Lue keskustelun säännöt.
Kuinka helposti pääsee terapiaan?
31.07.2018 |
Eli masennusta takana 8 vuotta. Välillä on kausia että menee paremmin ja välillä tuntuu että itsemurhan tekeminen vaatii vaan rohkaisun keräämistä. Kesän olen ollut ihan uskomattoman pohjalla muutamasta vastoinkäymisestä johtuen ja nyt alkaa näkyä valoa taas tunnelin päässä. Juttu on kuitenkin se, että tätä vuoristorataa on jatkunut vuosia ja haluisin nyt sen päätökseen. Tarvin apua että pääsen mun ajatusmalleista eroon koska tiedän että romahdan taas heti seuraavan vastoinkäymisen tullessa. Oon liian heikko ihminen lapsuuteni ansiosta.
Pelkään vaan että meen lääkäriin niin mut passitetaan tekemään masennustesti joka ei näyttäisi niin pahalta tällä hetkellä miltä se olis näyttänyt esim 2-5 viikkoa sitten jolloin sain tulokseksi vakavan masennuksen. Oon aika ilonen itseasiassa kun nyt oon saanut asioita järjestykseen, mut tiiän vuosien kokemuksella että mulla menee hyvin vaan väliaikasesti ja nyt ku mulla on halu ja jaksaminen parantua pysyvästi niin haluun tehdä töitä sen eteen.
Kysymys onkin että pitääkö mun huijata itseni pahasti masentuneeksi että saan terapiaa vai odottaa että olen taas siinä pisteessä että en pääse sängystä ylös jolloin mulla ei edes ole motivaatiota kasata itseäni, mitä nyt taas olis kun haluan selättää tän paskan lopullisesti?
Kommentit (18)
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon työtön joten ei toivoa yksityisestä :(
-ap
Sinne on naamaraja. Jos oot kaunis tai komea niin sua ei oteta tosiaan etkä pääse vaan ongelmia vähätellään, ihan kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Niinhän sitä luulisi. Todellisuus on kuitenkin ihan toista
Vierailija kirjoitti:
Oon työtön joten ei toivoa yksityisestä :(
-ap
Hullua kyllä, työttömyys voi vaikeuttaa terapian saamista julkiselta. Mun veli on kärsinyt pitkään masennuksesta joka ei lääkehoitoon kovin hyvin reagoi enää, ja yritti päästä terapiaan. Hän on masennuksensa takia työtön. Psykiatri oli ihan suoraan sanonut että Kelan tukeman terapian tarkoitus on tukea työelämässä pysymistä työkykyisenä, joten tässä tapauksessa kun henkilö ei ole alunperinkään työkykyinen niin terapia ei ole tarpeen. Neuroleptireseptiä tarjosi vaan.
Riippuu tosin varmasti paljon arvioijasta. ONhan niinkin, että vaikka ei olisi nyt edes työkyinen, sellaiseksi voi toipua vaikka sen terapian avulla, jolloin hoito olisi hyvinkin kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinne pääsee, mutta jonot on todella pitkiä julkisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Mutta käytännössä se ei oo tän hetkinen tilanne. Haluan elää ja haluan nauttia elämästä ja nyt ku menee paremmin niin mä voisin keskittyä availemaan mun lapsuutta ja selvittämään mun toimintamalleja ja paskaa itsetuntoa sun muita ärsyttäviä piirteitä mistä en pääse eroon omin avuin. Jos mä sanon näin niin kiinnostaako ketään auttaa mua koska se ei ole akuuttia? Totuus on kuitenkin se että sit kun se on akuuttia niin en varmana oo menossa kenenkään puheille kun ei kiinnosta puhua tai ei oo toivoa paremmasta
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Voi voi, et pääse. Lääkereseptin todennäköisesti lähinnä saat. Jos tilanne vaikuttaa olevan akuutti, voit päästä jopa osastolle ja saada rauhoittaviakin. Jos ei vaikuta niin akuutilta, masennuslääkeresepti riittää.
