Lue keskustelun säännöt.
Mikä kauhuelokuvan hahmo on vaikuttanut sinuun voimakkaimmin?
04.08.2018 |
Vaikutus voi olla pelko, ahdistus, epämiellyttävyyden tunne, ihailu jne.
Itse vastaan Pennywise ja nimenomaan se 90-l hahmo, uusi jänishampaineen on liian humoristinen.
Kommentit (40)
Itse kärsin unettomuudesta ja aina silloin tällöin onnistun nukahtamaan sellaisiin "mikrouniin". Olen nähnyt lukemattomia kertoja lyhyitä unia, kuinka joku vanhus katselee minua kauempaa, sitten yhtäkkiä hyökkää ja minun luo tullessani hän onkin tyttö, jolla on terävät hampaat, mustat silmät ja hän liikkuu kuin jokin hyönteinen. Näen muutakin, mm. avomieheni niin, että selitän hälle, miten olen juuri nähnyt tosi pahan painajaisen ja hän yhtäkkiä katsoo silmiini ja kuiskaa"Ai tällaisenko?!" Ja hänen suuhunsa kasvavat torahampaat ja hänen kasvonsa muuttuvat ja hän käy päälleni. Tunnen aina joka repimisen ja puraisun jotenkin niin todella.. Mutta onneksi noista jotenkin herää, lopulta.
En sitten tiedä, mikä kauhuleffa nämä on aiheuttanut, mutta paljon olen niitä katsonut vuodesta 1990 lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin unettomuudesta ja aina silloin tällöin onnistun nukahtamaan sellaisiin "mikrouniin". Olen nähnyt lukemattomia kertoja lyhyitä unia, kuinka joku vanhus katselee minua kauempaa, sitten yhtäkkiä hyökkää ja minun luo tullessani hän onkin tyttö, jolla on terävät hampaat, mustat silmät ja hän liikkuu kuin jokin hyönteinen. Näen muutakin, mm. avomieheni niin, että selitän hälle, miten olen juuri nähnyt tosi pahan painajaisen ja hän yhtäkkiä katsoo silmiini ja kuiskaa"Ai tällaisenko?!" Ja hänen suuhunsa kasvavat torahampaat ja hänen kasvonsa muuttuvat ja hän käy päälleni. Tunnen aina joka repimisen ja puraisun jotenkin niin todella.. Mutta onneksi noista jotenkin herää, lopulta.
En sitten tiedä, mikä kauhuleffa nämä on aiheuttanut, mutta paljon olen niitä katsonut vuodesta 1990 lähtien.
Sori, 1999 lähtien. Ei 1990.
The Descent -leffassa ne kalpeat örkit jotka kiipeilevät pitkin luolastoa. Pahinta on (spoiler!) ihan alussa, kun niitä nähdään vain ihan silmäykseltä, kun päähenkilöiden otsalamput osuvat ihan "sattumalta" epämääräiseen liikehdintään... Hyi! Vihaan ahtaita paikkoja, siihen vielä yhdistettynä jotkin mutanttioliot. NOPE.
Jack Hohto -leffassa on myös aika karmaiseva.
Bob Twin Peaksista saa ihon edelleen kananlihalle, vaikka sinänsä ei kyseessä kauhuelokuva tai -sarja olekaan. Meillä on kaiken lisäksi vessan seinällä se ns. alkuperäinen etsintäkuulutusjuliste, sitä on kiva tuijotella kun on asioimassa. Toisaalta, eipähän tule housuihinsa p*skottua, kun on jo pöntöllä. :'D
The Ritual-kauhuraina on Netflixissä, ja sen hirviö, puistatti suunnattomasti.
Pan's Labyrinthin silmätön hirviö on edelleen yksi sellaisista hahmoista, joita en oikeasti pysty edes katsomaan.
Rakastan kauhuleffoja, joskus ne tosin ovat vähän liikaa mullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin unettomuudesta ja aina silloin tällöin onnistun nukahtamaan sellaisiin "mikrouniin". Olen nähnyt lukemattomia kertoja lyhyitä unia, kuinka joku vanhus katselee minua kauempaa, sitten yhtäkkiä hyökkää ja minun luo tullessani hän onkin tyttö, jolla on terävät hampaat, mustat silmät ja hän liikkuu kuin jokin hyönteinen. Näen muutakin, mm. avomieheni niin, että selitän hälle, miten olen juuri nähnyt tosi pahan painajaisen ja hän yhtäkkiä katsoo silmiini ja kuiskaa"Ai tällaisenko?!" Ja hänen suuhunsa kasvavat torahampaat ja hänen kasvonsa muuttuvat ja hän käy päälleni. Tunnen aina joka repimisen ja puraisun jotenkin niin todella.. Mutta onneksi noista jotenkin herää, lopulta.
En sitten tiedä, mikä kauhuleffa nämä on aiheuttanut, mutta paljon olen niitä katsonut vuodesta 1990 lähtien.
Sori, 1999 lähtien. Ei 1990.
En ole aivan varma suomenkielisestä termistä, mutta mulla on myös tuollaisia halluja, etenkin nukahtamisvaiheessa (tai kun olen heräämäisilläni). Kyseessä hypnopompiset tai -gogiset hallusinaatiot, joita tietty voi edesauttaa jokin leffa minkä olet nähnyt. Mulle noita tulee herkästi, jos olen lukenut kauhukirjallisuutta. Pelottavia ovat, koska siinä on itse kuitenkin jotenkin tajuissaan, mutta puolet aivoista vielä hämärän rajamailla.
