Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Clare Macintosh, Anna minun olla.
Piti lukea myös Katja Ketun Rose on poissa, mutta tunnustan, etten jaksanut sitä "kielellisesti kutkuttavaa" tekstiä, jonka takia juonikaan ei auennut. Eli vein pikapikaa takaisin kirjastoon, jonoa sillä kirjalla kai on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjasieppo kirjoitti:
Ainahan näihin kirja-aiheisiin pitää päästä kommentoimaan:
mulla on kesken Anthony Doerrin "Kaikki se valo jota emme näe". Voin suositella oikein lämpimästi, yksi parhaista kirjoista joita olen tähän mennessä lukenut. :)
Luin tuon, kun sitä on niin suositeltu. Laskelmoidun taitavasti kirjoitettu nyyhkytarina Leijapojan ja vastaavien tapaan. Näissä rahastuskirjoissa on aina sopivasti eettisyyttä, historiaa ja tunnehdintaa varmalla reseptillä. Varmasti viihdyttävät ihmisiä, mutta yllättävätkö tai muuttavatko ketään?
Ymmärrän, että joku pitää noita hyvinä kirjoina, kun lukee vaikka viisi ensimmäistä. Mutta viidennenkymmenennen kohdalla kassavirran varmistelu alkaa sattua.
Haruki Murakamin 1Q84 -trilogia.
On tiiliskivi kirjaksi, mutta juoni on koukuttava ja päähenkilöt mielenkiintoisia.
Jordan Peterson: 12 rules for life, An Antidote to Chaos.
Lucinda Rileyn The Moon Sister.
Olen lukenut myös kaikki aiemmat Seven sisters kirjat. Ovat olleet mukaansatempaavia ja sarjan myötä on päässyt seikkailemaan eri puolille maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lionel Shriver: Poikani Kevin.
Kirja vaikutti aluksi erittäin mielenkiintoislta, mutta into hieman lopahti kun tajusin mihin siinä pyritään. Toivottavasti en nyt paljasta juonesta liikaa, mutta maailmassa kouluampumisia tapahtuu kahdessa maassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. Suomessa syylliseksi todetaan koulukiusaajat, Jenkkilässä äiti. Minusta kumpikaan tulkinta ei ole oikein, kaikkea pahuutta ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista ymmärtää.
Lars Kepler STALKER.
Kepler on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen King- Uinu, uinu lemmikkini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lars Wilderängin romaani Tähtipöly (trilogian viimeinen osa) ja Teemu Keskisarjan kirja Aleksis Kivestä.
Tällä hetkellä ei mikään, mutta tänään aloitan lukemaan kirjaa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Muutama vuosi sitten luin kyseisen kirjasarjan neljä ensimmäistä osaa, mutta sitten kiinnostus lopahti. Nyt luen tuon liekehtivän pikarin uudestaan ja sitten luen ne kolme vielä lukematonta sarjan viimeistä osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjasieppo kirjoitti:
Ainahan näihin kirja-aiheisiin pitää päästä kommentoimaan:
mulla on kesken Anthony Doerrin "Kaikki se valo jota emme näe". Voin suositella oikein lämpimästi, yksi parhaista kirjoista joita olen tähän mennessä lukenut. :)
Luin tuon, kun sitä on niin suositeltu. Laskelmoidun taitavasti kirjoitettu nyyhkytarina Leijapojan ja vastaavien tapaan. Näissä rahastuskirjoissa on aina sopivasti eettisyyttä, historiaa ja tunnehdintaa varmalla reseptillä. Varmasti viihdyttävät ihmisiä, mutta yllättävätkö tai muuttavatko ketään?
Ymmärrän, että joku pitää noita hyvinä kirjoina, kun lukee vaikka viisi ensimmäistä. Mutta viidennenkymmenennen kohdalla kassavirran varmistelu alkaa sattua.
