Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

No ei kyllä ole oikeasti enää kesken, vaan luin Stephen Kingin Heräämisen loppuun alle viisi minuuttia sitten.

'ei kukaa oo mitää' (sanoo Rannanjärvi)

Jens Lapidus: Mr Ykkönen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katri Raunjoki, Jonain keväänä herään. Kirja väsyneestä ja masentuneesta perheen äidistä. Hän ei jaksakaan enää entistä elämäänsä jossa jaksoi suorittaa. Menneisyydessä on selvitettävää ja yksi ikävä kokemus voi vaikuttaa paljon. Alussa ajatus on etsiä sopivat päivät (perhe poissa kotoa) päättää elämänsä. Lopulta alkaakin näkyä valoa. Hyvin kirjoitettu kirja. Huumoriakin mukana. Voi monessa kohtaa samaistua. Kirjan aiheesta huolimatta mukava lukea. Päähenkilö tekee matkaa löytääkseen itsensä.

Kiitos, laitoin lukulistalle.

Puolivälissä menossa, tässä on tosi oivaltavaa ja hauskaa kieltä, vaikka aihe synkkä.

Virpi Hämeen-Anttilan Synnin jäljet.

10. osa Karl Axel Björkin tutkimuksia.

Ihan viihdyttävää tekstiä.

Srimad-Bhagavatam, osa 8

Ben Aaronovitch- Lies sleeping

Turusen "Simpauttaja" tarttui eilen uusintakierrokselle kun lapsia käytin kirjastossa.

Puoleen välin luin eilen, juuri se juoppokööri talonsa poltti.

Todellinen löytö oli kuitenkin Kari Enqvistin esikoisromaani "Wilson".

En ollut kuullutkaan tästä, pitääpä kirjoittaa tänne, kun se on menossa.

Ninni Schulman, Tyttölapsi nro 291. Kirjailijalla itsellään on ollut jo syntyessään vakava selkäsairaus. Kirja on toteen ohjautuva kuvaus kirjailijan itsensä varhaislapsuudesta ja sen tutkimisesta miten lapsuuiän sairaalassa olot yms ovat vaikuttaneet häneen ja vaikuttavat edelleen aikuisenakin. Läheisriippuvuus sekä hylätyksi tulemisen pelko on lähtöisin jo lapsuudesta. Apuna hänellä on vanhat potilaskertomukset joita on välillä hyvin ahdistavaa lukea.

Samaistuin hyvin vahvasti kirjailijan kuvaukseen ulkopuolisuuden tunteesta. Itselle oli hyvin pysäyttävä kirja lukea. Olen ollut kiusattu ja sen vuoksi käyn samojakin ajatuksia läpi kuin hän. Yksinäisyyttä ja hyvin paljon häpeää. Ulkopuolisuuden tunnetta ja masennusta. Kirjassa kuitenkin myös toivoa mukana ja myönteinen kirja lukea. Hyvin henkilökohtainen kirja. Paljon samaakin kuin edellisessä lukemassani Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään kirjassa.

Johanna Ruth Dobschiner: Valittu elämään. Hieman huolimattomasti kirjoitettu ja suomennettu, mutta autenttinen tarina eikä mitään takautuvaa mehustelevaa holokaustinyyhkyä 2020-luvulta. Enpä muuten tiennyt, että kirjoittaja on asunut Glasgow'ssa aikoinaan kun olen siellä ollut! Nyt toki jo kuollut.

Lynn Messinan Murha paremmissa piireissä.

Historiallisen cozy crime- sarjan avaus.

Hieman tahmeaa alussa, saa nähdä paraneeko jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Ninni Schulman, Tyttölapsi nro 291. Kirjailijalla itsellään on ollut jo syntyessään vakava selkäsairaus. Kirja on toteen ohjautuva kuvaus kirjailijan itsensä varhaislapsuudesta ja sen tutkimisesta miten lapsuuiän sairaalassa olot yms ovat vaikuttaneet häneen ja vaikuttavat edelleen aikuisenakin. Läheisriippuvuus sekä hylätyksi tulemisen pelko on lähtöisin jo lapsuudesta. Apuna hänellä on vanhat potilaskertomukset joita on välillä hyvin ahdistavaa lukea.

Samaistuin hyvin vahvasti kirjailijan kuvaukseen ulkopuolisuuden tunteesta. Itselle oli hyvin pysäyttävä kirja lukea. Olen ollut kiusattu ja sen vuoksi käyn samojakin ajatuksia läpi kuin hän. Yksinäisyyttä ja hyvin paljon häpeää. Ulkopuolisuuden tunnetta ja masennusta. Kirjassa kuitenkin myös toivoa mukana ja myönteinen kirja lukea. Hyvin henkilökohtainen kirja. Paljon samaakin kuin edellisessä lukemassani Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään kirjassa.

