Miten te hoitoalalla tai asiakaspalvelussa työskentelevät kestätte ihmisiä?

Poltin itseni loppuun bussikuskina. Ei kertakaikkiaan jaksanut hulluja ämmiä ja ihmisiä. Keski-iän ylittäneet naiset oli pahimpia mahdollisia matkustajia. Just kesällä näihin aikohin joka toinen idiootti saa itkupotkuraivarit ilmastoinnin puutteellisuudesta. Luonnollisesti se yksi tyhmä bussikuski ei mitään voi, hänen tehtävänsä on ajella eteenpäin. Ja sitten näille täysin hulluille ihmisille pitäisi olla ruskeakielinen mielistelijä ja myötäilijä. Vikana vuonna olin 40 päivää saikulla. Toki nytkin olen ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ne on pääosin työkavereita tai yhteistyökumppaneita. Ei mitään skitsoja lähiömammoja. 

Pitää osata erittäin vaivihkaisen piilovittuilun taito. Silloin voi näpäyttää takaisin eikä kukaan pidä potilaan/asiakkaan kokemusta epäasiallisesta kohtelusta uskottavana vaan pikemminkin pikkumaisena ja hassuna.

En mitenkään. En enää jaksa työtä asiakasrajapinnassa ja kuunnella jatkuvaa kitinää milloin mistäkin. Moni otti konsernitason linjaukset vittuiluna ja sain kuulla huorittelua/tytöttelyä. Palkka myös huono. Olin siis pankkitoimihenkilö.

Kouluttauduin lisää (tradenomista -> KTM) ja olen analyytikkona. Tuntuu, että minua arvostetaan ja olen arvokas osa työyhteisöä.

Olen tarjoilija. Onneksi ravintolaan tulee yleensä hyväntuulisia ihmisiä, jotka ovat lähtökohtaisesti tulleet sinne rentoutumaan ja vapaa-aikaa viettämään. Eli tosi harvoin kukaan on ilkeä tai suuttuu, vaikka tapahtuisi jotain kömmähdyksiä. Ja muutenkin vedän töissä sellaista roolia, että kaikki negatiivinen pysyy sen kuoren ulkopuolella, kun lähden töistä kotiin. Eli dissosiaatio on vastaukseni kysymykseen.

Olen tehnyt monia hommia. Terveysalalla oli ihmeen OK porukkaa, koska olivat yleensä sairaita ja osasivat arvostaa henkilökuntaa. Siellä ei hirveästi tarvinnut v*ttuilua kuunnella. Se ei ole myöskään asiakaspalvelua vaan hoitotyötä. Ei tarvitse palvella ketään yhtään!

Sen sijaan asiakaspalvelu on h*lvettiä!!!!! Täysin terveet asiakkaat on niin törkeitä ja röyhkeitä. Todellakaan ei arvosteta ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Siis esim. Kaikki hoitajat, myyjät, lentoemännät, tarjoilijat, poliisit, palomiehet, lastentarhanopettajat yms... Miten te kestätte ihmisiä? Valtaosa ihmisistä on todella ärsyttäviä.

En kestäkään, siksi vaihdan alaa.

Tykkään hoitaa pieniä lapsia, dementoituneita vanhuksia tai kehitysvammaisia ihmisiä. Ei tarvitse esittää mitään. Ahdistun aikuisten potilaiden kanssa puhumattakaan omaisista tai työkavereista...

Lähi/hammashoitaja

Mikä siinä kassalla olo on niin kauheeta? En ole eläissäni kuullut, että asiakkaat mitään puhuisivat. Oikeesti, mitä ne asiakkaat marmattaa, vai puujalkavitsitkö vaan kyllästyttää?

Hei, aloittaja!

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, ja toiset ovat herkempiä, mitä toiset. Hoitoalalla ei luonteeltaan herkkä ihminen kauan töissä kestä. Tai ei ainakaan kestä selväjärkisenä. Jos siis edes pääsee läpi alan opinnoista. Hoitoalalla näkee paljon henkisesti raskaita asioita, kuolemaa, kärsimystä, kaltoin kohtelua (lapset, vanhukset jne.) ja kaiken sen rinnalla jotkut valittavat asiakkaat, potilaat (tai potilaiden omaiset) ovat pikku juttu. Turhasta valittavia asiakkaita, potilaita tai heidän omaisiaan ei tarvitse ottaa tosissaan. Turhan valittajia löytyy aina, ja heidän juttunsa voi antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Tämä vaatii siis luonteen lujuutta, sillä juurikin hyvin herkkä ihminen ei osaa tehdä niin, vaan ottaa kaiken maailman valittajien jutut liian raskaasti.

Hoitoalalla pärjää siis, kun on luonteeltaan vahva, eikä välitä mistään "pikkujutuista". Toki löytyy niitäkin asiakkaita, potilaita, sekä potilaiden omaisia, jotka valittavat sitten ihan oikeasta aiheesta. Ja näihin ihan oikeasta aiheesta valittaviin ihmisiin pitää suhtautua tosissaan. Heitä pitää kuunnella, ja yrittää parhaansa mukaan ratkaista mahdollinen ongelmatilanne niin, että asiat saadaan kuntoon. Jos hoitaja ei voi asioille mitään, eikä saa niitä kuntoon, niin silloin pitää olla rehellinen ja sanoa suoraan, että olen tehnyt parhaani, enkä voi nyt tehdä asialle enempää. Esim. jos omainen vaatii, että asiakkaalle pitää antaa morfiinia, mutta paikalla ei ole yhtään sairaanhoitajaa, vaan pelkkiä lähihoitajia, niin silloin ei voi tehdä mitään mitta, kuin selittää valittavalle omaiselle, että en voi rikkoa lakia, ja ainoa minkä,voin tehdä on yrittää pyytää sairaanhoitajaa tulemaan mahdollisimman pian paikalle.

Ihmisethän on aivan ihania! Työkaverit on niitä joissa on kestämistä. Juoruakkoja koko paikka täys!

Iso osa asiakkaistani on lapsia. En muista että kertaakaan olisin ajatellut jonkun heistä olevan ikävä tai rasittava.