Voit olla oikeassakin rahastuksen suhteen, mutta milläpä ei nykyään rahasteta? Musiikki, hyvinvointi, taide, kaikki maksaa. Kirjallisuus on kuitenkin halvimmasta päästä, kirjastosta jopa ilmaista yksilötasolla. Tässä kirjassa on näköalaa eri aikakauteen, pois omista murheista, kaunista kieltä. Jos niistä saa itselleen hyvän olon, miksi ei maksasi kirjailijalle? Se ei vähennä kirjan arvoa, että niitä on paljon samantyyppisillä juonikuvioilla ja teemoilla tehty. Niinhän sotakirjojakin on ja dekkareita. Nautitaan kaikista kirjoista!
Heikkilän Lääkkeetön elämä. Hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkilän Lääkkeetön elämä. Hyvä.
-Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
-Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä? Ja 127 muuta kiperää kysymystä, joihin saadaan viisas vastaus ( Hesarin tiedepalstalle tulleita lasten esittämiä kysymyksiä)
Riikka Pulkkinen, Lasten planeetta
Pulkkinen kertoo avoerostaan ja kipuilustaan ja ikävästään pientä lastaan kohtaan. Toisena juonikuviona on isosiskon sairastuminen psykoosiin. Minä en jotenkin pääse Pulkkisen kirjojen ystäväksi, vaikka kuinka yritän. Minua häiritsee se itsekehuinen älykkyyden ja viisauden korostaminen. Päähenkilö on niin viisas ja älykäs, sitä painotetaan useasti. Hän juttelee 3-vuotiaalle lapselleen kuin luennoisi astrologiaa yliopistossa. Hän haluaa keskustella korkealentoisesti. Tästä tulee säälittävä olo. Miksi pitää olla noin epävarma kelpaamisestaan ja arvostaan.
Kaikkien Pulkkisen kirjojen kohdalla olen pettynyt, kun olen uskonut ennakkohypetykseen.
Tara Westover, Opintiellä
Hain juuri kirjastosta. Suurin odotuksin aloitan. Kirja kertoo Yhdysvaltojen Idahossa asuvasta tytöstä, joka kasvoi vuorilla suurperheessä odottaen maailmaloppua. He eivät saanet käydä lääkärissä tai koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Riikka Pulkkinen, Lasten planeetta
Pulkkinen kertoo avoerostaan ja kipuilustaan ja ikävästään pientä lastaan kohtaan. Toisena juonikuviona on isosiskon sairastuminen psykoosiin. Minä en jotenkin pääse Pulkkisen kirjojen ystäväksi, vaikka kuinka yritän. Minua häiritsee se itsekehuinen älykkyyden ja viisauden korostaminen. Päähenkilö on niin viisas ja älykäs, sitä painotetaan useasti. Hän juttelee 3-vuotiaalle lapselleen kuin luennoisi astrologiaa yliopistossa. Hän haluaa keskustella korkealentoisesti. Tästä tulee säälittävä olo. Miksi pitää olla noin epävarma kelpaamisestaan ja arvostaan.
Kaikkien Pulkkisen kirjojen kohdalla olen pettynyt, kun olen uskonut ennakkohypetykseen.
Samaa mieltä Pulkkisesta, "kaunis" kirjoitustyyli alkaa aina ärsyttämään. Mutta toisaalta toiset pitävät hänen kirjoistaan juuri siitä syystä.
Haruki Murakami Komtuurin surma
Jotenkin ei vain napannut, vaikka olen Harukin kirjoista ja tyylistä pitänyt, olisiko käännöksen syy, sillä Raisa Porrasmaan kääntämä Värittömän miehen vaellusvuodet tavoitti Harukin mielenmaiseman paremmin, kuin tämän, myös suomalaisen kääntäjän.
Tämä metaforinen tarina oli kyllä mielenkiintoinen, mutta 800 sivua tuntui turhalta pitkittämiseltä.
Ihmettelin myös mikä addiktio oli palata niin usein rintojen kuvaamiseen, ei lainkaan olennaisia koko tarinalle, ainoastaan ärsytti.
Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä. Olen huono lukemaan, koska kolmen lukukerran jälkeen en ole löytänyt kohtaa missä hänen väitetään ohjeistavan hoitamaan syöpää pelkästään c-vitamiinilla ja ruokavaliolla.
Mielenkiintoinen kirja kuitenkin.