Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

No kylläpäs suhtaudut aggressiivisesti siihen, että joku ei aseta jalustalle kirjaa, joka vielä omien sanojesi mukaan ei ole sinun juttusi. Miksi ihmeessä? 😄

Haluatko kenties kertoa mitä niin syvällistä ja mystistä teoksessa oli, etten minä sitä ilmiselvästikään ymmärrä? Ihan vilpittömästi kysyn, niin vankasti vaikutat olevan sitä mieltä että minä olen väärässä. En missään kohtaa sanonut että kirja on huono, ainoastaan ettei se mielestäni ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Kirjallisuuden tehtävät ovat toki moninaiset ja kirja voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa ja riippuu paljon lukijan mieltymyksistä mikä sopii kenellekin. Mutta minulle kirjan flow katkesi vähän väliä juurikin siksi, että kirjailija ei tuntunut kykenevän pitämään yllä tarinan omaa sisäistä imua ja logiikkaa, vaan kirjoittamisen motiivit paistoivat ikään kuin kömoelöllä tavalla läpi.

En kuvailisi itseäni mukavuudenhaluiseksi lukijaksi, olen nauttinut useista teoksista jotka ovat mielestäni huomattavasti Kissani Jugoslaviaa haastavampia, mutta ne ovat olleet myös paremmin rakennettuja.

Ei, kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää juuri minua tai toisintaa todellisuutta, mutta ei minunkaan tehtäväni ole mielipiteilläni miellyttää juuri sinua. Kyllä kirjallisuudesta saa keskustella ja ihan kelvollisiakin kirjoja kritisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

No kylläpäs suhtaudut aggressiivisesti siihen, että joku ei aseta jalustalle kirjaa, joka vielä omien sanojesi mukaan ei ole sinun juttusi. Miksi ihmeessä? 😄

Haluatko kenties kertoa mitä niin syvällistä ja mystistä teoksessa oli, etten minä sitä ilmiselvästikään ymmärrä? Ihan vilpittömästi kysyn, niin vankasti vaikutat olevan sitä mieltä että minä olen väärässä. En missään kohtaa sanonut että kirja on huono, ainoastaan ettei se mielestäni ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Kirjallisuuden tehtävät ovat toki moninaiset ja kirja voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa ja riippuu paljon lukijan mieltymyksistä mikä sopii kenellekin. Mutta minulle kirjan flow katkesi vähän väliä juurikin siksi, että kirjailija ei tuntunut kykenevän pitämään yllä tarinan omaa sisäistä imua ja logiikkaa, vaan kirjoittamisen motiivit paistoivat ikään kuin kömoelöllä tavalla läpi.

En kuvailisi itseäni mukavuudenhaluiseksi lukijaksi, olen nauttinut useista teoksista jotka ovat mielestäni huomattavasti Kissani Jugoslaviaa haastavampia, mutta ne ovat olleet myös paremmin rakennettuja.

Ei, kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää juuri minua tai toisintaa todellisuutta, mutta ei minunkaan tehtäväni ole mielipiteilläni miellyttää juuri sinua. Kyllä kirjallisuudesta saa keskustella ja ihan kelvollisiakin kirjoja kritisoida.

En suhtaudu aggressiivisesti. Lähinnä ihmettelen, että itse puskit sivusta luonnehtimaan mielipidettäni  alentuvaksi, enhän edes keskustellut kanssasi. Siksi kysyin tarkennusta.

Toisekseen olen kieltämättä kyllästynyt ns. nopeiden (usein myös varsin huolimattomien ja elämyshakuisten) lukijoiden bulkkiarvioihin, joita he eivät sitten pyynnöstäkään pysty perustelemaan. Kirjallisuuden perusopintojen suorittajissa on paljon näitä. Ovat usein nuoria ja paljon jää heiltä huomaamatta, koska lukevat teosta suhteessa samankaltaisiin teoksiin. Sinäkin vertasit Jugoslaviaa Oksasen Puhdistukseen. Ahmimisesta johtuva perspektiiviharha on mielestäni kyseessä. Tartun usein näihin arvioihin ihan huvikseni, koska minua aidosti kiinnostaa, onko vastaopitun akateemisen sanahelinän takana lainkaan painavia ajatuksia.

Jos olet aidosti kiinnostunut löytämään teoksesta enemmän, suosittelen lukemaan sen uudestaan. Olet ehkä itse keskittynyt lukemisessasi liikaa homoseksuaalisuuteen ja kliseiden etsimiseen.

