Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Lucinda Riley Auringon sisar
Camilla Greben Kuin veteen piirretty viiva
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys.
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima.
Juhani Aho: papin tytär. Hienovireinen ja surullinen tarina.. seuraavaksi Papin rouva, joka kuuluisampi Ahon teos ja jatkoa edelliseen.
Björn Natthiko Lindebladin Saatan olla väärässä. Oon ollu "hieman" allapäin viime aikoina ja yrittänyt löytää apua self help -osastolta, mutta kaikki ne kirjat aiheuttaa mulle vaan pahempaa oloa.
Kunnes löysin Björnin, niin leppoisa kaveri joka ei kerro mitä pitää tehdä että saisi hyvän olon takaisin. Tai joo, on siellä neuvoja, kuten että hyväksy muut sellaisina kun he ovat, mikä on mun mielestä pirun hyvä neuvo. Se kun mulla on ollu ongelmana. Mutta ei ole mitään sellaista että syö näin ja nuku noin ja liiku tälleen ja meditoi silleen. Vaan enemmän sellaista että "hehe, tämmöstä minunki pään sisällä liikkuu, ei oo ees metsämunkilla helppoo toi mielenrauha, mutta minkäs sille mahtaa, annetaan hei vähä armoo nii ittellemme kuin muille". Ja just sitä armoo mä kaipaan :D
Laura Lähteenmäen Sitten alkoi sade.
Olen lukenut useamman hänen kirjoistaan, sujuvaa ihmis- ja miljöökuvausta. Suosittelen!
Sain juuri loppuun, mutta pitää silti suositella Caracasissa on vielä yö.
Oli itselleni ainakin vaikuttava lukukokemus.
Berijan tarhat. (Unto Parvilahti)
”Unto Parvilahti on yksi niistä yhdestätoista miehestä, jotka kommunistisen sisäministerimme Yrjö Leinon valtakaudella v. 1945 pidätettiin ja luovutettiin neuvostoviranomaisille. Unto Parvilahti oli sodan aikana kommennettuna vapaaehtoispataljoonan yhdystehtäviin Berliiniin. Isänmaallisten harrastustensa ja toimintansa vuoksi hänet pidätettiin sodan päättyessä ja luovutettiin 21.4.1945 laittomasti Neuvostoliiton valtiolliselle poliisille. Jouduttuaan olemaan yli 10 vuotta vapautta vailla hänen onnistui palata Suomeen vuoden 1954 lopulla. Kotiinpaluunsa jälkeen hän kirjoitti kokemastaan ja näkemästään muistelmateoksen "Berijan tarhat"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin Tommi Liimatan Jeppis ykkösen ja kakkosen, nyt siirryin sarjan viimeiseen osaan eli Rolloon.
ApRollo oli ehdottomasti viime vuoden kirjatapaus. Vastaavaa kuvausta luovan ihmisen sielunmaisemasta en ole aiemmin lukenut.
Voi hyvänen aika tätä nostalgia-vöyhötystä. Kuuntelin välipalana huvikseen Jenni Pääskysaaren Mielen maiseman jossa pikkutarkasti käytiin läpi Jennin ala-astevuodet ja se kuinka Kissit, WASPit ja Twisted Sisterit räjäyttivät pikku-Jennin tajunnan. Sitten niitä limudiskojen kuvauksia. Mitä oli päällä, kenen kanssa mentiin, mitä siellä tehtiin ja mitä vanhemmat sanoi. Ja mikä mäki oli minkäkin talon vieressä, kuinka pitkä matka oli kouluun jne. jne.
No sitten pahaa-aavistamatta tartuin Jeppikseen koska tykkäsin Liimatan radio-ohjelmasta. Puolivälissä kuuntelua alkoi käymään jo työstä, kun loputtomien pihaleikkien kuvailujen lomassa Kiss, WASP ja Twisted Sister räjäyttivät pikku-Tommin tajunnan.
No äläpä. Sitten vuoroon saapuu Tuomas Kyrön Kirjoituskonevaras. Koulussa tapahtui niin, opettaja sanoi näin, ja yllätys yllätys...
Kiss, WASP ja Twisted Sister räjäyttivät taas tajunnan, ja toistellaan taas lyriikoita: "We're not gonna take it, no we're ain't gonna take it!"
Ehkä käännyn käännöskirjallisuuden pariin hetkeksi. Kertokaa kun tää tädit ja sedät muistelee kasaria ja ysäriä-aikakausi on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin Tommi Liimatan Jeppis ykkösen ja kakkosen, nyt siirryin sarjan viimeiseen osaan eli Rolloon.
ApRollo oli ehdottomasti viime vuoden kirjatapaus. Vastaavaa kuvausta luovan ihmisen sielunmaisemasta en ole aiemmin lukenut.