Hohdon kaksoset tulee monesti mieleen kun yövuorossa kävelen pitkiä käytäviä pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
The Ritual-kauhuraina on Netflixissä, ja sen hirviö, puistatti suunnattomasti.
Oi! Minulle tuo hirviö jäi mieleen kauneimpana, visuaalisesti upeimpana elokuvahirviönä koskaan. Sen ilmestyminen oli pelottavaa, mutta itse olento lumoavan kaunis katsella.
Omat traumani olen saanut Manaajan Regan-tytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko kliseinen hölmö, jos vastaan Hannibal? Hahmo kiehtoi minua, tosin osasyy varmaan siinä, että olin lukenut kirjat. Olin niin pettynyt, kun sen "sarjan" lopussa elokuvassa Hannibal ohjaaja päättikin ottaa erilaisen näkökulman, eivätkä Hannibal ja Clarice ilmeisesti näe enää. Toki realistisempaa, mutta mielenkiintoista...
Uusi It ja Pennywise lähinnä toivat vahvan pettymyksen siinä, että olin toivonut, että vihdoin filmatisoitaisiin sen kirjan todellinen loppu, joka oli pimeän psykologinen, nyt kun se alkaisi olla teknisesti mahdollista. Tuskin lähtevät siihen enää kakkososassa, kun ei sitä ykkösessäkään pohjustettu/näytetty. Eikä semmoinen ilmeisesti kiinnosta massoja. Uusi Pennywise toden totta on jokseenkin koominen hahmo, sen vanhan teho sentään oli siinä klovnihahmossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Ritual-kauhuraina on Netflixissä, ja sen hirviö, puistatti suunnattomasti.
Oi! Minulle tuo hirviö jäi mieleen kauneimpana, visuaalisesti upeimpana elokuvahirviönä koskaan. Sen ilmestyminen oli pelottavaa, mutta itse olento lumoavan kaunis katsella.
Omat traumani olen saanut Manaajan Regan-tytöstä.
Tyylillisesti aivan loistavasti suunniteltu tuo Ritualin hahmo, siitä olen todellakin samaa mieltä! Kerrankin jotain uutta. Ja kauhistuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
American Horror Storyn kolmoskauden Papa Legba sai aina sydämen jättämään pari lyöntiä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Olenko kliseinen hölmö, jos vastaan Hannibal? Hahmo kiehtoi minua, tosin osasyy varmaan siinä, että olin lukenut kirjat. Olin niin pettynyt, kun sen "sarjan" lopussa elokuvassa Hannibal ohjaaja päättikin ottaa erilaisen näkökulman, eivätkä Hannibal ja Clarice ilmeisesti näe enää. Toki realistisempaa, mutta mielenkiintoista...
Uusi It ja Pennywise lähinnä toivat vahvan pettymyksen siinä, että olin toivonut, että vihdoin filmatisoitaisiin sen kirjan todellinen loppu, joka oli pimeän psykologinen, nyt kun se alkaisi olla teknisesti mahdollista. Tuskin lähtevät siihen enää kakkososassa, kun ei sitä ykkösessäkään pohjustettu/näytetty. Eikä semmoinen ilmeisesti kiinnosta massoja. Uusi Pennywise toden totta on jokseenkin koominen hahmo, sen vanhan teho sentään oli siinä klovnihahmossa.
Olin tosi pettynyt tuohon uusimpaan IT:iin. Kirjan luettuani näin painajaisia viikkotolkulla. Pennywise oli ihan hirveä hahmo, kuvailtukin tosi selkeästi kirjassa... en tajua, miksei sitä leffoihin/sarjoihin näytetä koskaan saavan oikean näköiseksi?! Aina jokin "taiteellinen näkemys" tms. Alkuperäisen sarjan klovni oli pelottava lapsena, jälkeenpäin sekin sitten vähän koominen hahmo. Uusin leffa ei oikeasti edes pelottanut. Se oli vain sellainen kasvutarina. Lähes kaikki KAUHU oli pesty pois... Suuri pettymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään elokuvahahmo ole pelottanut. Tuli sarja "Outoja voimia" joskus 1980-luvulla, yliluonnollisia "tosi"juttuja. Ne oli pelottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vampira elokuvassa Plan 9 From Outer Space.
Minunkin suosikkini, samoin kuin koko elokuva ja ohjaaja Ed Wood.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Freddy Krueger. Pelottavia asioita pääsi pakoon nukahtamalla, mutta mitäs teet kun et uskalla nukahtaa...
Tämä! Näin elokuvan 10-vuotiaana ja meni kauan, vuosia jopa että pystyin mennä nukkumaan pelkäämättä. Juu herkkä olen..
Hereditaryn perheen isä, kerrankin kauhuelokuvassa on aidosti samaistuttava hahmo.
The Ritualin hirviö on kyllä kaunis, ihan sen perusteella voisin sen katsoa.
Vaikka moni hahmo on pelottanutkin, suurin kauhu syntyy itselleni odotuksesta ja jännityksestä. Kaunassa se tyttö oli ihan kamala niin pitkään, kun sitä ei nähnyt kokonaan (esim. se porraskäytäväkohtaus on ihan jäätävä...). Mutta yleensä heti, kun "pahis" näyttäytyy kokonaisuudessaan, kauhuaspekti jotenkin laimenee. Jotkut ohjaajat osaavat tämän paremmin kuin toiset. Mielestäni mitä myöhemmin hirviö näytetään sen parempi. Tai jos ei näytetä ollenkaan, vaan kauhu on jotain ihan muuta (Hohto).
Kauhuelokuvat ei ole ikinä pelottaneet toisin kuin lastenohjelmat. Mörkö etunenässä, ja Tintin inkamuumio.