Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa tenavaa joka vaatii koko ajan huomiota?
31.07.2018 |
Äiti, kato! Äiti, kato kun mä kävelen näin! Äiti, kato kun mä hyppään! Äiti! Äiti! Äiti!
Ymmärrän kyllä että lapset tykkää huomiosta mutta että ihan koko ajan. Kyseessä tuttavaperheen iltatähti.
Mulla on itselläni kaksi lasta mutta kyllä he ovat osanneet olla välillä ilman äidin huomiota ja puuhanneet omiaan. Vaikka meillä olisi ollut vieriatakin.
Kommentit (9)
Ihmiset on erilaisia. Jotkut lapset tarvitsevat koko ajan huomiota, toiset pärjäävät vähemmällä. Ne syntyy sellaisina. Että et ole sen erinomaisempi vanhempana kuin tuttavasikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus saattoi olla avauksessasi. Iltatähti.
Lapsi on ehkä opetettu saamaan huomiota koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Jotkut lapset tarvitsevat koko ajan huomiota, toiset pärjäävät vähemmällä. Ne syntyy sellaisina. Että et ole sen erinomaisempi vanhempana kuin tuttavasikaan.
Katos vaan miten löysit tekstistä jotain mitä siellä ei ole =)
Onko sulla muissakin asioissa kuin vanhemmuudessa huono itsetunto?
Erään tuttavani lapsi oli juuri tuollainen
Minulla meni hermot siellä kylässä ollessa kun ei saanut puhua mistään rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus saattoi olla avauksessasi. Iltatähti.
Lapsi on ehkä opetettu saamaan huomiota koko ajan.
Tämä iltatähti käyttäytyy muuten isänsä kanssa ihan normaalisti eli en ehkä laskisi temperamentin syyksi vaan ihan opittu/opetettu tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään tuttavani lapsi oli juuri tuollainen
Minulla meni hermot siellä kylässä ollessa kun ei saanut puhua mistään rauhassa.
Joo jotkut lapset on tietyssä iässä rasittavia, mutta menee onneksi ohi ihan itsestään.
Mä olen aina ajatellut että se johtuu siitä että lapsella on huono itsetunto, hän ei ole saanut sitä huomiota vanhemmiltaan aikaisemmin tarpeeksi, joten hän yrittää koko ajan saada sitä huomiota. Minä olen aina huomioinut lapseni silloin kun hän sanoo että äiti katso, olen katsonut ja sanonut vilpittömästi että ai kun hienoa kulta, ja sitten me molemmat yleensä jatkamme omia juttujamme, eli lapsi tyytyy siihen kun katson häntä ja kommentoin, joskus useamman kerran jos temppu ei onnistunut täydellisesti ekalla kerralla, mutta kuitenkin, ei jatkuvaa huomionhakua. Jokainen ihminen haluaa tuntea että hänet huomataan, mutta en usko että kellään on sellainen luonne että tarvitsisi huomaamista joka sekuntti, sitten on jo jotain vialla jos ei yhtään ole itseriittoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus saattoi olla avauksessasi. Iltatähti.
Lapsi on ehkä opetettu saamaan huomiota koko ajan.
Tai sitten ei saa riittävästi huomiota.
Yleensä huimionkipeät lapset ovat niitä jotka eivät saa huomiota.
Itse en voinut mennä lasten kanssa taloyhtiön leikkipaikalle lasten kanssa. Siellä oli aina naapureiden lapsia hokemassa katomuakatomuakatomua...
Ne olivat niitä lapsia, joiden vanhemmat pihatalkoissa selittivät ääni ylpeydestä väristen kuinka meidän Jere osaa jo kolmevuotiaana ulkoilla yksin.
Yksi tällainen ylpeä äiti oli vähän vanhempi. Tohkeissaan selitti kuika ei hänen vanhemmat (nyt jo aikuiset) lapset osanneet näin nuorena yksin ulkoilla, mutta kuopus, iltatähti osaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei mikään. Se on vain erilainen temperamentti kuin sinun lapseni. Meillä oli tuossa asiassa lapset kuin yö ja päivä. Poika oli jo vauvana rauhallinen ja tyyni. Kun heräsi unilta, saattoi kölliä hereillä siellä sängyssään ihan tyytyväisenä, olla kauan hereillä ennen kuin sitten alkoi ilmoiitella ääntelemällä että nälkä olisi. Tytär taas oli vauvasta asti levoton ja perustyytymätön, taatusti heti kun heräsi, huusi keuhkojen täydeltä. Oli myös leikki-ikäisenä sellainen että vaati koko ajan huomiota ja tekemistä.
Mutta kunnon ihmisiä noista on molemmista tullut. Kaikenlaisilla eri temperamenteilla on omat vahvuutensa ja omat huonot puolensa. Tärkeää on löytää elämästä sellainen paikka, sopiva elämäntapa ja työ, että se sopii itselle.