Voi hyvänen aika tätä nostalgia-vöyhötystä. Kuuntelin välipalana huvikseen Jenni Pääskysaaren Mielen maiseman jossa pikkutarkasti käytiin läpi Jennin ala-astevuodet ja se kuinka Kissit, WASPit ja Twisted Sisterit räjäyttivät pikku-Jennin tajunnan. Sitten niitä limudiskojen kuvauksia. Mitä oli päällä, kenen kanssa mentiin, mitä siellä tehtiin ja mitä vanhemmat sanoi. Ja mikä mäki oli minkäkin talon vieressä, kuinka pitkä matka oli kouluun jne. jne.
No sitten pahaa-aavistamatta tartuin Jeppikseen koska tykkäsin Liimatan radio-ohjelmasta. Puolivälissä kuuntelua alkoi käymään jo työstä, kun loputtomien pihaleikkien kuvailujen lomassa Kiss, WASP ja Twisted Sister räjäyttivät pikku-Tommin tajunnan.
No äläpä. Sitten vuoroon saapuu Tuomas Kyrön Kirjoituskonevaras. Koulussa tapahtui niin, opettaja sanoi näin, ja yllätys yllätys...
Kiss, WASP ja Twisted Sister räjäyttivät taas tajunnan, ja toistellaan taas lyriikoita: "We're not gonna take it, no we're ain't gonna take it!"Ehkä käännyn käännöskirjallisuuden pariin hetkeksi. Kertokaa kun tää tädit ja sedät muistelee kasaria ja ysäriä-aikakausi on mennyt ohi.
Mutta Rollo onkin erilainen kirja kuin Jeppikset. Se kertoo ehkä enemmän siitä luovasta prosessista. Huom. se on mulla edelleen kesken, en ole nyt noin viikkoon lukenut sitä, joten kokonaisuutena en osaa sitä arvioida.
En ole lukenut noita muita mainitsemiasi kirjoja, mutta mulle nostalgia oli vain osa viehätystä Jeppiksissä. Voimakkaampi kokemus oli lapsen sielunmaisenman avaaminen.
Ap
Maria Petterssonin kirjoittama Historian jännät naiset.
Ei tule luetuksi loppuun. Lainasinkin vain siksi, että kirjoittajan esiintyminen eräässä tilanteessa herätti uteliaisuutta, kirjoittaako yhtä ronskia kieltä kuin tuossa esityksessään puheessaan käytti. Journalisti. No, ei kirjan teksti puheelle vedä vertoja, muttei kirja muutenkaan ole kiinnostava. 500 sivua historian jänniä naisia luetteloituna.
Aiemmin luin hieman suppeamman, muistaakseni ruotsalaisen kirjoittaman kirjan vähän samankaltaisesta aiheesta, eli naisista sotilaina/sodassa, aikoina jolloin sitä ei virallisesti naisille suotu tai suotunakin se oli poikkeukselliseksi katsottavaa. Tämä ruotsalaisen kirjoittama mielenkiintoisempi.
Mulla on opintoihin liittyen Geogle Orwellin Eläinten vallankumous juuri viimeisiä sivuja vajaa valmis :)
Ajattelin laajentaa vielä samaa kirjailijaa hänen toisella tunnetulla teoksellaan 1984, joka odottaa jo yöpöydällä.
Ajattelin noiden jälkeen hyödyntää äänikirjatarjontaa ja kuunnella jonkin uutukaisen väliin ennen seuraavia klassikkoja.
Sunita Purin That Good Night: Life and Medicine in the Eleventh Hour. Saattohoitolääkärin kokemuksia ja pohdintoja saattohoidosta yleensäkin. Enkä ole terveydenhoitoalalla edes :) Mutta todella kiinnostava kirja kyllä ja panee miettimään ihmisyyttä ja elämän tarkoitusta.
Rakel Liehun Valaanluiset koskettimet. Kirja pianosta, joka ostetaan pohjoisen erämaapitäjän pappilaan.
Piano seuraa välähdyksittöin pappilan perheen tyttären kasvua ja muistelee entisiä omistajiaan Pietarissa ja eripuolilla Eurooppaa.
Omaperäinen romaani taiteilijaksi kasvamisesta.
Huikeita kielikuvia ja upeita vertailukohtia kirjaijalta. Miten joku osaa kirjoittaa näin?
Markku Ropposen Kuhala ja tuomitut.
Mukavaa kevyttä luettavaa!
Lennä etelään, Kid, kirj. Torsten Scheutz.
Hitsin hyvä, jännittävä lentokirja vuodelta 1946.
Kaikille lentäjille must!
Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Kertoo nuoren Anssin kielletystä suhteesta keski-iän ylittäneeseen pääministeriin. Kirja on eroottinen hieman Jean Genetin tai Markiisi de Saden tyyliin, eikä siksi sovi aivan perheen pienimmille.