Millaista oli käyttää niitä paksuja kuukautissiteitä mitä äidin kaapissa lapsena näin?

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

Ne oli järkyttäviä. Vielä synnärilläkin oli aikoinaan kuminauha joka sidottiin vyötärölle ja paksun imukyvyttömän vaipan päät siihen kiinni että pysyy paikoillaan edes jotenkuten.

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

No ei ollut mitään vöitä.

Mutta aika inhan tuntuisia ne oli ja noloa kun näkyi tosiaan vaikka kuinka kauas... 

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

Tämä on totta, vaikka en tuollaisia vyösiteitä ole käyttänyt, mutta teipit olivat huonoja, joissain taisi olla joku vaahtomuovin tapainen ohut kerros minkä tarkoitus oli pitää side paikoillaan. Useimmiten se löytyi selästä. Aika pian siirryin tampponeihin.

Yksi asia mikä noissa vanhoissa siteissä oli paremmin, olivat ihanan pehmeitä, eivätkä muovisia niinkuin suurin osa niistä, joita viimeksi olen muutama vuosi sitten käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

No ei ollut mitään vöitä.

Mutta aika inhan tuntuisia ne oli ja noloa kun näkyi tosiaan vaikka kuinka kauas... 

Vanhemmissa oli.

1970-luvun alussa mulla oli se "vaippa", joka sidottiin vyötäröllä olevaan nauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

No ei ollut mitään vöitä.

Mutta aika inhan tuntuisia ne oli ja noloa kun näkyi tosiaan vaikka kuinka kauas... 

Kyllä oli vyöt ennenkuin teipit tuli.  70-luvun alkupuolella.

Ohuet tuli -92. Muistan koska ne tuli juuri kun itselläni alkoi kuukautiset. Parien ensimmäisten aikana käytin noita paksuja ja kyllähän ne tuntui. Tuntui siltä että kaikki näkee että on joku möykky housuissa. Kyllä oli helpotus kun ne ohuet tuli.

Paksut siteet olivat kamalia, aina piti tarkkaan miettiä, millaisia vaatteita käyttää menkkojen aikana, jottei side näy. Pitkät takapuolen peittävät paidat olivat pelastus. Koulun jumppatunnit olivat karmeita: jos oli vähänkään tiukemmat shortsit tai verkkarit, side näkyi. Muistan käyttäneeni jotain väljiä tuulipuvun housuja...

14-vuotiaana aloin käyttää tamponeja ja olen siitä lähtien niitä suosinut, vaikka siteet on nykyään ihan erilaisia kuin nuoruudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan hirveitä! Niitä varten oli erikseen vyö, johon ne solmittiin kiinni, että pysyisivät paikoillaan. Sitten ne pullotti housuissa ja varmaan näkyi kilometrin päähän.  Sivulta ne aina falskas, vaikka ne oli paksuja.

No ei ollut mitään vöitä.

Mutta aika inhan tuntuisia ne oli ja noloa kun näkyi tosiaan vaikka kuinka kauas... 

Kyllä oli vyöt, ennen kun tuli teippisiteet.

Juuri siksi varmaan aloin heti käyttää tamponeja, koska kasarisiteet olivat niin kamalia. Pahinta oli, että ne olivat niin paksuja, että näkyivät läpi kaikista housuista. Muistaakseni ne olivat useita senttejä paksuja ja tiiliskiven muotoisia. Pikkuhousunsuojatkin olivat hirveitä. Liima oli niin huono, että suoja irtosi ja vaelsi selkään. Suojat olivat pumpulia, joka päivän mittaan hieroutui klimpiksi ja suoja menetti muotonsa.

Oli muistaakseni ainakin Perfekta ja Monella.

Perfektassa oli sellanen verkko päällä ja se sidottiin sitten kuminauhaan vyötärölle. Oli niinkuin paksu pötkylä.

Monella oli hiukan pehmeämpi ja ohuempi, mutta sekin sidottiin kiinni.

Ne kiertyivät pahasti ja päästivät ohi.

Koko ajan sai pelätä, että oli punainen tahra takapuolessa kun istui ja siitä nousi.

Koulussa oli vaikeka vaihtaa kun oli ulkovessat ja samaan aikaan saattoi olla monta yhtaikaa asioimasa. Siteet vaihdettiin muilta salaa.

Minulla oli alussa myös kankaisia (esimerkiksi trikoosta tai flanellista) leikattuja kaistaleita, jotka taiteltiin housuihin ja kiinnitettiin hakaneuloilla paidanhelmaan.

Ne muuttuivat koviksi kuin pelti ja pestiin ja kuivattiin salaa.

Vasta muutaman pesukerran jälkeen sai heittää pois.

Kun sain ensimmäiset kaupasta ostetut siteet, juuri sen Perfektan, se tuntui taivaalliselta. Oli pehmeämpi ja sai heittää heti pois käytön jälkeen.

Näitä ei nykyään voi käsittää varmaan kun ei ole kokenut sitä aikaa.