Lue keskustelun säännöt.
Jos kuulen jonkun käyttäytyvän epäreilusti ja raivoten, ajattelen aina hänen sisäisen lapsensa kärsimyksen olevan syy käytökseen
07.08.2018 |
En ajattele, että siinäpä paha ihminen, vaan suren hänen puolestaan sitä, että joku onkin kehdannutkin vahingoittaa lasta hänen sisällään, lapsuudessa tietenkin. Kukaan ei siis ole paha ihminen, vaan meitä on vain kohdattu ja kohdeltu pieninä joskus niin huonosti, että sisäinen lapsi on vaurioitunut ja kaikki henkilön tuska tulee sieltä. Muiden ihmisten tuomiot eivät auta tilanteessa yhtään, koska ne eivät edes ulotu sisäiseen lapseen ja kaikenlisäksi se lapsi ei kasva, kehity eikä kypsy tuomitsemalla, vaan ainoastaan aidolla oikealla rakkaudella.
Jos kumppanisi käyttäytyy mielestäsi väärin tai loukkaannut, mieti se pieni lapsi hänen sisälleen ja ota vaikka ero. Älä odota, että se kumppanisi on vastuussa sinusta, vaan olet itse. Jos toisen käytös aiheuttaa sinulle pahaa oloa, älä yksinkertaisesti ole hänen kanssaan (ja tuomitse). Ole rakastava, äläkä tuomitse, vaan ota ja lähde. Älä ole rakastavinasi tuomiosi lävitse, koska oikeasti kuitenkin inhoat kyseistä henkilöä, kumppaniasi.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Jos kuulen jonkun käyttäytyvän epäreilusti ja raivoten, ajattelen aina hänen sisäisen lapsensa kärsimyksen olevan syy käytökseen
---
Eli äitisi käyttäytyi epäreilusti sinua kohtaan hänen sisäisen lapsensa kärsimyksen vuoksi? Alat olla oikeilla jäljillä.
Näin kyllä, mutta jotta arvostaisin kyseistä henkilöä, hänen olisi ymmärrettävä kyseistä teoriaa ja osattava keskustella siitä. Sönköttävä kieltäminen ja raivostuminen on väärä tapa reagoida, varsinkin kun on itse siinä se tyhmempi, joka ei edes tajua mitään (mikä on sisäinen lapsi), mistä hänelle puhutaan ja raivoisasti vain hyökkää puhujaa kohtaan, kuten minun äitini tekee.
Olisikin hienoa, jos hän osaisi mennä terapiaan hakemaan apua, mutta ei osaa. Siis hylkäsin hänet vihdoinkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on niitä surkimuksia, joiden mielestä millekään ei voi tehdä mitään, ja siksi ei maksa vaivaa hakea apuakaan. Minun on kuulemma vain siedettävä häntä tuollaisena, kuin hän on.
En siedä, hylkäsin. Sietäkööt itse itseään sellaisena kuin on, mutta ei voi enää vaatia muita sietämään itseään. Jos ei kerran uskalla hakea edes apua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja te, joiden mielestä terapiaan menijä tekee itse työn, ei terapeutti, miten kuvittelette sen sisäisen lapsen tekevän minkään työn, ellei terapeutti osaa edes auttaa näkemään, että sinun käytöksesi johtuu tuosta? Että sinun sisäistä lastasi on satutettu, se on aivan rikki? Vai mitä ihmettä turhaa varten te oikein menette terapiaan, joiden mielestä se terapeutti ei tee työtä siinä asiakkaan paranemisen eteen ja joko osaa auttaa tai ei osaa? Tuskinpa se terapiaan menijä aina hahmottaa, miten hänen vaikeutensa esim. toimia itsensä parhaaksi linkittyy sisäisen lapsen vointiin ja ITSE parantaa sitä? Olette täysin pellejä ja paskoja jos sanotte, että "sinä itse teet siellä työn" kyllä siihen ERITTÄIN PALJON sen terapeutin osaamista tarvitaan, ANTEEKSI NYT VAAAN! Eikä asiakkaan tarvitse kuin puhua.
Ap
Valitettavasti se vaan on niin että asiakkaan on se työ tehtävä ja terpan työ on ohjata, olit sinä sairaassa mielessäsi mitä mieltä asiasta vaan.
Mielipide ei muutu faktaksi vaikka kuinka jankutat. Mitä nopeammin sinä sen asian hyväksyt sitä paremmat mahikset sulla on toipua.Mut noin sairaudentunnottomana sun mahis päästä elämässä eteenpäin on pyöreä nolla.Totuus lähestyy vaikka koitat torjua sen. Totuus siitä että sinä olet sairas, ei maailma ympärilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on niitä surkimuksia, joiden mielestä millekään ei voi tehdä mitään, ja siksi ei maksa vaivaa hakea apuakaan. Minun on kuulemma vain siedettävä häntä tuollaisena, kuin hän on.