Herman Kochin Naapuri. Saa nähdä jaksanko lukea, alku ei ole kovin lupaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

No kylläpäs suhtaudut aggressiivisesti siihen, että joku ei aseta jalustalle kirjaa, joka vielä omien sanojesi mukaan ei ole sinun juttusi. Miksi ihmeessä? 😄

Haluatko kenties kertoa mitä niin syvällistä ja mystistä teoksessa oli, etten minä sitä ilmiselvästikään ymmärrä? Ihan vilpittömästi kysyn, niin vankasti vaikutat olevan sitä mieltä että minä olen väärässä. En missään kohtaa sanonut että kirja on huono, ainoastaan ettei se mielestäni ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Kirjallisuuden tehtävät ovat toki moninaiset ja kirja voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa ja riippuu paljon lukijan mieltymyksistä mikä sopii kenellekin. Mutta minulle kirjan flow katkesi vähän väliä juurikin siksi, että kirjailija ei tuntunut kykenevän pitämään yllä tarinan omaa sisäistä imua ja logiikkaa, vaan kirjoittamisen motiivit paistoivat ikään kuin kömoelöllä tavalla läpi.

En kuvailisi itseäni mukavuudenhaluiseksi lukijaksi, olen nauttinut useista teoksista jotka ovat mielestäni huomattavasti Kissani Jugoslaviaa haastavampia, mutta ne ovat olleet myös paremmin rakennettuja.

Ei, kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää juuri minua tai toisintaa todellisuutta, mutta ei minunkaan tehtäväni ole mielipiteilläni miellyttää juuri sinua. Kyllä kirjallisuudesta saa keskustella ja ihan kelvollisiakin kirjoja kritisoida.

En suhtaudu aggressiivisesti. Lähinnä ihmettelen, että itse puskit sivusta luonnehtimaan mielipidettäni  alentuvaksi, enhän edes keskustellut kanssasi. Siksi kysyin tarkennusta.

Toisekseen olen kieltämättä kyllästynyt ns. nopeiden (usein myös varsin huolimattomien ja elämyshakuisten) lukijoiden bulkkiarvioihin, joita he eivät sitten pyynnöstäkään pysty perustelemaan. Kirjallisuuden perusopintojen suorittajissa on paljon näitä. Ovat usein nuoria ja paljon jää heiltä huomaamatta, koska lukevat teosta suhteessa samankaltaisiin teoksiin. Sinäkin vertasit Jugoslaviaa Oksasen Puhdistukseen. Ahmimisesta johtuva perspektiiviharha on mielestäni kyseessä. Tartun usein näihin arvioihin ihan huvikseni, koska minua aidosti kiinnostaa, onko vastaopitun akateemisen sanahelinän takana lainkaan painavia ajatuksia.

Jos olet aidosti kiinnostunut löytämään teoksesta enemmän, suosittelen lukemaan sen uudestaan. Olet ehkä itse keskittynyt lukemisessasi liikaa homoseksuaalisuuteen ja kliseiden etsimiseen.

Jos tekstisi ei mielestäsi ollut alentuvaa eikä aggressiivista, et taida juuri osata kommunikoida. Et myöskään taida olla kovin taitava lukija: kukaan ei ole käyttänyt akateemista sanahelinää paitsi sinä itse. En myöskään verrannut Kissaa Puhdistukseen, vaan Stalinin lehmiin ja mielestäni ihan perustellusti, koska molemmat omaavat samoja teemoja.

Pahoittelen kun "puskin sivusta" keskusteluusi keskustelupalstalla, kun satun jakamaan lainaamasi käyttäjän mielipiteen. Mahtoi olla kamalaa.

Edelleen jos ymmärtäisit lukemasi, niin tietäisit etten "etsinyt kliseitä tai homoseksuaalusuutta" vaan epäilin niiden olevan merkittävä syy siihen, miksi kirja nousi aikoinaan niin voimakkaasti keskusteluun, muistan kuinka esim. homoudesta kirjan yhteydessä puhuttiin paljon. Itse nimenomaan olen kyllästynyt seksuaalisuuden käsittelyyn kirjallisuudessa, moni kirjailija tuntuu käyttävän sitä ns. temppuna jolla saada lukijan mielenkiinto. Statovci ei mielestäni käytä.

