Minkälainen on kamalin paikka missä olet asunut?

Vierailija kirjoitti:

Katumantie 25, Hämeenlinna. Alueen "maine" oli tosin etukäteen tiedossa ja alunperinkin tarkoitus asua vain kunnes pääsen lähemmäs keskustaa, mutta kokemushan sekin, jos ei muuta.

Kas kun ei Vikasuunnantie 666, Kadotus

Iisalmi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varissuo, Turku. 

Mä äänestän tätä voittajaksi. Minkä palkinnon

voittaja saa?

Asunnon Varissuolta.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörinkatu, Hervanta, Tampere. Mikontalon naapurissa.

Voiko Mikontalon naapurissa olla pahempaa kuin Mikontalossa? :D

Vierailija kirjoitti:

Tikkurila, Vantaa vuoden kestin sitten päästiin pois.

Mikä Tikkurilassa on niin kauheaa? Aidon hämmästyneenä kysyn!

Vantaan mikkola, marsinkuja, vav:in kämpät. (Ovat kuulemma purettu pois. ) Hyvä niin. Jatkuvaa meteliä, öisin mahdotonta nukkua. Asuin katutasossa, parvekkeella matala, huojuva "kaide". Partsilta varastettiin kukat, kynttilälyhdyt, kerran tuulettumassa olleet vaatteet. Olohuoneen ikkuna rikottiin, ikkunoihin koputeltiin öisin. Ihminen tapettiin vastapäisen talon pihalla. Järkyttävä paikka. Olin maailman onnellisin ihminen, kun valmistuin, sain asuntolainan ja pääsin muuttamaan omaan, rauhalliseen asuntoon. Sitä onnea ei voi ymmärtää, kun saa elää rauhassa, ilman häiriöitä. Tuntui, kuin olisi tullut paratiisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itä-Helsingissä, ei Itä-Helsingissä.

Älä anna vääriä neuvoja. Alkuosa kirjoitetaan isolla, jos kokonaisuus tarkoittaa erikokoista aluetta kuin jälkiosa yksin. Siis Länsi-Suomi, Itä-Helsinki.

Pitäisikö näille kielioppijutuille, että miten mikäkin kirjoitetaan oikein jne., olla joku oma keskusteluketjunsa?

Oli täällä aiheena ihan mikä asia tahansa, niin eikö kohta joku ala vänkäämään esimerkiksi pilkun paikasta tai yhdyssanoista.

Eikä olisi yhtään huono idea, jos televisioon tulisi Pitääkö olla huolissaan tyylinen keskusteluohjelma, jossa viisi kieliopin täydellisesti hallitsevaa henkilöä lukisi ihmisten lähettämiä tekstejä ja alkaisivat kukin vuorollaan ruotia, että mikä osa tekstistä oli oikein kirjoitettu ja missä tehtiin apukoulutason kirjoitusvirhe. Tuossa oli pilkku väärässä kohtaa ja tuo sana olisi pitänyt kirjoittaa yhteen ja ei isolla, vaan pienellä alkukirjaimella. Se on enää, eikä enään.

Suomi on vaikea kieli, kun ei sitä ole kantasuomalaisetkaan oppineet oikein kirjoittamaan, vaikka ikää on kertynyt yli 40 vuotta. Kielioppikin niin hankalaa, ettei sitä moni vaivaudu opettelemaan.

En ole koskaan asunut kamalassa paikassa.

Kuopio. Ihan helevatusti sairaanhoitajia. Joka puolella kaupunkia kuuli vain natinaa huonosta palkasta ja miten pitäisi saada sama liksa kuin lääkäreiden.

Kaupungin vuokra-asunto Helsingin Haagassa. Alakerrassa asui ketjupolttava mies, joka ei muutenkaan pitänyt huolta asunnostaan ja jonka vuoksi koko rappu haisi. Seinänaapurina oli ilmeisesti skitsofreenikko, joka huusi ja kiroili harhojen vuoksi. Yläkerrassa asui narkkari.

Tuon jälkeen muutin toiseen kaupungin asuntoon, joka olikin sitten todella rauhallisessa talossa rauhallisella alueella. Ensimmäinenkin talo tosin oli muuten rauhallisella alueella, ja ymmärtääkseni vain nimenomaan oma rappuni oli jostain syystä ongelmatapausten kaatopaikka, josta kaikki tervejärkiset muuttivat mahdollisimman nopeasti pois.

Päihdekuntoutujien asuntola. Nollatoleranssi, jota mun lisäksi taisi noudattaa kolme muuta asukasta. Yhteensä meitä oli noin parikymmentä, vaihtuvuus välillä melkoista. Ei lukollista huonetta, ei edes lukollista kaappia. Mutta oli katto pään päällä, ja alle vuodessa pääsin eteen päin.