Listataan maailman ihanimpia ääniä

Floor Jansen

Vierailija kirjoitti:

On teillä joillakin tyypeillä kyllä oudot jutut täytyy myöntää. Joku pikkulikkojen kimitys ja vauvojen läähättelyt on varmaan ällöttävintä vähään aikaan..

Joo, on nyt monta kertaa tullut esille tämä rankkuus. Ei vitsi, oon niin edgy, että lapset inhottaa! Hyi! Enkö ookin rankka ja omaperäinen, ja kertakaikkisen kykenemätön ajattelemaan asioita muista näkökulmista kuin omastani. Siistii!

talven jälkeen, kun näkyy ekat sulaneet kohdat hiekkatiessä ja ratsastat ja hevosen rautakenkä rasahtaa siinä hiekassa, ihana ääni, joka kertoo, että taas selvittiin yhdestä talvesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä lasten äänet ovat niiiiiin hirveitä ja kauheita, että yäk, ja ihmettelette sitä, miten ne jostakusta voivat olla ihania: jos ajattelette itsenne vauvoina ja lapsina, niin kumpi teistä on ajatuksen tasolla mukavampaa: 1) se, että teidän vanhempienne mielestä teidän äänennen olivat ihania ja tuottivat hyvää mieltä, vai 2) se, että teidän äänenne olivat vanhemmista ja ehkä kaikista muistakin ihmisistä ihan hirveitä, kauheita ja niiiiiiiin ärsyttäviä, että niistä piti oikein nettifoorumilla jauhaa. Koska tekin olette olleet vauvoja ja lapsia, ja joku on teidän ääntänne kuunnellut ja siihen reagoinut tavalla tai toisella.

No kai sitä saa ihmetellä, niin kuin yleensä ihmetyttää miten jollain voi olla täysin päinvastainen mielipide jostain asiasta. Kyllä mäkin aivastelen ja niistän nenää, vaikka se on ehkä vielä pahempi ääni kuin lapsen kimitys. Että tiedän kyllä olleeni joskus lapsi ja varmasti äänelläni ärsyttänyt monia. On se jonkun mielestä voinut mukavaltakin kuulostaa, mutta outoa minusta!

Sen takia pyydänkin hetkisen pohtimaan sitä asiaa omalta kohdalta.

No siis lapsen kannalta tietysti varmaan hyvä, että niiden äänistä jotkut tykkää? Mutta ihan konkreettisesti se ääni on vaan omaan korvaan kamala, joten on outoa että niin monen mielestä ei ole. Vähän sama asia kai kun se, että on vaikea ymmärtää miten niin moni tykkää vaikkapa mutakakusta, kun itse en voi sitä sietää.

No nyt oot ajatellut lapsen kannalta. Ajattelepa sitten vielä evoluution kannalta: kumpi on parempi, se, että lasten äänet on kivoja vai se, että ei?

Ja mitä kaiken ärsyttävyyteen tulee, aika moneen asiaan voi omalla asenteella vaikuttaa. Nykyään ollaan yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa koko ajan pohditaan omia tuntemuksia ja ympäristön vaikutusta siihen. Jos alkaa pohtia lapsia vähän suopeammasta viitekehyksestä (ottaa huomioon vaikkapa sen, että hekin ovat yksilöitä ja toisaalta kehityksessä ihan eri tasolla kuin aikuiset), ei ärsytäkään enää niin paljon. Ja oma elämä helpottuu hieman.

No kylläpä nyt meni tunteisiin ku joku ei tykkää lasten äänistä :D

Mulla ei oo lapsia enkä halua, mut en minä niiden ääniä inhoa. Vauvan nauru on suloista :)

Tämä on ehkä outo, mutta miehen huohotus sängyssä. Harmikseni olen neitsyt ja epävarma niin en pääse kuulemaan tuota kuin jostain pornosta tms.

