Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostetta: Viagra Juhlakirja (lue)
Enni Mustonen: Onni asuu maalla.
Kolme kirjaa samoissa kansissa. Ihan hömppää, mutta niin viihdyttävää ja nostalgista kuvausta maaseudulta 80-luvulta. Ei ollut kännyköitä ym., maaseudulla vielä elämä kukoisti jollain tavalla ennen suurta murrosta. Tulee niin muistoja mieleen. Kerronta myös niin sujuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Millariikka Rytkönen: Täysin auki.
Mielipide?
Antti Ritvanen: Miten muistat minut
- Nuoren miehen kasvuokipuja. Näitä on tullu luettua enenkin. Ihan hyvä mutta vois olla ohuempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millariikka Rytkönen: Täysin auki.
Mielipide?
Rehellisesti sanottuna odotin enemmän tältä kirjalta. Ja siis pidän muuten henkilöstä.
Ensimmäisenä häiritsi sanavaraston kapeus ja kirosanat. En siis järkyttynyt, mutta hän lukee paljon ja on kertonut sanojen olevan tärkeitä. Olisi kuvailevampiakin sanoja kuin "helvetin". Laulujen sanojen lainaaminen lauseiden keskellä ei minusta ollut mitenkään hyvä ratkaisu tai tuonut mitään oivaltavaa lisää tekstiin.
Lisäksi odotin jotain syvempää. Aiheet ja tapahtumat alkoivat toistua kirjan alun jälkeen ja olisin odottanut niiden syvempää käsittelyä, mutta kuulosti saman toistolta. Kolmasosan kirjan pituudesta olisi voinut tiivistää pois.
Kate Mortonin Kellontekijän tytär.
Olen tainnut joskus lukea tämän, Mortonin kirjat on kyllä hyviä joten luenpa loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääni: Zone of Interest - Martin Amis. Ihan hyvä, leffa parempi.
Ekirja: Erasure - Percival Everett. Hauska. Tästä taas oli leffaversio huonompi (American Fiction).
John Irving: Viimeinen tuolihissi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ville Mäkipelto:
Kierot mielet: maailman oudoimmat sarjamurhaajat
Jallun vuosikerta vuodelta 1978. Sidottu, nidottu kirjaksi.
Herttainen kuvitus ja makoisia kertomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Strout: Olive, taas. Ei sille mitään voi mutta Stroutin kerronta iskee kuin tauti.
Laura Mauron Otavaisen olkapäillä. Suomen sisällissotaan sijoittuva kauhukirja brittiläiseltä kirjoittajalta. On ollut tosi mielenkiintoinen luettava, menee varmaan tänä iltana loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millariikka Rytkönen: Täysin auki.
Mielipide?
Rehellisesti sanottuna odotin enemmän tältä kirjalta. Ja siis pidän muuten henkilöstä.
Ensimmäisenä häiritsi sanavaraston kapeus ja kirosanat. En siis järkyttynyt, mutta hän lukee paljon ja on kertonut sanojen olevan tärkeitä. Olisi kuvailevampiakin sanoja kuin "helvetin". Laulujen sanojen lainaaminen lauseiden keskellä ei minusta ollut mitenkään hyvä ratkaisu tai tuonut mitään oivaltavaa lisää tekstiin.
Lisäksi odotin jotain syvempää. Aiheet ja tapahtumat alkoivat toistua kirjan alun jälkeen ja olisin odottanut niiden syvempää käsittelyä, mutta kuulosti saman toistolta. Kolmasosan kirjan pituudesta olisi voinut tiivistää pois.
Mulla meni kesken tämä. Outoa äitiys- ja hoivamyytin palvontaa. Olen itse lapseton ja jätin hoitoalan uupumuksen jälkeen. Onko minun kehoni ja pimppini siis minkään arvoinen, kun en ole tuottanut uutta elämää kohdussani? Olenko nainen lainkaan? Ja hoitajat ovat niin erityisiä ja mahtavia, onko minulla ihmisarvoa ollenkaan?
Eeva Kilpi: Ihmisen ääni.
Pidän enemmän näistä Kilven omakohtaista pohdinnoista ja muistikirjoista kuin hänen fiktiivisistä romaaneistaan. Tämäkin osuu heti alusta alkaen syvälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millariikka Rytkönen: Täysin auki.
Mielipide?
Rehellisesti sanottuna odotin enemmän tältä kirjalta. Ja siis pidän muuten henkilöstä.
Ensimmäisenä häiritsi sanavaraston kapeus ja kirosanat. En siis järkyttynyt, mutta hän lukee paljon ja on kertonut sanojen olevan tärkeitä. Olisi kuvailevampiakin sanoja kuin "helvetin". Laulujen sanojen lainaaminen lauseiden keskellä ei minusta ollut mitenkään hyvä ratkaisu tai tuonut mitään oivaltavaa lisää tekstiin.
Lisäksi odotin jotain syvempää. Aiheet ja tapahtumat alkoivat toistua kirjan alun jälkeen ja olisin odottanut niiden syvempää käsittelyä, mutta kuulosti saman toistolta. Kolmasosan kirjan pituudesta olisi voinut tiivistää pois.
Kukaan muu ei ole uskaltanut kritisoida, mediassa ja somessa vain kehutaan.
Lars Monsenin Kanada Armoton erämaa ja Mikael Bergstrandin Sumua Darjeelingissä -ja teetä.
Kaappiluterilainen kansa.
Kirja löytyy paitsi kirjastosta myös yllättäen Helsingin Yliopiston avoimesta julkaisuarkistosta ja linkistä https://helda.helsinki.fi/bitstreams/1d0463cc-2b28-4568-b7fe-f22773f23c… (kannattaa rullata vähän alaspäin, kunnes punainen kansikuva näkyy.)
Kirjan alussa on, että protestanttiset yhteiskunnat ovat onnellisimpia, vaikka ollaankin maallistuttu. Kirjassa toistuu, että sosiaalidemokratia on maallistunutta luterilaisuuttta. Suosittelen!
Minusta se on kirjastakin kiinni. Ei halua upota tämä kirja millään.
T: nimim. Assburger