Olen kohta nelikymppinen ja ahdistaa ihan valtavasti

Älä luovuta, perheen voit vielä saada. Et ehkä sellaista kuin olit toivonut mutta perheen kuitenkin.

T: samassa tilanteessa oleva 40v sinkkumies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenevilla naisilla tuntuu olevan aivan älyttömästi mt-ongelmia, mitä vanhemmaksi tulevat. Tinder-treffien perusteella n. 6/10 vetää naamaan jotain nappeja tai käy jossain terapiassa. Ilmeisesti kun vanhenevat, alkaa pää sekoamaan, kun elämä ei vastaakaan niitä totaalisen epärealistisia odotuksia suhteessa omiin kykyihin (tai ulkonäköön).

En usko, että Suomessa käydään terapiassa ja ollaan muutenkaan sellaisia kuin kuvailit. Oletkohan nyt sekoittanut ulkomaiset leffat todellisuuteen...? Itse olen hieman yli nelikymppinen ja en tunne yhden yhtä kuvauksesi kaltaista naista, miehiä kyllä tiedän muutamankin.

Suomessa ei ole yksityiseen terapiaan (omakustanteiseen) varaa kuin varakkailla. He käyvät kyllä.

Minusta on lähinnä niin, että kaikkein köyhimmillä ei ole. Mutta kyllä keskiluokkaisilla on, ainakin keski-iässä. Itse tiedän paljon tavis toimistoduunareita, jotka ei ole köyhiä eikä rikkaita, jotka käy itse maksamissaan terapioissa. 

Tästä ilmiöstä joskus muistan kun suvussa oleva terapeutti puhuikin. Hän oli ollut kriisiaputyössä maalimalla, nähnyt tosi kovia juttuja. Palasi Suomeen, aloitti yksityisvastaanoton terapiapalveluja tarjoavalla psykiatri- ja psykoterapeuttiasemalla. Tuntui kuulemma turhauttavalta että suurin osa asiakkaita oli 40-50 v perus hyvinvoivia ihmisiä ilman ihmeempiä ongelmia, mutta he tekivät pienistäkin jutuista valtavia ratkaistavia ongelmia ja halusivat kaivaa tavanomaisista lapsuuksistaan loputtomiin syitä olettamalleen "syvälle henkiselle haavoittuneisuudelle". Sisäisesti kuulemma tuli ajateltua, että voi hyvänen aika mitä ensimmäisen maailman ongelmia, että nämä ovat olevinaan traumatisoituneempia kuin ne kaiken menettäneet ihmiset joiden kanssa hän oli kehitysaputyössä tekemisissä...

Hmm... Tarvisisiko tämä terapeuttisukulaisesi itse jotakin henkistä apua? Hieman idiootilta meinaa tuo hänen liikeidea kuulostaa ja se, että hän valittaa maksavista asiakkaistaan ympäriinsä kertoen heidän tarinoitaan uteliaille kuuntelijoille. Miksi hyvä (?) alan ammattilainen tyytyy tuollaiseen työhön, jos hänellä olisi rahkeet mielenkiintoisempaankin?

Ei hän tietääkseni enää noin ajattele, mutta se oli ensimmäinen reaktio kun tosiaan tuli todella rankkojen traumojen parista tämän tavanomaisen arjen ahdistuksen käsittelyyn. Eikä ole ikinä kertonut kenestäkään asiakkaasta yksityiskohtaisesti, niin että tämän voisi tunnistaa. Ei se taida sentään salassapidon rikkomista olla, jos yleisellä tasolla toteaa että tuntuu että hänellä käy asiakkaana paljon ihmisiä jotka ei oikeasti tarvitsisi terapiaa jos lopettaisivat problematisoimasta ihmiselämään kuuluvia normaaleja tunteita ja ajatuksia joita tulee ja menee.

Oman mukavuudenhalun takia palasi Suomeen, ja alkoi tehdä sellaista työtä josta saa leipänsä sillä tavalla että aikaa ja voimia jää omaan vapaa-aikaankin. Käsittääkseni on ihan suosittukin terapeuttina joten en oikein usko että pitää enää asiakkaiden ongelmia turhanpäiväisinä, tai jos pitäisikin niin ei ainakaan anna heidän nähdä sitä.

Tekaise lapsi.

T. Lapset 42 ja 44v saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenevilla naisilla tuntuu olevan aivan älyttömästi mt-ongelmia, mitä vanhemmaksi tulevat. Tinder-treffien perusteella n. 6/10 vetää naamaan jotain nappeja tai käy jossain terapiassa. Ilmeisesti kun vanhenevat, alkaa pää sekoamaan, kun elämä ei vastaakaan niitä totaalisen epärealistisia odotuksia suhteessa omiin kykyihin (tai ulkonäköön).