Vierailija kirjoitti:

No kylläpä nyt meni tunteisiin ku joku ei tykkää lasten äänistä :D

Mulla ei oo lapsia enkä halua, mut en minä niiden ääniä inhoa. Vauvan nauru on suloista :)

Hmm... Ärsytys on tunne, joten jos on ärsyyntynyt, on mennyt tunteisiin. Mutta on olemassa vaihtoehtokin sille, että on koko ajan erilaisten tunteiden riepoteltavana, ja se on se, että miettii, mistä ne tunteet syntyvät. Tavallaan ymmärrän sen, että haluaa olla jonkun tunteen vallassa, jos sen tunteen avulla samalla kertoo maailmalle ajatuksiaan (lapset ärsyttävät, homot ärsyttävät, ulkom aalaiset ärsyttävät), mutta en sitten kuitenkaan ihan kokonaan käsitä sitä, miksei niille tunteille voi yrittää tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä lasten äänet ovat niiiiiin hirveitä ja kauheita, että yäk, ja ihmettelette sitä, miten ne jostakusta voivat olla ihania: jos ajattelette itsenne vauvoina ja lapsina, niin kumpi teistä on ajatuksen tasolla mukavampaa: 1) se, että teidän vanhempienne mielestä teidän äänennen olivat ihania ja tuottivat hyvää mieltä, vai 2) se, että teidän äänenne olivat vanhemmista ja ehkä kaikista muistakin ihmisistä ihan hirveitä, kauheita ja niiiiiiiin ärsyttäviä, että niistä piti oikein nettifoorumilla jauhaa. Koska tekin olette olleet vauvoja ja lapsia, ja joku on teidän ääntänne kuunnellut ja siihen reagoinut tavalla tai toisella.

No kai sitä saa ihmetellä, niin kuin yleensä ihmetyttää miten jollain voi olla täysin päinvastainen mielipide jostain asiasta. Kyllä mäkin aivastelen ja niistän nenää, vaikka se on ehkä vielä pahempi ääni kuin lapsen kimitys. Että tiedän kyllä olleeni joskus lapsi ja varmasti äänelläni ärsyttänyt monia. On se jonkun mielestä voinut mukavaltakin kuulostaa, mutta outoa minusta!

Sen takia pyydänkin hetkisen pohtimaan sitä asiaa omalta kohdalta.

No siis lapsen kannalta tietysti varmaan hyvä, että niiden äänistä jotkut tykkää? Mutta ihan konkreettisesti se ääni on vaan omaan korvaan kamala, joten on outoa että niin monen mielestä ei ole. Vähän sama asia kai kun se, että on vaikea ymmärtää miten niin moni tykkää vaikkapa mutakakusta, kun itse en voi sitä sietää.

No nyt oot ajatellut lapsen kannalta. Ajattelepa sitten vielä evoluution kannalta: kumpi on parempi, se, että lasten äänet on kivoja vai se, että ei?

Ja mitä kaiken ärsyttävyyteen tulee, aika moneen asiaan voi omalla asenteella vaikuttaa. Nykyään ollaan yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa koko ajan pohditaan omia tuntemuksia ja ympäristön vaikutusta siihen. Jos alkaa pohtia lapsia vähän suopeammasta viitekehyksestä (ottaa huomioon vaikkapa sen, että hekin ovat yksilöitä ja toisaalta kehityksessä ihan eri tasolla kuin aikuiset), ei ärsytäkään enää niin paljon. Ja oma elämä helpottuu hieman.

Öö no tuota, evoluutionkin kannalta (liittyy mielestäni vahvasti siihen lapsenkin kannalta miettimiseen, kun ei vanhemmat vihaa lapsiaan jne.) on tietysti parempi, että ne äänet ovat ihmisten mielestä suloisia. Omasta mielestäni ne ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin suloisia, mutta ilmeisesti näin ei monenkaan mielestä ole. Hyvä niin! Silti vaan ihmetyttää, että mikä siinä äänessä voi olla suloista, kun itselleni se aiheuttaa helposti ärsyynnystä. Ja en mäkään lapsia ihmisinä mitenkään vihaa, en vain satu pitämään heidän ääniä suloisina.

