Jäädä ja tyytyä vai erota?

Moikka! Tiedän, että jokainen itse joo päättää elämästään ja blaa blaa.. Mut nyt haluun ulkopuolisten mielipiteitä.

Olen 30v ja mies 35v. Meillä lapset 4 ja 6v. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja toki elämään on mahtunut kaikenlaista, myös pettymyksiä ja avioero. Erosta on aikaa 3 vuotta ja siihen johtaneet syyt jätän nyt sikseen. Pettämistä ei ole ollut, mutta olemme molemmat sitä mieltä, että ero oli kohdallamme välttämätön. Kumpikin koki tuolloin ettei ollut tilaa kasvaa ihmisenä.
Sittemmin palattu kuitenkin yhteen ja terapiassa käyty ja käydään edelleen. Haaveillaan yhteisestä kodista, mutta jokin asia siinä itseäni tökkii.. Mies sanoo että tämä riittää hänelle ja on tyytyväinen meidän elämään. Minulla taas mieli vaihtelee yhteisen asunnon hankinnan suhteen päivittäin. Rakastan miestäni ja perhettäni mutta jotenkin silti pelkään että tulisin katumaan yheistä hanketta. Kyse olisi siis talon rakentamisesta. Rakennettiin meidän edellinenkin koti yhdessä ja se oli ihanaa aikaa, mutta sen jälkeen koitti tyhjyys..
ollaan ehkä sellasia ihmisiä et kokoajan oltava raudat tulessa, mutta olen miettinyt että miksi.. miksi ei osata vaan olla ja nauttia siitä mitä jo on vaan aina haaveillaan jostain uudesta puuhasta...

En tiedä saako kukaan kiinni siitä mitä tarkoitan?

Haluaisin hirveästi rakentaa perheellemme uuden, yhteisen kodin mutta se pelottaa! Ihan vietävästi. Tulee niitä ”entä jos” ajatuksia paljon..
Meillä on ihan ok parisuhde. Kaikki on hyvin, mutta sellainen suuri intohimo ja kipinä puuttuu. Toimitaan hyvin yhteen ja arki sujuu, meillä on kahdenkeskisiä juttuja ym. Kaikki näennäisesti hyvin. Mutta huomaan silti miettiväni, että onko tää normaalia? Ei ole ns. henkistä yhteyttä, mutta muuten kaikki ok. Välillä tuntuu että elämää vaan suoritetaan..

Mitä teen? Heittäydynkö pelosta huolimatta vai kuuntelenko intuitiotani ja jarruttelen rakennus kuvioita?