Mutta koska et voinut vastata kysymykseeni kirjan perimmäisistä sisällöistä , jotka sinä ilmeisesti ymmärrät ja minä mielestäsi en ymmärrä (en ole edes juuri kommentoinut niitä) menetin kaiken mielenkiintoni sinuun keskustelijana, koska vaikutat itse olevan pelkkä ylimielinen uhoaja ilman mitään sisältöä sanojesi takana ja ilmeisesti myöskään ymmärrystä puheena olevasta kirjasta. Oletko edes lukenut sitä, vai puolustatko sitä vain siksi että sen on sanottu olevan hyvä?

Ihan hyvä se onkin, mutta ei mielestäni maineensa veroinen.

Hannu Mäkelän Varjo – Jeanne d'Arcin lyhyt, toiveikas elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

No kylläpäs suhtaudut aggressiivisesti siihen, että joku ei aseta jalustalle kirjaa, joka vielä omien sanojesi mukaan ei ole sinun juttusi. Miksi ihmeessä? 😄

Haluatko kenties kertoa mitä niin syvällistä ja mystistä teoksessa oli, etten minä sitä ilmiselvästikään ymmärrä? Ihan vilpittömästi kysyn, niin vankasti vaikutat olevan sitä mieltä että minä olen väärässä. En missään kohtaa sanonut että kirja on huono, ainoastaan ettei se mielestäni ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Kirjallisuuden tehtävät ovat toki moninaiset ja kirja voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa ja riippuu paljon lukijan mieltymyksistä mikä sopii kenellekin. Mutta minulle kirjan flow katkesi vähän väliä juurikin siksi, että kirjailija ei tuntunut kykenevän pitämään yllä tarinan omaa sisäistä imua ja logiikkaa, vaan kirjoittamisen motiivit paistoivat ikään kuin kömoelöllä tavalla läpi.

En kuvailisi itseäni mukavuudenhaluiseksi lukijaksi, olen nauttinut useista teoksista jotka ovat mielestäni huomattavasti Kissani Jugoslaviaa haastavampia, mutta ne ovat olleet myös paremmin rakennettuja.

Ei, kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää juuri minua tai toisintaa todellisuutta, mutta ei minunkaan tehtäväni ole mielipiteilläni miellyttää juuri sinua. Kyllä kirjallisuudesta saa keskustella ja ihan kelvollisiakin kirjoja kritisoida.

En suhtaudu aggressiivisesti. Lähinnä ihmettelen, että itse puskit sivusta luonnehtimaan mielipidettäni  alentuvaksi, enhän edes keskustellut kanssasi. Siksi kysyin tarkennusta.

Toisekseen olen kieltämättä kyllästynyt ns. nopeiden (usein myös varsin huolimattomien ja elämyshakuisten) lukijoiden bulkkiarvioihin, joita he eivät sitten pyynnöstäkään pysty perustelemaan. Kirjallisuuden perusopintojen suorittajissa on paljon näitä. Ovat usein nuoria ja paljon jää heiltä huomaamatta, koska lukevat teosta suhteessa samankaltaisiin teoksiin. Sinäkin vertasit Jugoslaviaa Oksasen Puhdistukseen. Ahmimisesta johtuva perspektiiviharha on mielestäni kyseessä. Tartun usein näihin arvioihin ihan huvikseni, koska minua aidosti kiinnostaa, onko vastaopitun akateemisen sanahelinän takana lainkaan painavia ajatuksia.

Jos olet aidosti kiinnostunut löytämään teoksesta enemmän, suosittelen lukemaan sen uudestaan. Olet ehkä itse keskittynyt lukemisessasi liikaa homoseksuaalisuuteen ja kliseiden etsimiseen.

Jos tekstisi ei mielestäsi ollut alentuvaa eikä aggressiivista, et taida juuri osata kommunikoida. Et myöskään taida olla kovin taitava lukija: kukaan ei ole käyttänyt akateemista sanahelinää paitsi sinä itse. En myöskään verrannut Kissaa Puhdistukseen, vaan Stalinin lehmiin ja mielestäni ihan perustellusti, koska molemmat omaavat samoja teemoja.

Pahoittelen kun "puskin sivusta" keskusteluusi keskustelupalstalla, kun satun jakamaan lainaamasi käyttäjän mielipiteen. Mahtoi olla kamalaa.