Kiitos suosituksista, luin Rauanjoen ja nyt Schulman loppusuoralla.

Juha Vuorisen "After sun - sinun perääsi".

Lukujumi joten vain novelleja. Suositelkaa omia novellisuosikkejanne!

Jenni Räinän Suo muistaa

Tove Jansson Kesäkirja.

Johanna Venho: Martti Suosalon Tähänastinen elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ninni Schulman, Tyttölapsi nro 291. Kirjailijalla itsellään on ollut jo syntyessään vakava selkäsairaus. Kirja on toteen ohjautuva kuvaus kirjailijan itsensä varhaislapsuudesta ja sen tutkimisesta miten lapsuuiän sairaalassa olot yms ovat vaikuttaneet häneen ja vaikuttavat edelleen aikuisenakin. Läheisriippuvuus sekä hylätyksi tulemisen pelko on lähtöisin jo lapsuudesta. Apuna hänellä on vanhat potilaskertomukset joita on välillä hyvin ahdistavaa lukea.

Samaistuin hyvin vahvasti kirjailijan kuvaukseen ulkopuolisuuden tunteesta. Itselle oli hyvin pysäyttävä kirja lukea. Olen ollut kiusattu ja sen vuoksi käyn samojakin ajatuksia läpi kuin hän. Yksinäisyyttä ja hyvin paljon häpeää. Ulkopuolisuuden tunnetta ja masennusta. Kirjassa kuitenkin myös toivoa mukana ja myönteinen kirja lukea. Hyvin henkilökohtainen kirja. Paljon samaakin kuin edellisessä lukemassani Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään kirjassa.

Kiitos suosituksista, luin Rauanjoen ja nyt Schulman loppusuoralla.

Kiva, että löytyi mieleisiä kirjoja. Kävin yksi päivä melko pienessä lähikirjastossa ja kävelin kaikki hyllyt läpi (paitsi dekkarit yms jotka eivät nyt kiinnostaneet) ja otin nuokin kirjat mukaani, kun vaikuttivat hyviltä. Melko vaikeaa se on vaan nopeasti etsiä mieleisiä kirjoja. Onnistuin nyt melko hyvin löytämään sellaisia. Paremmin ehkä tuo nopea valintatyyli sopii kuin se että tietäisin enemmän kirjasta. Joskus tietää jostain kirjasta enemmän, mutta sitten pettyy lukiessaan jos odotuksia on niin paljon. Näin lainaan mieluummin edelleen omalla tyylilläni ja monenlaisia kirjoja. Tulee vaan lainattua monesti niin syvällisiä kirjoja, että moni herättää ajatuksia liikaakin. Joskus luin myös monesti tosielämään perustuvia. Nekin synkkiä aiheiltaan. Nyt ehkä olisi iloisempien kirjojen vuoro. Pitää vielä mainita se, että itseä tämä ketju innostaa lukemaan. On kiva kertoa kirjasta tänne ja lukea muiden viestejä myös.

Mietin myös mikä on teidän lainaustyylinne. Otatteko hyllystä ns mitä sattuu ja kokeilette kiinnostaako vai tiedättekö kirjasta ennestään ja päätätte sitten lainata sen? Alkoi vaan kiinnostaa. Joku voisi esim viestiinsä sen laittaa. Aiheesta ohi, mutta kiva jos joku löysi lukemista näistäkin ehdotuksista.

Riikka Pulkkinen, Totta. Elsa on vakavasti sairas ja elämää voi olla enää kuukausia jäljellä. Puoliso Martti ja tytär Eleonoora yrittävät sopeutua tilanteeseen. Nuori tyttären tytär Anna tulee viettämään mukavaa iltaa Elsan kanssa. Sattumalta hän löytää kaapista vanhan mekon. Miettii, että varmaan Elsan vanha. Tietämättään hän aloittaa ison tapahtumien vyöryn. Mekko, kun on Elsan sanojen mukaan Eevan, mutta kuka hän on ja miksi hänestä ei ole puhuttu koskaan mitään. Edes Eleonoora ei tiedä hänestä mitään. Annan tehtäväksi jää selvittää Eevan tarinaa ja Elsan miettiä koska kertoisi tyttärelleen Eleonooralle kaiken. Eeva, kun on hoitanut häntä lapsuudessa. Kirja unohduksesta ja anteeksi annosta. Siitä miten ihminen yrittää lakaista vaikeat asiat mielestään. Elämän lopussa ne kuitenkin viimeistään palaavat mieleen. Hyvin ristiriitainenkin lukea. Tuntee sympatiaa monia henkilöitä kohtaan. En ole vielä ihan loppuun saanut.

Simpauttajasta löytyi sävyjä enemmän kuin muistinkaan.

Kaikki ihmiset oli kuvattu hyvin ymmärtävästi, ketään ei tee mieli tuomita.