Ensimmäistä kertaa elämässäni SEURUSTELEN :)<3

Pakko anonyyminä täällä hehkuttaa, nolottaisi kavereille tällaista teinimeininkiä löpistä :D Olen 25v. nainen. En ole koskaan aiemmin seurustellut, vaikka halunnut olisin jo nuoresta. Halukkaita kumppaniehdokkkaita on ollut useita vuosien varrella, mutta en ole koskaan päässyt omista ahdistuksen ja epävarmuuden tunteistani.

Aloin jo olla tosi epätoivoinen, että mikä minussa on vialla, enkö tosiaan pysty ikinä seurustelusuhteeseen. Asia joka yleensä ihmisille on tavallista, oli minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kunnes nyt. Tapasin eräässä tapahtumassa (selvinpäin) miehen, jonka kanssa heti natsasi ja hän pyysi minua kahville. Tästä on nyt kuukausi ja ollaan nähty sen jälkeen lähes joka päivä. Ihan uskomatonta, en todellakaan nähnyt itseäni tekemässä tällaista. Eikä ahdista, tuntuu vain niiiiin hyvältä olla tuon miehen seurassa ja lähellä. <3

Kaikkien niiden vaikeiden vuosien ja ahdistavien tapailuyritysten jälkeen tuntuu kuin päässäni olisi vain napsahtanut jokin kun tapasin tämän miehen. Yhtäkkiä seurustelu onkin luontevaa ja ihanaa myös minulle. Tätäkö se on, kun tapaa sen oikean ihmisen?

Pari päivää sitten mies esitteli minut ensi kertaa tyttöystävänään tutuille. Hih, ihan tuntuu vatsanpohjassa tuo sana. Ja se, että mulla on poikaystävä. Tuntuu niin kummalliselta sanoa noin. Mun poikaystävä. Ja äsken kun vastasin netissä johonkin kyselyyn, ruksin siitä siviilisäädyksi "parisuhteessa". Ensimmäinen kerta sekin. Niin kummalta tuntuu, ja samalla luontevalta.

Tällainen onnellisuuspäivitys vain! <3 Saa kertoa omiakin kokemuksia, jos olette myös ihastuskuplassa :) <3