Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12269)
Vierailija kirjoitti:
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1-10
Ykkösosan alkupuolella tällä hetkellä
Suomalaisen yksinkertaiseen mieleen juolahtaa helposti, että tämä kaveri ei olisi kauaa pärjännyt talvisodassa Madeleine-leivoksineen.
No et olisi sinäkään. Tali-Ihantalalan tulihelvetissä kirjurin elinajanodote oli 2,3 sekuntia. Siinä ajassa et ehdi lukea edes Guermantin tien aloituslausetta.
Toni Morrisonin paratiisi. Aloin jostain syystä lukemaan ko. kirjailijan tätä trilogiaa ja aluksi inhosin ekaa osaa. Kieli on vaikeaa, outoa ja epäselvää. Sit kun siihen pääsi kiinni, halus lisää ja oli jotenkin koukuttavaa. Päädyinkin sit lukemaan koko trilogian. Vaikeimmat kirjat mitä oon ikinä lukenut. Seuraavaksi jotain kevyempää.
Väinö Linnan Sotaromaani (Tuntematon sotilas). Luin tämän teininä ja nyt taas. Silloin piti otteessaan, samoin nyt.
Parempaa opasta organisaatiopsykologiaan ei olekaan. Kaikki johtaja-/alais-/kollegatyypit mukana.
Hyvin tulee esiin suomalaisten suhtautuminen esimiehiin ja johtamiseen.
Kirjassa on mukana kursivoituna myös kohdat, jotka Tuntemattomasta jätettiin pois.
Ei voi kuin ihailla Linnan soljuvaa tekstiä ja uskottavaa dialogia.
Hesarin arvostelija Toini Havuhan aikanaan lyttäsi tämän kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Luen sellaista vanhaa kirjaa kuin "Kaupunki nimeltä Peyton Place". Tästä oli joku televisiosarja aikoinaan, mutta tuskimpa se oli yhtä hyvä ja vaikuttava kun tämä kirja. Ilmestynyt USA:ssa ensimmäisen kerran tietääkseni 1956, oli aikoinaan skandaali.
Äitini oli koukussa tuohon sarjaan, ja moni muukin. Yksi sarjan näyttelijöistä Rodney Harringtonia esittänyt Ryan O'Neal kävi juhannuskäynnillä Suomessa villitsemässä kansaa.
Oon kanssa joskus aatellut lukevani tuon Peyton Place -kirjan, äitini puhui sarjasta aikoinaan. Täytyypä katsoa taas kirjastosta, kunhan muistan.
Sain loppuun Emma Hambergin (menihän oikein?) Rakkauden idiootit. Oli ihan hauska, omanlaisensa. Paljon kirjallisuusviittauksia.
Nyt kirjastosta kasa muita uutuuksia odottaa... Aloitan Anna Janssonin Kadonneista tytöistä, joka on Maria Wern -sarjaa.
Timo Sandbergin uusin Otso Kekki- sarjasta, Surmasatama.
Kuuntelin tänään loppuun William Peter Blattyn kauhuklassikon The Exorcist (Manaaja), joka on kokonaan ilmaiseksi kuunneltavissa YouTubessa kirjailijan itsensä lukemana. Olen aina tykännyt elokuvasta, tämä romaani oli oikeastaan vielä parempi.
Lisäksi olen lukemassa Lucy Clarken jännitysromaania Haaksirikkoutuneet. Olen nyt lukenut 2/3 eikä se ole ollut ihan niin tiivistunnelmainen kuin toivoin. Ehdottomasti luen loppuun kuitenkin, haluan tietää selityksen tarinan mysteerille.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Heikki Nevala: Simsalabim - Solmu Mäkelän elämä
Alzheimerin tauti osana elämää ja elämänosana. Ymmärrystä avaava kirja.
Orwell Vuonna 1984. Ajankohtainen, mutta raskas.
Vierailija kirjoitti:
Väinö Linnan Sotaromaani (Tuntematon sotilas). Luin tämän teininä ja nyt taas. Silloin piti otteessaan, samoin nyt.
Parempaa opasta organisaatiopsykologiaan ei olekaan. Kaikki johtaja-/alais-/kollegatyypit mukana.
Hyvin tulee esiin suomalaisten suhtautuminen esimiehiin ja johtamiseen.
Kirjassa on mukana kursivoituna myös kohdat, jotka Tuntemattomasta jätettiin pois.
Ei voi kuin ihailla Linnan soljuvaa tekstiä ja uskottavaa dialogia.
Hesarin arvostelija Toini Havuhan aikanaan lyttäsi tämän kirjan.
Sitähän oli ensin pöyristynyt, kun kuuli, että Toini Havu on lytännyt kirjan. Mutta nyt kirjaa itsekin makusteltuani olen aatellut, että ei siinä se juoni kovin ihmeellinen ole. Loppupäässä kertoja menee pikakelauksella monia kohtia, jotka pudottavat fiilistä. Tämä on enemmän sellainen hyvä dokumenttiromaani kuin vetävä sotaromaani.
Wilfrid Stinissen: Syvemmälle rukoukseen
Maxim Fedorov: Itsenäisyydestä itsenäisyyteen.
Robin Hobbin Lordi Kultainen osa 2: Narrin Palvelija. Erittäin toimivaa fantasiaa.
Eeva Kolu - Korkeintaan vähän väsynyt.
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1-10
Ykkösosan alkupuolella tällä hetkellä
Suomalaisen yksinkertaiseen mieleen juolahtaa helposti, että tämä kaveri ei olisi kauaa pärjännyt talvisodassa Madeleine-leivoksineen.