En siedä, hylkäsin. Sietäkööt itse itseään sellaisena kuin on, mutta ei voi enää vaatia muita sietämään itseään. Jos ei kerran uskalla hakea edes apua.
Ap
Ja siis koska olen kiltti ihminen, 40 vuotta siedin. Aivan liian kauan. Ajattelin hänen toivettaan, en suinkaan sitä, mikä olisi hyväksi itselleni, koska siitä en kiitos hänen edes tiennyt yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja te, joiden mielestä terapiaan menijä tekee itse työn, ei terapeutti, miten kuvittelette sen sisäisen lapsen tekevän minkään työn, ellei terapeutti osaa edes auttaa näkemään, että sinun käytöksesi johtuu tuosta? Että sinun sisäistä lastasi on satutettu, se on aivan rikki? Vai mitä ihmettä turhaa varten te oikein menette terapiaan, joiden mielestä se terapeutti ei tee työtä siinä asiakkaan paranemisen eteen ja joko osaa auttaa tai ei osaa? Tuskinpa se terapiaan menijä aina hahmottaa, miten hänen vaikeutensa esim. toimia itsensä parhaaksi linkittyy sisäisen lapsen vointiin ja ITSE parantaa sitä? Olette täysin pellejä ja paskoja jos sanotte, että "sinä itse teet siellä työn" kyllä siihen ERITTÄIN PALJON sen terapeutin osaamista tarvitaan, ANTEEKSI NYT VAAAN! Eikä asiakkaan tarvitse kuin puhua.
ApValitettavasti se vaan on niin että asiakkaan on se työ tehtävä ja terpan työ on ohjata, olit sinä sairaassa mielessäsi mitä mieltä asiasta vaan.
Mielipide ei muutu faktaksi vaikka kuinka jankutat. Mitä nopeammin sinä sen asian hyväksyt sitä paremmat mahikset sulla on toipua.Mut noin sairaudentunnottomana sun mahis päästä elämässä eteenpäin on pyöreä nolla.Totuus lähestyy vaikka koitat torjua sen. Totuus siitä että sinä olet sairas, ei maailma ympärilläsi.
Moi surkea paskaterapeutti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on niitä surkimuksia, joiden mielestä millekään ei voi tehdä mitään, ja siksi ei maksa vaivaa hakea apuakaan. Minun on kuulemma vain siedettävä häntä tuollaisena, kuin hän on.
En siedä, hylkäsin. Sietäkööt itse itseään sellaisena kuin on, mutta ei voi enää vaatia muita sietämään itseään. Jos ei kerran uskalla hakea edes apua.
ApJa siis koska olen kiltti ihminen, 40 vuotta siedin. Aivan liian kauan. Ajattelin hänen toivettaan, en suinkaan sitä, mikä olisi hyväksi itselleni, koska siitä en kiitos hänen edes tiennyt yhtään mitään.
Ap
Tai siedin oikeastaan, koska en tiennyt paremmastakaan.
En tajua minkälainen ihminen sanoo muille, että teidän on siedttävä minua sellaisena kuin olen ja samalla tekee heille pahaa ja väittää olevansa oikeassa ja hyvä kasvattaja. Äitini on siten toimiva ihminen.
Ei hae apua, koska on niin saaatanan heikko ja tyhmä ja varmaan pelkää sisältään löytyviä mörköjä.
Ap
Äitini kuvittelee, että pääsee vuosien kiusaamisestani vain sillä, että jos en siedä häntä, en ole tekemisissä, kun hän ensin itse on vaatinut, että minun on siedettävä häntä sellaisena kuin hän on, vaikka se satuttaa minua, eikä hänen tarvitse muuttua, koska se on mahdotonta ja koska hän onkin loppujenlopuksi hyvä kasvattaja ja hieno ihminen.
Mutta mä aion satuttaa kyllä häntä takaisin, en tunne mitään empatiaa häntä kohtaan, vaan vihaa, eikä mua haittaa yhtään, mikä kaikki sitä kusipääätä sattuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan nähdä sen kusipään murenevan, taittuvan, lakastuvan, katoavan.... ja haluan, että se tietää, että mä haluan hänelle pahaa, tilanne ei ole vain se, että jos en siedä häntä, mä nyt voin hyvin ja vain päätin jättää hänet, ei. Mä en voi hyvin ja siitä on syyttäminen vain ja ainoastaan häntä ihmisenä.
Ap
Ja kun hän sanoi, että minun on siedettävä itseään sellaisena kuin hän on, niin varmistaakseen, etten mä saa kadota ja hylätä ja jättää häntä, hän maalaili ihmisestä, joka hyvän äidin jättää todella paskamaiseksi. Keksi miten moraaliton sellainen ihminen on, ja mä uskoin sen kaiken.
