Mitä se huomiotta jääminen lapsena on?

Varsinkin tietysti he, joilla on sisaruksia. Kaikki ovat jääneet huomiota vaille, niin mitä olisitte kaivanneet?

Huomiota on mm. että jos aivan vauvasta lähtien:

- vanhemmat tarjoavat lapselle turvallisen kodin kaikkine puitteineen - fyysiset suoja ja ravinto yms. sekä vanhempiin ja sisaruksiin ym. suhteet

- vanhemmat ovat fyysisesti läsnä, tarjoavat fyysistä läheisyyttä ja turvaa

- vanhemmat tarjoavat lapsille virikkeitä, keskustelevat, lukevat,  tekevät yhdessä

- vanhemmat kuuntelevat lastaan ja osallistuvat lapsen juttuihin ja hänen kannaltaan kiinnostaviin asioihin - ottavat hänet huomioon kasvavana ja kehittyvänä ihmisenä

- vanhemmat tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja pitävät mahdollisuuksiensa mukaan  riittävässä määrin huolen aineellisista tarpeista

Huomiotta jää, ellei noita saa.

... näin maallikkona tuommoista tulee mieleen - - ammatti-ihmiset voisivat  asiasta pitää viikkotolkulla luentoja?

Vierailija kirjoitti:

Huomiota on mm. että jos aivan vauvasta lähtien:

- vanhemmat tarjoavat lapselle turvallisen kodin kaikkine puitteineen - fyysiset suoja ja ravinto yms. sekä vanhempiin ja sisaruksiin ym. suhteet

- vanhemmat ovat fyysisesti läsnä, tarjoavat fyysistä läheisyyttä ja turvaa

- vanhemmat tarjoavat lapsille virikkeitä, keskustelevat, lukevat,  tekevät yhdessä

- vanhemmat kuuntelevat lastaan ja osallistuvat lapsen juttuihin ja hänen kannaltaan kiinnostaviin asioihin - ottavat hänet huomioon kasvavana ja kehittyvänä ihmisenä

- vanhemmat tarjoavat mahdollisuuden harrastaa ja pitävät mahdollisuuksiensa mukaan  riittävässä määrin huolen aineellisista tarpeista

Huomiotta jää, ellei noita saa.

... näin maallikkona tuommoista tulee mieleen - - ammatti-ihmiset voisivat  asiasta pitää viikkotolkulla luentoja?

Niin, ehkä noi on meille vaan niin itsestään selviä asioita, ettei pysty käsittämään.

Jos nyt ei noihin pysty niin täytyy olla ihan todella huono vanhempi.

Mulle on viiden lapsen äitinä tärkeää tarjota kaikki nuo yllämainitut tietysti. Jokainen lapsi on yksilönsä ja jokainen kaipaa omassa elämässään, omassa iässään omaa tukeaan ja omaa huomiotaan. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen että nyt se tuki ja huomio pitää tarjota, että noista kasvaa kunnollisia, onnellisia aikuisia.

Omilla vanhemmillani oli rahahuolia ja alkoholiongelmaa, se riitti että olivat usein niin itseään täynnä, että koitin pysyä pois jaloista ja pitää heitä tyytyväisenä.. Ja olin ainokainen.

Missä määrin lapsi on saanut huomiota tai jäänyt huomiotta voi ilmetä eri tavoin. Ns. normaalissa perheessä lapsen tarpeet ja huomiontarve tullevat eri vaiheissa eri tavoin huomioon otetuiksi.  Mikäli lapsi jää pahasti huomioimatta voi se aiheuttaa erilaisia häiriöitä mm. persoonallisuuden kehittymisessä.

Mistään täydellisyydestä ei tarvitse stressata. Itselläni kaksi tasapainoista lasta nyt jo nuoria aikuisia. Mm. työelämän vuoksi en aina ole pystynyt tarjoamaan aikaa ja huomiota tarpeeksi. Yleensä perheen elämän malli on antanut heille kuitenkin mahdollisuuksia ottaa omaakin vastuuta kasvusta ja kehittymisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Missä määrin lapsi on saanut huomiota tai jäänyt huomiotta voi ilmetä eri tavoin. Ns. normaalissa perheessä lapsen tarpeet ja huomiontarve tullevat eri vaiheissa eri tavoin huomioon otetuiksi.  Mikäli lapsi jää pahasti huomioimatta voi se aiheuttaa erilaisia häiriöitä mm. persoonallisuuden kehittymisessä.

Mistään täydellisyydestä ei tarvitse stressata. Itselläni kaksi tasapainoista lasta nyt jo nuoria aikuisia. Mm. työelämän vuoksi en aina ole pystynyt tarjoamaan aikaa ja huomiota tarpeeksi. Yleensä perheen elämän malli on antanut heille kuitenkin mahdollisuuksia ottaa omaakin vastuuta kasvusta ja kehittymisestä. 

Niin, se työelämä. Niitähän vanhempia on aina jotka ei ole "koskaan kotona".

Toisaalta taas on perheitä joissa on ihan oikeita ja todella kamalia ongelmia ja joissa lapset voivat pahoin.

Omakohtainen kokemus: isä oli aina poissa ja äiti seurusteli vain kavereittensa kanssa. Lapset sai ruuan ja vaatteet, mutta kaikki mielipiteet jätettiin huomiotta, lapsia ei kuunneltu, ne oli "vain lapsia" joiden puheille ei tarvinnut panna mitään painoa. Lapsi oli hyvä lapsi, jos se istui siistinä paikallaan ja oli hiljaa. 

Tunteita ei saanut näyttää. Jos itki, niin se oli "tyhjää märinää" tai jos joku harmitti, niin "mitä sitä turhia". Kaikki lapsen asiat - murheet, ilot, pelot - oli turhia ja tyhjänpäiväisiä. Aikuisia ei saanut niillä häiritä. 

Lapsi kaipaa vanhemmiltaan vuorovaikutusta: katsetta, kosketusta, puhetta, kuuntelua. Sitä tarkoitetaan huomiolla. Myös, toki, perustarpeiden tyydyttämistä.

Minuus ja itsetunto kehittyvät hyvän vuorovaikutuksen avulla. Ja ne kuuluisat vuorovaikutustaidot tietenkin myös!

Tuijota kännyä kun lapsi haluaa jutella, annat hänelle signaalin, ettei hän ole sinulle tärkeä. Ylivilkkaus on useammin vanhempien käytöksen kuin neurologisen häiriön aiheuttamaa.

Eli nyt on tullut esiin kännykkä ja täysin urpot vanhemmat joiden ei olisi ikinä kannattanut hankkia muksuja..

Minusta nämä "kikkelin jatke" lapset on yleistyneet. Ne tehdään kun pitää tehdä.

On se valkoinen skoda jos ei kaksi, uusi paritalo pää ja hyvät työt ja lapset menee jotenkin siinä sivussa suorittaen. Kunhan näyttää hyvältä.