Edelleen jos ymmärtäisit lukemasi, niin tietäisit etten "etsinyt kliseitä tai homoseksuaalusuutta" vaan epäilin niiden olevan merkittävä syy siihen, miksi kirja nousi aikoinaan niin voimakkaasti keskusteluun, muistan kuinka esim. homoudesta kirjan yhteydessä puhuttiin paljon. Itse nimenomaan olen kyllästynyt seksuaalisuuden käsittelyyn kirjallisuudessa, moni kirjailija tuntuu käyttävän sitä ns. temppuna jolla saada lukijan mielenkiinto. Statovci ei mielestäni käytä.

Mutta koska et voinut vastata kysymykseeni kirjan perimmäisistä sisällöistä , jotka sinä ilmeisesti ymmärrät ja minä mielestäsi en ymmärrä (en ole edes juuri kommentoinut niitä) menetin kaiken mielenkiintoni sinuun keskustelijana, koska vaikutat itse olevan pelkkä ylimielinen uhoaja ilman mitään sisältöä sanojesi takana ja ilmeisesti myöskään ymmärrystä puheena olevasta kirjasta. Oletko edes lukenut sitä, vai puolustatko sitä vain siksi että sen on sanottu olevan hyvä?

Ihan hyvä se onkin, mutta ei mielestäni maineensa veroinen.

Ja tämän kirjoittaja luonnehtii toisen kirjoittajan suhtautumista aggressiiviseksi?

Ikävää hyökkäävyyttä, kun kirjallisuudesta voisi keskustella avartavastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

No kylläpäs suhtaudut aggressiivisesti siihen, että joku ei aseta jalustalle kirjaa, joka vielä omien sanojesi mukaan ei ole sinun juttusi. Miksi ihmeessä? 😄

Haluatko kenties kertoa mitä niin syvällistä ja mystistä teoksessa oli, etten minä sitä ilmiselvästikään ymmärrä? Ihan vilpittömästi kysyn, niin vankasti vaikutat olevan sitä mieltä että minä olen väärässä. En missään kohtaa sanonut että kirja on huono, ainoastaan ettei se mielestäni ole niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.

Kirjallisuuden tehtävät ovat toki moninaiset ja kirja voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa ja riippuu paljon lukijan mieltymyksistä mikä sopii kenellekin. Mutta minulle kirjan flow katkesi vähän väliä juurikin siksi, että kirjailija ei tuntunut kykenevän pitämään yllä tarinan omaa sisäistä imua ja logiikkaa, vaan kirjoittamisen motiivit paistoivat ikään kuin kömoelöllä tavalla läpi.

En kuvailisi itseäni mukavuudenhaluiseksi lukijaksi, olen nauttinut useista teoksista jotka ovat mielestäni huomattavasti Kissani Jugoslaviaa haastavampia, mutta ne ovat olleet myös paremmin rakennettuja.

Ei, kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää juuri minua tai toisintaa todellisuutta, mutta ei minunkaan tehtäväni ole mielipiteilläni miellyttää juuri sinua. Kyllä kirjallisuudesta saa keskustella ja ihan kelvollisiakin kirjoja kritisoida.

En suhtaudu aggressiivisesti. Lähinnä ihmettelen, että itse puskit sivusta luonnehtimaan mielipidettäni  alentuvaksi, enhän edes keskustellut kanssasi. Siksi kysyin tarkennusta.

Toisekseen olen kieltämättä kyllästynyt ns. nopeiden (usein myös varsin huolimattomien ja elämyshakuisten) lukijoiden bulkkiarvioihin, joita he eivät sitten pyynnöstäkään pysty perustelemaan. Kirjallisuuden perusopintojen suorittajissa on paljon näitä. Ovat usein nuoria ja paljon jää heiltä huomaamatta, koska lukevat teosta suhteessa samankaltaisiin teoksiin. Sinäkin vertasit Jugoslaviaa Oksasen Puhdistukseen. Ahmimisesta johtuva perspektiiviharha on mielestäni kyseessä. Tartun usein näihin arvioihin ihan huvikseni, koska minua aidosti kiinnostaa, onko vastaopitun akateemisen sanahelinän takana lainkaan painavia ajatuksia.

Jos olet aidosti kiinnostunut löytämään teoksesta enemmän, suosittelen lukemaan sen uudestaan. Olet ehkä itse keskittynyt lukemisessasi liikaa homoseksuaalisuuteen ja kliseiden etsimiseen.

Jos tekstisi ei mielestäsi ollut alentuvaa eikä aggressiivista, et taida juuri osata kommunikoida. Et myöskään taida olla kovin taitava lukija: kukaan ei ole käyttänyt akateemista sanahelinää paitsi sinä itse. En myöskään verrannut Kissaa Puhdistukseen, vaan Stalinin lehmiin ja mielestäni ihan perustellusti, koska molemmat omaavat samoja teemoja.

