Miten tukea äitiä ja kumppania?

Eikö mitään?

Minä en osaa oikein hahmottaa tuota tukemisasiaa. Enemmänkin olen toivonut, että puoliso tekee osansa meidän yhteisessä elämässämme. Ei tietenkään voi ottaa pois mahakipuani, jos sellaista on, mutta jotenkin tuntuisi keljulta, jos minua pitäisi paapoa jotenkin sen sijaan, että toinen tekee osansa lapsenhoidosta ja muista jutuista. Ei sen takia, että minua pitää tukea, vaan koska se on hänenkin elämäänsä se perhe-elämä.

Tee kyselemättä osasi kotitöistä ja älä ole ärsyttävä.

Ainakin meillä herätään joka tapauksessa tuohon aikaan. Jos lapset oikeasti olisivat hankalia, ne heräävät 3.30 ja pistävät muumidvdn huutamaan. Huolehdi aamutoimista ja anna minun olla rauhassa. Millainen pönttö tällaisia kyselee?

No onpa tylyjä vastauksia. Mä ainakin arvostan sitä että rankkoina päivinä (jos ne on mulle rankempia kuin toiselle just vaikka sen vatsakivun vuoksi) mies ottaa enemmän tehtäväkseen niitä arjen hommia. Ja tykkään kyllä jos mies vähän paapoo muakin kosketuksella ja pienellä huomaavaisuudella. Ja sama toisin päin, jos miehellä on rankempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en osaa oikein hahmottaa tuota tukemisasiaa. Enemmänkin olen toivonut, että puoliso tekee osansa meidän yhteisessä elämässämme. Ei tietenkään voi ottaa pois mahakipuani, jos sellaista on, mutta jotenkin tuntuisi keljulta, jos minua pitäisi paapoa jotenkin sen sijaan, että toinen tekee osansa lapsenhoidosta ja muista jutuista. Ei sen takia, että minua pitää tukea, vaan koska se on hänenkin elämäänsä se perhe-elämä.

Eikös se ole selvää se, että tekee osansa. Ei sitä pitäisi joutua toivomaan. Meillä mies tekee vähän ylikin ja lisäksi paapoo mua kosketuksella...itse saan tsempata, etten aina olisi se joka saa kaikkea enemmän ja tekee vähemmän.