukavaa on kun jääkaapissa on mun luona "oikeaa ruokaa", vanhempi saattaa sanoa leikkisästi, että no nyt tänä viikonloppuna natsimutsi määrää, ei mene rytmit niin sekaisin ja muiskauttaa pusun poskelle. Fiksuja lapsia, pitävät huoneensa siistinä, osallistuvat moneen, lähtevät vastaan väittämättä mummolaan (exän vanhemmille eivät kuulemma mene kun "iskä ei pakota") jne. Eli isällään ovat nahkeita ja nihkeitä kaikkeen, ovat omissa huoneissaan jne, mun kanssa reippaita, iloisia ja mukaan lähteviä.
Ihan kuin iloitsisit siitä, että lapsilla huono suhde isäänsä! Ihan kamalaa. Oletpa itsekäs ja katkera.
Ihan totta että voisin varmasti olla rennompikin. Mutta totta on, että esim ruokahomma on siellä ihan retuperällä. Minusta myöskään esiteinit tai ketkään eivät voi mennä ruokakauppaan uimapuvussa. Mainitsin esimerkin kun siitä pari päivää sitten keskusteltiin.
Sehän tässä onkin että ei maailma lopu siihen vaikka kaikki menisivät uikkareissa kauppaan, ja kyllähän muroillakin pysyy hengissä. Kyse on yleisestä ilmapiiristä, kulttuurista, hyvistä tavoista ja sivistyksestä. Ja niitä kai pitäisi vanhemman yrittää lapsilleen opettaa.
Ap
Joo e uikkareissa kaippaan, se on wt meininkiä.
Miksi pakotat käyttämään silmälaseja, jos ei ole tarve ja jotain kemikaalirasvaa?
Ap, ihan normaalia lapsilta. Valitettavasti.
Minun vanhemmillani oli aikoinaan aika samanlainen asetelma keskenään, tosin he eivät eronneet, mutta onnistuivat jotenkin vetämään saman katon alla erilaista linjaa lähes kaikessa. Nykyisin ymmärrän äitiäni vähän paremmin kuin lapsena, ja joistakin säännöistä olen jälkikäteen ihan kiitollinenkin, vaikka en arvostakaan sitä miten hän oli valmis tappelemaan niiden puolesta lastenkin edessä ja laittamaan oman siisteyskäsityksensäkin koska tahansa sovun ja rauhallisen ilmapiirin edelle. Jonkinlaisesta kiitollisuudesta huolimatta en vaan voi mitään sille, että olen edelleen aikuisena sitä mieltä että isä on mukavampi ihminen ja läheinen ja parempaa seuraa. En vaan jaksa olla läheinen kireän ihmisen kanssa vaikka kyseessä olisikin oma äiti, joka on ajatellut paljon parastani. Olen aikuisenakin enimmäkseen samalla tavalla rento ja suurpiirteinen luonne kuin isäni. Tulemme niin paljon paremmin toimeen keskenämme ja ymmärrämme toisiamme. Valitettavaa, mutta näin se vaan joskus menee. Aina ei siis kannata olettaa, että kyllä sitä lopussa kiitos seisoo, ja lapset ovat isoina pelkästään kiitollisia että sain heidät raivoamalla pesemään hampaansa täsmälleen hammaslääkärin suositusten mukaan. Voivat ollakin, mutta joskus eivät, riippuu aika paljon tapauksesta. Jos sitä ihanaa ja onnistunutta lopputulosta nimittäin pitää itsestäänselvyytenä, mahdollisesta pettymyksestä seuraa katkeruus, joka hankaloittaa välejä entisestään.
Ap, oletpa nyt hölmö. Tietysti TYTÖT valitsevat leikkimielisessäkin kyselyssä PUOLISOKSEEN lähtökohtaisesti isän, joka on MIES. Tämä siis tietysti menee niin vaihtoehdoissa, joissa toinen on mies ja toinen on nainen kuten isä vai äiti. Jo pienetkin tytöt tajuavat yleensä avioliittoon kuuluvan morsian (nainen) ja sulhanen (mies). Kyseessä ei siis ole mikään "kummasta vanhemmasta pidät enemmän?"-kysely, ap hyvä.
Joo no tiedostan itsekin että otin vähän turhan raskaasti. Mutta ovat siis tokaluokkalaiset kaksoset ja toinen on poika, joten ei nyt ihan tuo sukupuoli-selityskään päde. Ap
Heillä on selvästi osallistuva ja hyvä isä, mikä on tärkeintä. Vaikka he eivät elä sinun säännöilläsi siellä, niin se ei poissulje sitä rakkautta mitä isä antaa lapsilleen ja etteikö lapset saisi nauttia niistä asioista mitä kokevat isän kanssa.
Kyllä he sinuakin rakastavat. Voi vaan olla että isän kanssa tulee hassuteltua enemmän ja sen takia valitsivat isän? Ehkä isä on myös enemmän läsnä?
Aloittaja kertoo aloituksessaan hyvin selkeästi syyn siihen minkä vuoksi lapset pitävät isästä enemmän. Aloittaja on niin sanottu natsimutsi joka komentelee lapsia osittain myös sen vuoksi että hän voi. En sitä sano etteikö peruskuria pitäisi olla mutta mielestäni lapsillakin on oikeus mielipiteeseensä ja vanhemman pitäisi ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan siksipä esimerkiksi se että mitä syödään aamupalaksi voi ihan hyvin olla asia jonka lapsi saa ihan itse päättää.
Tuttua. Iskä ei maksanut koskaan mitään, en jaksanut taistella. Joululahjaksi antoi 50 €, maailman paras isä lasten mielestä.