Hullu kuin äidiksi tullut -kirja

Olen nyt muutamana iltana kuunnellut lenkin aikana Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -teosta. Vielä en ole lopussa. Hyvä, kun kirjoittaja uskaltaa tuoda negatiiviset ajatuksensa ja tunteensa ilmi. Hehkustusta ja kaunistelua tässä maailmassa riittää muutenkin.

Ei minulla aikaisemminkaan ole ollut äitiydestä ruusuista kuvaa eikä vauvakuumetta. Olen kuitenkin aina halunnut tulla äidiksi ja nyt olen raskaana. Kirjan myötä alkoi kuitenkin kauhistuttaa. Äitiys näyttää kirjassa niin negatiiviselta, vaikka lapsesta ollaankin onnellisia. Toki pitää huomioida, että kirjoittaja oli masentunut ja huolissaan kaikesta.

Minkälaiset fiilikset teille muille tuli kirjasta?