No niin, sitä oli sitoutunut sukulaisiinsa, jotka asuivat kaukana

Tarkoitatko vanhempiasi?

Miksi sitouduit ja olet katkera? Täysin turhaa itkemistä, elä elämääsi eteenpäin.

Aika järkyttävää luettavaa . Olet siis onnellinen, että vanhempasi vihdoin kuolivat?

No helvetti, olisitte muuttaneet kotikonnuille. Siellä äiti ja isä olisivat voineet auttaa lastenhoidossa, kun olisitte vieneet lapset heille. Ei kukaan mielellään lähde päiviksi muiden nurkkiin luuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lomat menivät matkatessa heidän luokseen. He eivät vaivautuneet tulemaan meille. Odottivat vain meidän muuttavan takaisin. Sitten he vanhenivat, joten matkamme lisääntyivät entisestään, kunnes sitten viimeinenkin kuoli. Vihdoin on aikaa lähellä asuville ihmisille.

Oli raskasta olla saamatta apua ruuhkavuosina, viettää lomat sukulaisten työleirillä ja huolehtia kaukaa sekä tarvittaessa ajaa auttamaan ja jättää oma elinpiiri lyhyellä varoitusajalla odottamaan. Rajoitti omaa elämää ja oman lähipiirin muodostamista! Sosiaalinen kiintiö oli heistä varsin täynnä.

 Siis ihan omaa tyhmyyttäsi ja velvollisuudentuntoasi reissasit eestaas muistamatta että OMAA JÄRKEÄ ON LUPA KÄYTTÄÄ. Ketuttaako??

Jopa ap:ta kivitetään.

Jos olisi antanut olla, olisi taas saanut kommenttia miten julmasti hylännyt apua tarvitsevat vanhempansa.

Vähän kuin minä, vuosia tehnyt apua tarvitsevan lapsuudenperheen eteen sitä ja tätä, palkaksi vain v*ttuilua.

Käskytetty vain hoitamaan sitä ja tätä, ei edes kysytä ehdinkö, vaan oletus on että hoidan.

Kun sanoin itseni viimein hommasta irti, olin itsekäs p*ska, joka käyttäytyy marttyyrimaisesti. No, se ja sama. En nosta enää eväänikään.

Vanhemmat olivat onnellisia, kun huolehdin.

Sain perintöä, joten laitoin  kaukana sijaitsevat myyntiin. Saamillani varoilla hankin mieleiseni kodin täältä ja loput sijoitan tulevaisuuteen. Voin tarjota lapsenlapsilleni lähimummolan.

En ole katkera. Olen kiitollinen yhteisistä muistoista, mutta minua ei saa enää millään takaisin sinne, mistä aikanaan lähdin. Paljon se otti ja antoikin. He jotka jäävät koko elämäkseen samalle paikkakunnalle, eivät ehkä osaa samaistua miltä tuntuu, kun ei tarvitse käyttää suurta osaa vapaa-ajastaan matkustamiseen, vaan kaikki löytyy minullakin vihdoinkin läheltä ja on energiaa tutustua uusiin ihmisiinkin.

ap