Jäisitkö tässä tilanteessa etä-äidiksi? Tai mikä olisi paras ratkaisu?

Meillä on neljä lasta, 11v, 9v kaksoset 3,5v ja 5kk ikäiset. Viimeisin lapsi oli kaikkea muuta kun suunniteltu, raskaus selvisi niin myöhään, ettei abortti ollut enää mahdollista. Parisuhteemme on ollut jo pidempään huonolla tolalla ja vaikea raskaus, minun masennukseni ja melko itkuinen vauva eivät ole sitä parantaneet. Lisäksi toivun eräästä leikkauksesta enkä siksi pysty fyysisesti huolehtimaan vauvasta.

Ollaan vakavasti harkittu eroa, koska riidat on jatkuvia ja ne ahdistaa itseäni eivätkä ainakaan edistä masennuksesta toipumista, samoin lapset kärsivät kireästä ilmapiiristä. Jos olisin fyysisesti kunnossa niin haluaisin lasten jäävän minulle, mutta koska olen niin fyysisesti kun psyykkisestikin ns. puolikuntoinen niin olen vakavasti harkinnut, että voisin olla se etävanhempi.

Jos joku aikoo ehdottaa, että olkaa yhdessä lasten takia niin ei tule toimimaan. Sitä on tässä kokeiltu, mutta ainaiset riidat vaan jatkuu eikä kellään ole hyvä olla.

Tiedän nuorimman olevan vielä pieni, mutta tapaamiset ei tulis olemaan se perinteinen joka toinen viikonloppu vaan ne mietittäis sen mukaan, miten se on erityisesti vauvalle paras tässä kohtaa ja kasvaessa katsotaan sitten uusiks. En myöskään aio muuttaa mihinkään kovin kauas vaan pysyisin lähellä nykyistä kotiamme.