Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
oletteko lukeneet Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto? Aloitin sen, mutta jouduin luovuttaa… Kirja ei ollut mun juttu. Ehkä joku muu tykästyy?
Reino Juurikkala: Kirje sinulle.
Oli pakko jättää kesken Antti Tuomaisen Hirvikaava, ei napannut yhtään. En tykännyt edellisestä kirjastakaan, mutta luulin tämän olevan parempi, mutta sama päähenkilö jatkaa tässäkin. Tällainen huumori ei ole minua varten.
Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä
G.F. Sander: Kansalainen Kekkonen.
Amerikkalaisen toimittajan yritys löytää Kekkosen Rosebud.
Sander on tehnyt aiemmin kirjan Suomen talvisodasta. Myös tämän uuden tekstissä on huikea imu. Merkillistä, miten jotkut sen taitavat, vaikka kirjoittaisivatpa vain maalin kuivumisesta.
Terttu Uusitalo Mailaviidakko.
Torey Haydenin Tiikerilapsi
Olen lukenut sen viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten teininä. Nyt alalla työskennelleenä on katsontakanta luultavasti huomattavan erilainen kuin tuolloin, mutta silloinkin teininä muistan pitäneeni kirjasta.
Raamattu, tarkemmin sanoen juuri nyt Markuksen evankeliumi. Luen vähän joka aamu ehtiessäni.
Kesken on Satu Rämön Talo maailman reunalla. Kertoo asumisesta Islannissa tosi luettelomaisesti ja teknisesti, odotin enemmän kaunokirjallista tyyliä. Islannissa asuminen kuitenkin kiinnostaa, joten jatkan lukemista.
Ärsyttää eniten ehkä miten kirjoittaja kuvailee todella tarkasti esim. mitä kukin perheenjäsen tilaa herkkukaupasta tai jäätelötiskiltä. Tarkoitus on tietenkin kertoa islantilaisista erikoisuuksista, mutta menee liian ruokapainotteiseksi, ja välissä on jopa reseptejä. Minusta reseptikirjan voisi tehdä erikseen!
Muhammed Alin elämänkerta suurin ja kaunein. Thomas Hauserin teos.
J.K. Tamminen: Perintämies ei soita kahdesti.
Kertoo 90-luvun lamasta ja sen ihmiskohtaloista. Mielenkiintoinen aihe, mutta tarinat jäävät lyhyydessään jotenkin pinnalliseksi.
Teksti voisi olla terävämpää. Nyt tärkeä aihe hukkuu epäselviin ja viimeistelemättömiin virkkeisiin.
Kirjailija Helvi Hämäläisen päiväkirjat ja muu tuotanto.
Vierailija kirjoitti:
Hyllystä löytyi Stockholmissa 1790 painettu Johan Ludvic Wagners / Öden . Koska en osaa ruotsikieltä ja teksti on vielä arvattavasti hiukan vanhahtavaa tulee lukemisen riemua riittämään tavanomaista pitempään.
.
Kertomuksia kohtaloista vankeudessa Venäjällä vuosina 1759–1763, hänen itsensä kertomana; teos sisältää lisäksi otteita uusimmista ja parhaista venäläisistä matkakertomuksista joidenkin huomautusten kera
Kirjoittaja Johann Ludwig Wagner, painettu 1790
Sen pitäisi myös olla kuvitettu, sehän on hauskaa.
Teksti sinänsä saattaa olla melko tylsää. En varmaan ryhtyisi sitä lukemaan, vaikka ruotsia osaankin.
Mihail Šiškin: Neidonhius. Ehkä 10 sivua ehdin vasta lukea, en osaa sanoa vielä mitään kirjasta.
Ap
Juha Kauppinen: Heräämisiä. Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija
Ei ihan niin vetävä kuin loistava Monimuotoisuus mutta mielenkiintoinen kyllä tämäkin!
Avaa myös uudella tavalla Suomen lähihistoriaa samalla. Ei mulle ole esim. tullut mieleenkään, että 80-luvulla on jossain pohjanmaalaiskylissä tapeltu kirjaimellisesti verissäpäin koskiensuojelusta! Samoin se, millaisia kyläyhteisöt ovat olleet vielä vanhempieni lapsuudessa yms. on kiinnostavaa. Syventää tällaisen 30-kymppisen pk-seudulla kasvaneen ja sittemmin miljoonakaupunkiin muuttaneen kuvaa Suomesta.