Ja mitä osasi aikaisempi terapeuttini tehdä auttaakseen mua irti tuosta paskasta? Ei mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän itsekään sietänyt minua sellaisena kuin olin, vaan oli aina arvostelemassa, haukkumassa, mollaamassa ja tuomitsemassa minut. Siksi hänen seurassaan oli niin tuskallista olla. Mutta hänet kyllä piti ottaa sellaisena kuin hän on! Mikään arvostelu ei mennyt sen saaaatanan paskan kalloon. Piti vain sietää.
Tuo oikeuttaa minut kostamaan hänelle ja tekemään pahaa. Hänen pitää sekin vain sietää.
Ap
Hänen pitää sitten vain siettää sitä, mitä hänelle tehdään, hahhahhahhaaaa, ei sille nyt vaan voi mitään, että vitutat mua niin saaaatanasti, senkin persereikä, hehheh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää, jotka sössöttää (tai lehkii), ettei heillä vanhemmuutta ole haitannut oman vanhemman paskamaisuus eivät ole saaneet vain sellaisia vaurioita sisäiseen lapseensa. Eikä se ole mitenkään heidän omaa hyvyyttään eikä ansiotaan. Kiva asia silti, toki.
Ap
Ihmistä voi pyrkiä ymmärtämään, mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Käytännössä aikuisten maailmassa mennään aikuisten säännöillä, oli siihen valmis tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää, jotka sössöttää (tai lehkii), ettei heillä vanhemmuutta ole haitannut oman vanhemman paskamaisuus eivät ole saaneet vain sellaisia vaurioita sisäiseen lapseensa. Eikä se ole mitenkään heidän omaa hyvyyttään eikä ansiotaan. Kiva asia silti, toki.
Ap
Minä voin tunnustaa vaurioituneeni. Siitä huolimatta vanhemmaksi tuleminen on oma valintani ja minun on kannettava teoistani itse vastuu.
Monta vuotta häirinnyt esim. Miesasukkaan kotirauhaa solvauksin ja henkilökohtaisuuksiin menolla ja häirinnällä monta vuotta,
Mitä luulet ettei tuo saa aikaan? Kyllä saatcraivoa vastaukseksi hyvin helposti, ollut monta vuotta aikaa laittaa esim. Lapsesi kuriin,
Ilman että ulkopuoliset jo virankin puitteissa puuttuvat asiaan, vireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää, jotka sössöttää (tai lehkii), ettei heillä vanhemmuutta ole haitannut oman vanhemman paskamaisuus eivät ole saaneet vain sellaisia vaurioita sisäiseen lapseensa. Eikä se ole mitenkään heidän omaa hyvyyttään eikä ansiotaan. Kiva asia silti, toki.
ApMinä voin tunnustaa vaurioituneeni. Siitä huolimatta vanhemmaksi tuleminen on oma valintani ja minun on kannettava teoistani itse vastuu.
Vastuu tietenkin, mutta jos on helppoa olla hyvä ja rakastava vanhempi, niin miten se on mahdollista samalla, jos sisäinen lapsi on ihan raivon partaalla kokemistaan vääryyksistä? Varmaan rikkinäinen voi olla niin monella tavalla, ettei aina itseään voi verrata toiseen, raivostuttaaa, kun moni tekee niin, alkaaa keulia ja päteä, miten iiiihana äitinä on, vaikka oli niin hirveä lapsuus. Jos on hajalla, mutta ei koskaan nouse äkkinäisiä raivon tunteita, niin voi ehkä onnistua ja siitä saakin olla onnellinen, en mä sillä. Mutta kannattaisi tajuta, ettei sellainen ole omaa ansiota ja ettei sillä voi leuhkia kellekään että sä ootkin mua ihan vaan huonompi ihmisenä ja itse oon näin hyvä. Tai voi, mutta se ei pidä paikkaansa, kannattaisi laskeutua alas sellaisista luuloista ja olla hiljaa, tai myötätuntoinen toiselle, jolla on vaikeampaa vanhemmuudessaan.
Ap
Cowboys from.. kirjoitti:
Monta vuotta häirinnyt esim. Miesasukkaan kotirauhaa solvauksin ja henkilökohtaisuuksiin menolla ja häirinnällä monta vuotta,
Mitä luulet ettei tuo saa aikaan? Kyllä saatcraivoa vastaukseksi hyvin helposti, ollut monta vuotta aikaa laittaa esim. Lapsesi kuriin,
Ilman että ulkopuoliset jo virankin puitteissa puuttuvat asiaan, vireille.
Tästä en ymmärtänyt paljoakaan, mikä oli jutun juoni?
Ap
Jos kuulen jonkun käyttäytyvän epäreilusti ja raivoten, ajattelen aina hänen sisäisen lapsensa kärsimyksen olevan syy käytökseen
---
Eli äitisi käyttäytyi epäreilusti sinua kohtaan hänen sisäisen lapsensa kärsimyksen vuoksi? Alat olla oikeilla jäljillä.