Muutenkin, noita itsetuhoisuusjuttuja ei oteta aina ollenkaan tosissaan, huolimatta siitä että niiden tosissaan ottamiseen maallikoita kannustetaan. Itselläni oli vaikea masennusjakso opintojen jälkeen, ja kun ilmoitin olevani itsetuhoinen, minule tehtiin "psykiatrinen arviointi" jonka tulos oli etten ole oikeasti itsetuhoinen vaan manipuloin ympäristöäni itsetuholla uhkailemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Mutta käytännössä se ei oo tän hetkinen tilanne. Haluan elää ja haluan nauttia elämästä ja nyt ku menee paremmin niin mä voisin keskittyä availemaan mun lapsuutta ja selvittämään mun toimintamalleja ja paskaa itsetuntoa sun muita ärsyttäviä piirteitä mistä en pääse eroon omin avuin. Jos mä sanon näin niin kiinnostaako ketään auttaa mua koska se ei ole akuuttia? Totuus on kuitenkin se että sit kun se on akuuttia niin en varmana oo menossa kenenkään puheille kun ei kiinnosta puhua tai ei oo toivoa paremmasta
-ap
Julkisen Kelan tukeman terapian tarkoitus ei ole tarjota tuollaista yelisesti henkisesti kasvattavaa terapiaa. Muuten sitä joutuisi tarjoamaan lähes koko väestölle. Kaikillahan meillä on lapsuuden haavamme, kukaan meistä ei tunne tai toimi aina tarkoituksenmkaisesti, kaikilla on ongelmia. Epäilemättä lähes jokainen voisi hyötyä terapiasta, osa analyyttisemmasta, osa tiettyihin ongelmiin kohdistuvasta kognitiivisesta terapiasta.
Mutta tällaiseen ei ole varaa, joten terapiaa annetaan silloin jos tällä hetkellä toimintakyky itsenäiseen elämään ja työhön on akuutisti vaarassa. Toki kun sulla on tuo masennushistoria, niin onhan se mahdollista että arvioidaan että terapia on hyödyllistä estämään masennuksen uusimista. Kannattaa kokeilla, vaikka vetoa en löisi sen puolesta että noilla puheilla terapiaan pääset, kun kerran tällä hetkellä tilanne ei ole paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Voi voi, et pääse. Lääkereseptin todennäköisesti lähinnä saat. Jos tilanne vaikuttaa olevan akuutti, voit päästä jopa osastolle ja saada rauhoittaviakin. Jos ei vaikuta niin akuutilta, masennuslääkeresepti riittää.
Muutenkin, noita itsetuhoisuusjuttuja ei oteta aina ollenkaan tosissaan, huolimatta siitä että niiden tosissaan ottamiseen maallikoita kannustetaan. Itselläni oli vaikea masennusjakso opintojen jälkeen, ja kun ilmoitin olevani itsetuhoinen, minule tehtiin "psykiatrinen arviointi" jonka tulos oli etten ole oikeasti itsetuhoinen vaan manipuloin ympäristöäni itsetuholla uhkailemalla.
Mutkun en tee lääkkeillä mitään.... En haluaisi lakasta asioita taas maton alle heti kun menee hyvin kun tässä mun käytöksessä on selkee kaava ja tiiän että tää paska palaa takaisin. Ei mua kiinnosta itteeni hoitaa sit kun oon loppu ja väsynyt elämään
Olisko järkeä sitten täyttää masennustesti sen perusteella mitä tunnen kun menee huonosti? Eli runsaan vaan kaikki pahimmat kohdat suosiolla. Kuitenkin on niin tuoreessa muistissa parin viikon takainen olotila ja tuntemukset.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka ja voimia sinulle!
Itse pääsin hämmästyttävän helposti ja nopeasti Kelan kustantamaan terapiaan,kun takana oli todella kuormittava työjakso sosiaalialan työssä. Lisäksi pitkään jatkunutta unettomuutta ja tästä johtuvia erilaisi ongelmia. Luulen, että syy myönteiseen päätökseen taisi juurikin johtua siitä, että pystyisin jatkamaan haasteellisessa työssäni jatkossakin ja näin todella tapahtui.
Mielestäni sinun kannattaisi hakeutua psykiatrille ja kertoa rehellisesti kausistasi. Viestistäsi saa kuvan, että olisit motivoitunut hoitoon, mikä on tärkeää. Prosessi voi olla pitkä ja vaivalloinen, mutta älä luovuta. Tsempiä!
Vierailija kirjoitti:
Olisko järkeä sitten täyttää masennustesti sen perusteella mitä tunnen kun menee huonosti? Eli runsaan vaan kaikki pahimmat kohdat suosiolla. Kuitenkin on niin tuoreessa muistissa parin viikon takainen olotila ja tuntemukset.