Pahoittelen kun "puskin sivusta" keskusteluusi keskustelupalstalla, kun satun jakamaan lainaamasi käyttäjän mielipiteen. Mahtoi olla kamalaa.

Edelleen jos ymmärtäisit lukemasi, niin tietäisit etten "etsinyt kliseitä tai homoseksuaalusuutta" vaan epäilin niiden olevan merkittävä syy siihen, miksi kirja nousi aikoinaan niin voimakkaasti keskusteluun, muistan kuinka esim. homoudesta kirjan yhteydessä puhuttiin paljon. Itse nimenomaan olen kyllästynyt seksuaalisuuden käsittelyyn kirjallisuudessa, moni kirjailija tuntuu käyttävän sitä ns. temppuna jolla saada lukijan mielenkiinto. Statovci ei mielestäni käytä.

Mutta koska et voinut vastata kysymykseeni kirjan perimmäisistä sisällöistä , jotka sinä ilmeisesti ymmärrät ja minä mielestäsi en ymmärrä (en ole edes juuri kommentoinut niitä) menetin kaiken mielenkiintoni sinuun keskustelijana, koska vaikutat itse olevan pelkkä ylimielinen uhoaja ilman mitään sisältöä sanojesi takana ja ilmeisesti myöskään ymmärrystä puheena olevasta kirjasta. Oletko edes lukenut sitä, vai puolustatko sitä vain siksi että sen on sanottu olevan hyvä?

Ihan hyvä se onkin, mutta ei mielestäni maineensa veroinen.

Ja tämän kirjoittaja luonnehtii toisen kirjoittajan suhtautumista aggressiiviseksi?

Ikävää hyökkäävyyttä, kun kirjallisuudesta voisi keskustella avartavastikin.

Lue koko lainausketju niin ehkä tilanne avautuu paremmin.

Mulla kesken Carlos Ruiz Zafon Marina.

No ap.

Mihin johtopäätökseen olet nyt sitten tullut? Anna jotain maistiasia tutkimuksestasi.

Jenni Pääskysaari - Sinä olet

Vierailija kirjoitti:

No ap.

Mihin johtopäätökseen olet nyt sitten tullut? Anna jotain maistiasia tutkimuksestasi.

Mistä tutkimuksestani...?

Ap

Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana, sain kirjan vasta käsiini ja vähän selailin. Illalla pääsen aloittamaan itse lukemisen. Kirjakauppa Skotlannissa, lempiasioitani kumpikin eli odotukset ovat korkealla.

Anni Kytömäen Kultarinta

Indrek Hargia, Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru. Keskiaikaikaan sijoittuva rikoskertomus Tallinnasta.

Ainoa huono puoli on se, että on niin pienellä fontilla painettu, etten tahdo saada selvää tekstistä.

Satu Hassin omaelämäkerta: Mannerheim-risti ja punalippu. Hyviä lukuvinkkejä tässä ketjussa

Khaled Hosseini Ja vuoret kaikuivat. Ihan superhyvä. Jopa parempi kuin ne edeltävät kaks.

Olin vanhempieni luona yötä ja oma kirja jäi kotiin, joten aloitin uuden kirjan: Anton Tjechov: En okänd människas berättelse och andra noveller. En tiennyt, että Tšehov translitteroidaan noin ruotsiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Neil Gaiman ja Terry Pratchett: Good Omens.

Ihastuin Amazonin tuottamaan samannimiseen tv-sarjaan niin paljon, että piti tilata itselle tuo alkuperäinen kirja (englanninkielinen teos). Aivan hulvatonta fantasiaa minun makuuni.

Avaat? Tästä on tehty sarja??

Celeste Ng: Little fires everywhere

Kalle Päätalon Koillismaa

Kaari Utrion Sunneva

Antiikin kulttuurihistoria

Sadan vuoden yksinäisyys luettu ja huh huh. Loppuratkaisu ja viimeiset sivut tekivät kirjasta palkitsevimman lukukokemuksen hetkeen. Nyt tuntuu että on jotenkin paljon pureskeltavaa. Houreinen tunnelma tuossa kirjassa.

Minäkin luen nyt Tsehovia, suosikki näytelmäkirjailijani. Aloitin Lokin ja sitten luen ehkä Kirsikkatarhan. Sopii loistavasti kesäpäivänä mökkilaiturilla luettavaksi.