Miltä kannalta pitäisi seuraavaksi ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä lasten äänet ovat niiiiiin hirveitä ja kauheita, että yäk, ja ihmettelette sitä, miten ne jostakusta voivat olla ihania: jos ajattelette itsenne vauvoina ja lapsina, niin kumpi teistä on ajatuksen tasolla mukavampaa: 1) se, että teidän vanhempienne mielestä teidän äänennen olivat ihania ja tuottivat hyvää mieltä, vai 2) se, että teidän äänenne olivat vanhemmista ja ehkä kaikista muistakin ihmisistä ihan hirveitä, kauheita ja niiiiiiiin ärsyttäviä, että niistä piti oikein nettifoorumilla jauhaa. Koska tekin olette olleet vauvoja ja lapsia, ja joku on teidän ääntänne kuunnellut ja siihen reagoinut tavalla tai toisella.

No kai sitä saa ihmetellä, niin kuin yleensä ihmetyttää miten jollain voi olla täysin päinvastainen mielipide jostain asiasta. Kyllä mäkin aivastelen ja niistän nenää, vaikka se on ehkä vielä pahempi ääni kuin lapsen kimitys. Että tiedän kyllä olleeni joskus lapsi ja varmasti äänelläni ärsyttänyt monia. On se jonkun mielestä voinut mukavaltakin kuulostaa, mutta outoa minusta!

Sen takia pyydänkin hetkisen pohtimaan sitä asiaa omalta kohdalta.

No siis lapsen kannalta tietysti varmaan hyvä, että niiden äänistä jotkut tykkää? Mutta ihan konkreettisesti se ääni on vaan omaan korvaan kamala, joten on outoa että niin monen mielestä ei ole. Vähän sama asia kai kun se, että on vaikea ymmärtää miten niin moni tykkää vaikkapa mutakakusta, kun itse en voi sitä sietää.

No nyt oot ajatellut lapsen kannalta. Ajattelepa sitten vielä evoluution kannalta: kumpi on parempi, se, että lasten äänet on kivoja vai se, että ei?

Ja mitä kaiken ärsyttävyyteen tulee, aika moneen asiaan voi omalla asenteella vaikuttaa. Nykyään ollaan yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa koko ajan pohditaan omia tuntemuksia ja ympäristön vaikutusta siihen. Jos alkaa pohtia lapsia vähän suopeammasta viitekehyksestä (ottaa huomioon vaikkapa sen, että hekin ovat yksilöitä ja toisaalta kehityksessä ihan eri tasolla kuin aikuiset), ei ärsytäkään enää niin paljon. Ja oma elämä helpottuu hieman.

Öö no tuota, evoluutionkin kannalta (liittyy mielestäni vahvasti siihen lapsenkin kannalta miettimiseen, kun ei vanhemmat vihaa lapsiaan jne.) on tietysti parempi, että ne äänet ovat ihmisten mielestä suloisia. Omasta mielestäni ne ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin suloisia, mutta ilmeisesti näin ei monenkaan mielestä ole. Hyvä niin! Silti vaan ihmetyttää, että mikä siinä äänessä voi olla suloista, kun itselleni se aiheuttaa helposti ärsyynnystä. Ja en mäkään lapsia ihmisinä mitenkään vihaa, en vain satu pitämään heidän ääniä suloisina.

Miltä kannalta pitäisi seuraavaksi ajatella?

Siltä, mikä sen ärsytyksen siinä tilanteessa konkreettisesti aiheuttaa. Missä se tunne syntyy?

jääpalojen kilinä juomalasissa

Kun voi kuulla muurahaisen kävelevän tai lehden putoavan puusta. Korva vain lähelle.

