Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Kjell Westö: Tritonus.

Luin tämän kirjan pari vuotta sitten, kun kirja ilmestyi. Jo silloin ajattelin, että tämä täytyy lukea joskus uudestaan.

Japanilainen myötätunnon taito, Omoiyari, kirjoittanut Erin Niimi Longhurst

Alkaa japanilaisella sananlaskulla:

Hyvän tekeminen toisille on hyvän tekemistä itselle.

Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista. Emmy Abrahamson. Olen vasta alussa mutta yllätyin positiivisesti. 

Joel Haahtela: Jaakobin portaat

Robert Holdstockin Alkumetsä ja taitaa jäädäkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

K.Längback Nisänmaa

Koskettaa kirjailijan omakohtaiset kokemukset rintasyövästä mutta myös ulkopuolisten ajatukset siitä miten tulee sairaana kohdelluksi.

Monesko kerta? Paraneeko vitsi jankkaamalla?

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Joel Haahtela: Jaakobin portaat

Olen lukenut Haahtelan koko tuotannon. Joskus lukiessani mietin ja pohdin, että kokeeko hän olevansa jotenkin naisia ylempänä.

Tähän kirjaan oli vaikeampi suhtautua, kun näin You Tubesta hänen joulukuisen vuoden 2021 "pappisvihkimyksensä".

Vielä kun on ammatiltaan psykiatri, niin tuntui jotenkin hassulta akateemiselle, tieteen nimessä työskentelevälle miehelle nuo ortodoksimenot.

Ja vielä mietin tuota hänen jatkuvaa toistuvaa yksinäisyydentunnettaan. Kertoo aina haastatteluissa siitä julkisuudessa ja sama teema tulee ilmi myös kirjoista.

Isä Joelilla on kuitenkin vaimo ja lapsiakin.

Meistä jokainen on kuitenkin täällä tietyllä tavalla yksin.

On tullut luettua kirjat, kun ystäväni on hänen suuri faninsa ja kirjat ovat nopeita lukea ja palauttaa, koska ovat pienromaaneita.

Leviathan falls

- James S.A. Carey

Juurakon Hulda kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joel Haahtela: Jaakobin portaat

Olen lukenut Haahtelan koko tuotannon. Joskus lukiessani mietin ja pohdin, että kokeeko hän olevansa jotenkin naisia ylempänä.

Tähän kirjaan oli vaikeampi suhtautua, kun näin You Tubesta hänen joulukuisen vuoden 2021 "pappisvihkimyksensä".

Vielä kun on ammatiltaan psykiatri, niin tuntui jotenkin hassulta akateemiselle, tieteen nimessä työskentelevälle miehelle nuo ortodoksimenot.

Ja vielä mietin tuota hänen jatkuvaa toistuvaa yksinäisyydentunnettaan. Kertoo aina haastatteluissa siitä julkisuudessa ja sama teema tulee ilmi myös kirjoista.

Isä Joelilla on kuitenkin vaimo ja lapsiakin.

Meistä jokainen on kuitenkin täällä tietyllä tavalla yksin.

On tullut luettua kirjat, kun ystäväni on hänen suuri faninsa ja kirjat ovat nopeita lukea ja palauttaa, koska ovat pienromaaneita.

En osaa sanoa kirjailija Haahtelan suhtautumisesta naisiin, kun en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan. Mutta kyllä, jonkinlainen yksinäisyyden tunne huokuu tästä opuksesta, mutta se ei lie ihme ottaen huomioon kirjan aiheen.

Voin pohtia kokonaisuutta vasta luettuani sen loppuun.

Taylor Stevens, Soluttautuja. Kirjan päähenkilönä on Vanessa niminen nainen jonka työtä on kerätä tietoa ja selvittää asioita. Hän ei pelkää kiristystä eikä väkivaltaa. Hän esittää välillä työtehtävissään miestä nimeltä Michael. Nyt uusi työtehtävä on lähteä Afrikkaan etsimään öljypohatan ainoaa tytärtä joka on kadonnut 4 vuotta sitten. Matkasta tulee vaarallinen, mutta onneksi yksi ystävä on joka auttaa. Minusta ihan hyvä ja jännittävä kirja, jossa tapahtuu paljon ja tapahtumapaikat eksoottisia. Päähenkilöstä on saatu minusta mielenkiintoinen. Väkivaltaa pelkäämätön ja sisukas nainen, mutta myös älykäs ja tunteellinen tietyissä hetkissä. Eräänlainen Lisbeth Salander tuli mieleen. Luin mielelläni loppuun saakka ja juoni säilytti yllätyksiä loppuun asti.