En usko, että Suomessa käydään terapiassa ja ollaan muutenkaan sellaisia kuin kuvailit. Oletkohan nyt sekoittanut ulkomaiset leffat todellisuuteen...? Itse olen hieman yli nelikymppinen ja en tunne yhden yhtä kuvauksesi kaltaista naista, miehiä kyllä tiedän muutamankin.

Suomessa ei ole yksityiseen terapiaan (omakustanteiseen) varaa kuin varakkailla. He käyvät kyllä.

Minusta on lähinnä niin, että kaikkein köyhimmillä ei ole. Mutta kyllä keskiluokkaisilla on, ainakin keski-iässä. Itse tiedän paljon tavis toimistoduunareita, jotka ei ole köyhiä eikä rikkaita, jotka käy itse maksamissaan terapioissa. 

Tästä ilmiöstä joskus muistan kun suvussa oleva terapeutti puhuikin. Hän oli ollut kriisiaputyössä maalimalla, nähnyt tosi kovia juttuja. Palasi Suomeen, aloitti yksityisvastaanoton terapiapalveluja tarjoavalla psykiatri- ja psykoterapeuttiasemalla. Tuntui kuulemma turhauttavalta että suurin osa asiakkaita oli 40-50 v perus hyvinvoivia ihmisiä ilman ihmeempiä ongelmia, mutta he tekivät pienistäkin jutuista valtavia ratkaistavia ongelmia ja halusivat kaivaa tavanomaisista lapsuuksistaan loputtomiin syitä olettamalleen "syvälle henkiselle haavoittuneisuudelle". Sisäisesti kuulemma tuli ajateltua, että voi hyvänen aika mitä ensimmäisen maailman ongelmia, että nämä ovat olevinaan traumatisoituneempia kuin ne kaiken menettäneet ihmiset joiden kanssa hän oli kehitysaputyössä tekemisissä...

Hmm... Tarvisisiko tämä terapeuttisukulaisesi itse jotakin henkistä apua? Hieman idiootilta meinaa tuo hänen liikeidea kuulostaa ja se, että hän valittaa maksavista asiakkaistaan ympäriinsä kertoen heidän tarinoitaan uteliaille kuuntelijoille. Miksi hyvä (?) alan ammattilainen tyytyy tuollaiseen työhön, jos hänellä olisi rahkeet mielenkiintoisempaankin?

Ei hän tietääkseni enää noin ajattele, mutta se oli ensimmäinen reaktio kun tosiaan tuli todella rankkojen traumojen parista tämän tavanomaisen arjen ahdistuksen käsittelyyn. Eikä ole ikinä kertonut kenestäkään asiakkaasta yksityiskohtaisesti, niin että tämän voisi tunnistaa. Ei se taida sentään salassapidon rikkomista olla, jos yleisellä tasolla toteaa että tuntuu että hänellä käy asiakkaana paljon ihmisiä jotka ei oikeasti tarvitsisi terapiaa jos lopettaisivat problematisoimasta ihmiselämään kuuluvia normaaleja tunteita ja ajatuksia joita tulee ja menee.

Oman mukavuudenhalun takia palasi Suomeen, ja alkoi tehdä sellaista työtä josta saa leipänsä sillä tavalla että aikaa ja voimia jää omaan vapaa-aikaankin. Käsittääkseni on ihan suosittukin terapeuttina joten en oikein usko että pitää enää asiakkaiden ongelmia turhanpäiväisinä, tai jos pitäisikin niin ei ainakaan anna heidän nähdä sitä.

Tuossa on varmaan sekin puoli, että terapeutin asiakkaiksi hakeutuvat sellaiset koulutetut ihmiset, jotka muutenkin rakastavat analysoida asioita. Ovat herkkiä tyyppejä, jotka tekevät hiuksiahalkovia analyysejä pienimmistäkin asioista. En halua vähätellä sitä, etteikö heillä olisi aitoja ongelmia myös. Mutta osa vatvomisesta varmasti myös tuollaista.

Mut terapeutinkin pitäisi ymmärtää, että vaikka ihminen olisi tuota tyyppiä, niin pohjalla voi olla se, että merkityksellisyys ja punainen lanka vaan puuttuu. Ei terapia ole turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekaise lapsi.

T. Lapset 42 ja 44v saanut

Kannattaisikohan ensin harjoitella vaikka kissalla?

Vierailija kirjoitti:

Tekaise lapsi.

T. Lapset 42 ja 44v saanut

Lapsihan se onkin hyvä ratkaisu mielenterveysongelmaiselle.