Seksikkään naisen orgastinen voihke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä lasten äänet ovat niiiiiin hirveitä ja kauheita, että yäk, ja ihmettelette sitä, miten ne jostakusta voivat olla ihania: jos ajattelette itsenne vauvoina ja lapsina, niin kumpi teistä on ajatuksen tasolla mukavampaa: 1) se, että teidän vanhempienne mielestä teidän äänennen olivat ihania ja tuottivat hyvää mieltä, vai 2) se, että teidän äänenne olivat vanhemmista ja ehkä kaikista muistakin ihmisistä ihan hirveitä, kauheita ja niiiiiiiin ärsyttäviä, että niistä piti oikein nettifoorumilla jauhaa. Koska tekin olette olleet vauvoja ja lapsia, ja joku on teidän ääntänne kuunnellut ja siihen reagoinut tavalla tai toisella.

No kai sitä saa ihmetellä, niin kuin yleensä ihmetyttää miten jollain voi olla täysin päinvastainen mielipide jostain asiasta. Kyllä mäkin aivastelen ja niistän nenää, vaikka se on ehkä vielä pahempi ääni kuin lapsen kimitys. Että tiedän kyllä olleeni joskus lapsi ja varmasti äänelläni ärsyttänyt monia. On se jonkun mielestä voinut mukavaltakin kuulostaa, mutta outoa minusta!

Sen takia pyydänkin hetkisen pohtimaan sitä asiaa omalta kohdalta.

No siis lapsen kannalta tietysti varmaan hyvä, että niiden äänistä jotkut tykkää? Mutta ihan konkreettisesti se ääni on vaan omaan korvaan kamala, joten on outoa että niin monen mielestä ei ole. Vähän sama asia kai kun se, että on vaikea ymmärtää miten niin moni tykkää vaikkapa mutakakusta, kun itse en voi sitä sietää.

No nyt oot ajatellut lapsen kannalta. Ajattelepa sitten vielä evoluution kannalta: kumpi on parempi, se, että lasten äänet on kivoja vai se, että ei?

Ja mitä kaiken ärsyttävyyteen tulee, aika moneen asiaan voi omalla asenteella vaikuttaa. Nykyään ollaan yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa koko ajan pohditaan omia tuntemuksia ja ympäristön vaikutusta siihen. Jos alkaa pohtia lapsia vähän suopeammasta viitekehyksestä (ottaa huomioon vaikkapa sen, että hekin ovat yksilöitä ja toisaalta kehityksessä ihan eri tasolla kuin aikuiset), ei ärsytäkään enää niin paljon. Ja oma elämä helpottuu hieman.

Öö no tuota, evoluutionkin kannalta (liittyy mielestäni vahvasti siihen lapsenkin kannalta miettimiseen, kun ei vanhemmat vihaa lapsiaan jne.) on tietysti parempi, että ne äänet ovat ihmisten mielestä suloisia. Omasta mielestäni ne ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin suloisia, mutta ilmeisesti näin ei monenkaan mielestä ole. Hyvä niin! Silti vaan ihmetyttää, että mikä siinä äänessä voi olla suloista, kun itselleni se aiheuttaa helposti ärsyynnystä. Ja en mäkään lapsia ihmisinä mitenkään vihaa, en vain satu pitämään heidän ääniä suloisina.

Miltä kannalta pitäisi seuraavaksi ajatella?

Siltä, mikä sen ärsytyksen siinä tilanteessa konkreettisesti aiheuttaa. Missä se tunne syntyy?

Joku reaktio aivoissa varmaankin.

Hyvin äänitetty hyvä musiikki laadukkaista hifilaitteista toistettuna.

Yuki Kaji

Kylmän oluen kaato lasiin

Kuikan huutelu erämaajärvellä, Härkälinnun ääntely on kuin ääni kaukaisesta ajasta, eräällä tavalla kiehtova.

Koiran levollinen huokaus vieressä ennenkuin se nukahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Yuki Kaji

Todellakin! Menin viime vuonna desuconiin sen takia, että pääsin kuuntelemaan livenä :D

Kuovin ääni muuten hiljaisessa kesäillassa

V8 moparin jytinä