Kirjailija itse on asunut koko lapsuutensa Afrikassa vanhempiensa kuuluessa eräänlaiseen suljettuun uskonnolliseen lahkoon. Lapset eivät saaneet oikeastaan lukea mitään tai käydä koulua. Stevens kerjäsi kaduilla rahaa ruokaan ja hänen vanhempana eivät saaneet enää tavata häntä, kun hän oli 12-vuotias, koska lahkon johtaja päätti niin. Kun kului 4 vuotta niin hän alkoi suunnitella karkaamista vanhempiensa kanssa. Nykyään asuu Usassa. Hän on ottanut kirjaan mukaan näitä kokemuksia ja päähenkilön lapsuus ja muistot sekä yksinäisyyden tunteet näkyvät hyvin. Tämäkin lisää minusta kirjan aitoutta. Kirjailija selvästi tuntee Afrikan hyvin ja sen tavat.

Edelliseen vielä se, että kyseessä oli Children Of God lahko. Kamalaa lukea sen parissa olleiden lasten kokemuksia hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Moni sieltä aikuisena irti päässyt on päättynyt elämänsä. Vieläkin tuo lahko on toiminnassa. Miettii vaan kuinka paljon pahaa tehdään lapsille ja kuinka moni elämä pilataan. Surullista ajatella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä. Ihana kirja. Rakastan tällaisia luontoa kauniisti kuvaavia kirjoja. Suomalaisista kirjailijoista Anni Kytömäki on suosikkini.

En välitä romantiikasta, mutta tässä kirjassa sitä oli sopivasti minun makuuni. Lukulistalle menee varmasti muutkin kyseisen kirjailijan teokset.

Oletko lukenut Helen Mcdonaldia? Iltalentoja oli ainakin kiehtova ja menee tuohon samaan kategoriaan. H niinkuin haukka on vielä lukematta.

Pankkikirjani jäi pahasti kesken silloin kun pankit lopettivat niiden täyttämisen.

Miljenko Jergovic, Buick Rivera. Kertomus kahdesta Jugoslavian sodan kokeneesta miehestä jotka ovat päätyneet Usaan. Toinen heistä on muslimitaustainen bosniakki Hasan ja toinen serbi Vuko. Heistä bosniakki pakenee sodan traumoja ja serbi taas tekemiään sotarikoksia. He kohtaavat sattumalta ja riidan sekä taistelun kohteeksi nousee se mistä kaikki alkoikin eli vanha Buick Rivera auto joka on muslimille se tärkein asia. Vielä vaimokin tärkeämpi. Kirjassa oli minusta ainesta hyvään, mutta juoni ei toimi kovin hyvin ja tarina jää kesken.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos.

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Mies herää yksin sairasvuoteella, ja huomaa olevansa avaruusaluksessa. Vieressä makaa kaksi kuollutta miehistön jäsentä. Mies ei tiedä edes omaa nimeään, mutta muisti alkaa palailla pätkittäin. Pikkuhiljaa maapalloa uhkaava vaara ja avaruuslennon tehtävä alkavat hahmottua.

Olen lukenut useammankin Weirin kirjan, ja pidän hänen humoristisesta tyylistään kirjoittaa, kuitenkaan tieteellisistä faktoista tinkimättä.

Okalinnut, ihana <3

Chale -hindin perusteet. Oon päässyt kappaleeseen nro 6. Kyllä on mielenkiintoinen kieli tuo hindi. Tässä parhaimmat: kuttaa = koira, billii = kissa, santra = appelsiini, arab = miljardi, amir = rikas, maha radzha = suuri kuningas, sanskriti = kulttuuri, tikka = palat, masaalaa = mausteet, mausteseos, tantr = järjestelmä, rakenne, tantra, aasan = asento (joogassa). aasaan = helppo. Korjatkaa jos olen väärässä.

Moby dick, tuli vastaan kirjaston tiiliskiviosastolla. Alku oli ihan hauska, mutta täyteen vauhtiin en ole vielä päässyt.

Sitä ennen luin Suon villin laulun, oli ihan viihdyttävä, joskin päähenkilö oli paikoin vähän liian ihmeellinen. Loppuratkaisun suhteen olin jo spoilaantunut tällä palstalla, joten suurimmat tunteet sen suhteen jäi pois.

kirjojen kirja Raamattu