Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Sinuhe, egyptiläinen🙋‍♀️

Kuningashuone

"Vihreiden saavutukset". Nopeasti luettu. 😉

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Liza Marklund: Helmifarmi

Sehän sua kiinnostaisi..

Enpäs kerrokaan.

Todella hyvä kirja.

Sofia Sarenbrant: Kerjäläinen

Ja etunimi on Sofie, puhelin muutti.

Aurinkosydän. Muutaman ensimmäisen novellin perusteella suosittelen!

Ulla-Lena Lundberg: JÄÄ

Lundbergin henkeäsalpaavan kaunis romaani ei päästä otteestaan. Se vangitsee lukijan jään tavoin odotuksen, kaipuun ja vapauden murtumiin.

Klaus Schwab: The Great Reset

Eilen tarttui kirpparilta mukaan Arto Paasilinnan "Isoisää etsimässä".

Lukaisin illalla n. 80 sivua.

Olem tämän amisikäisenä lukenut viimeksi.

Alkupään kirjoja, parhaat antavat vielä odottaa itseään.

Pidän kuitenkin päähenkiön sairaasta perhetaustasta, tällaisia tarinoita on Suomi täynnä, eikä niitä kukaan usko, jos niistä avautuu...

Ei pelkästään hulvaton veijaritarina, millaisina näitä yleisesti pidetään.

Sensuuri iski..

Kirja Sarah Lark Valkoisen pilven maa.

Sijoittuu 1850-luvulle Lontooseen ja Uuteen-Seelantiin.

Kovin kehuttu kirja, ja olen ainakin toistaiseksi pitänyt kirjaa ihan viihdyttävänä.

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Liza Marklund: Napapiiri

Vierailija kirjoitti:

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Tarkoittaa oikeasti: kyllä.

Maisku Myllymäki: Holly. Kiva lukea, kiinnostava, mutta kokonaisuus kuitenkin huono. Juoni ei mielestäni ole kirjassa pakollinen, mutta tässä juonta on haluttu kehitellä, eikä siinä ole onnistuttu.

Margaret Atwood: Testamentit. Tämä on Orjattaresi-kirjan jatko-osa. Alkup. teoksesta on tehty suosittu tv-sarja Handmaid's tale, ja tämä kirja yhdistää sekä edeltävässä osassa että tv-sarjassa kerrottua. Nopeaa luettavaa.

Tv-sarja mulla on jäänyt kesken, jotenkin toistaa itseään. Ei toki ole poissuljettua, että joskus katson loppuun.

Ap

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot

Omaelämänkerrallisen Iijoki-sarjan 3. osa.

Kallen lapsuuden synkin jakso, isä on vajonnut mielisairauteen ja perhe joutuu elättäjän sairastuttua ahdinkoon.

2. kertaa Iijoki-sarjaa luen, edellisestä kerrasta on vierähränyt aikaa n. 25 vuotta.

Pirkko Saision Passio on nyt loppusuoralla. Kovasti median kehumisesta huolimatta on minulle pettymys. Liian jankkaava ja pitkitetty. Vain muutama kiinnostava henkilöhahmo. JP Koskisen Tulilintu on huimasti parempi.

Kuolevaisen käsikirja