-ap
Jos sinulla on vain pari viikkoa sitten ollut huono kausi, niin ei kukaan psykiatri varmasti katso että nyt se on ohi, vaikka sinulla juuri nyt olisikin siedettävä olla. Varsinkin jos sinulla muutenkin on sellaista, että välillä tulee todella paha olo, välillä on parempaa, mutta aina paha olo palaa, todennäköisesti kaikkien mielestä hoito olisi hyödyllistä myös sillä hetkellä kun on parempi olo.
Hoitoa kannattaa kyllä yrittää hakea. Valitettavasti on aavistuksen sattumanvaraista näissä asioissa mitne sitä saa, riippuu mm. psykiatrin suhtautumisesta terapiaan ja lääkehoitoon. Paljon on niitä, joiden mielestä lääkehoito on aina ensisijainen eikä terapiaa edes harkita jos ei syö lääkkeitä. Osa ei oikein edes usko koko terapiaan - ei aivokemian epätasapainot puhumalla parane, sanoi minullekin eräs. Mutta sitten on nykyään niitäkin, joiden mielestä terapia on hyvä hoitomuoto ja jopa hyväksyvät sen, jos ihminen mieluummin hoitaisi masennustaan ensisijaisesti terapialla, jopa ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, se testi on mielestäni todella suppea ja on käsittämätöntä, että sellasen perusteella annetaan diagnooseja. Ja pitäisi pohtia muutamaa viime päivää, kehottaisin ajattelemaan kokonaiskuvaa enemmäkin. Itse sain keskivaikean masennuksen diagnoosin sen ja haastattelun pohjalta ja tämä riitti terapia lausunnon kirjoittamiseen.
Yhteiskunta pyrkii psykoterapiassa kannattavaan toimintaan taloudellisessa mielessä.
Eli terapiaa saavat parhaiten nuoret/nuoret aikuiset, joiden arvioidaan saavuttavan työelämän jossain vaiheessa.
Ei siis lähdetä pelkästään ihmisen itsensä kokemasta ahdingosta. Yli viisikymppinen ei käytännössä saa julkisen puolen terapiaa. Nelikymppisiäkin priorisoidaan sen perusteella, onko työpaikka tai vähintäänkin kunnon koulutus ja sitä myöten mahdollisuus työllistyä.
Minkä ikäinen siis olet, ratkaisee paljon. Mitään jonoa ei ole siinä mielessä, että otettaisiin jossain järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jo pelkästään sillä, että sanot puhelimessa miettineesi itsemurhaa, pääset heti terapiaan.
Voi voi, et pääse. Lääkereseptin todennäköisesti lähinnä saat. Jos tilanne vaikuttaa olevan akuutti, voit päästä jopa osastolle ja saada rauhoittaviakin. Jos ei vaikuta niin akuutilta, masennuslääkeresepti riittää.
Muutenkin, noita itsetuhoisuusjuttuja ei oteta aina ollenkaan tosissaan, huolimatta siitä että niiden tosissaan ottamiseen maallikoita kannustetaan. Itselläni oli vaikea masennusjakso opintojen jälkeen, ja kun ilmoitin olevani itsetuhoinen, minule tehtiin "psykiatrinen arviointi" jonka tulos oli etten ole oikeasti itsetuhoinen vaan manipuloin ympäristöäni itsetuholla uhkailemalla.
Ja olet hengissä. Arvio oikea.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta pyrkii psykoterapiassa kannattavaan toimintaan taloudellisessa mielessä.
Eli terapiaa saavat parhaiten nuoret/nuoret aikuiset, joiden arvioidaan saavuttavan työelämän jossain vaiheessa.
Ei siis lähdetä pelkästään ihmisen itsensä kokemasta ahdingosta. Yli viisikymppinen ei käytännössä saa julkisen puolen terapiaa. Nelikymppisiäkin priorisoidaan sen perusteella, onko työpaikka tai vähintäänkin kunnon koulutus ja sitä myöten mahdollisuus työllistyä.
Minkä ikäinen siis olet, ratkaisee paljon. Mitään jonoa ei ole siinä mielessä, että otettaisiin jossain järjestyksessä.
Olen kaksikymppinen
-ap
Jos sulla on rahaa maksaa terapia itse, niin pääset heti. Sen kun varaat ajan terapeutille tai johonkin terapiaa antavalle asemalle kuten Vastaamoon hoidon tarpeen arviointiin. Useimmat työssä käyvät ihmiset pystyvät itse terapiansa maksamaankin, jos priorisoivat tämän asian korkealle elämässään.
Julkinen puoli taas... Yrittää kannattaa, saisitko tuettua terapiaa, mutta sitä on kyllä varsin vaikea saada valitettavasti.