toisen kanssa kotiin lähteminen
En tiedä mitä keksisin jotta saisin lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti toisen lapsen synnyttyä.Tässä meidän pienessä kaupungissa meinaan on semmonen tapa että esikoisen kanssa ollaan 3-4 vuorokautta ja toisen kanssa 2 vuorokautta.Itse koen tuon 2 vrk vaikeaksi koska en saa sairaalassa nukuttua ja kärsin koti-ikävästä.Ikävöin myös miestäni ja tällä kertaa myös 3 vuotiasta poikaani. Monet täällä asuvat ovat kuulema kyselleet nopeammasta kotiinpääsystä mutta turhaan. Kysyin neuvoklasta ja he sanoivat että eivät usko olevan mahdollista mutta että kysyisin sairaalasta.Mitäköhän voisin asian eteen tehdä? Onneksi rv 17 vasta kohta alkaa.Eli en siis halua olla kauan sairaalassa koska: 1) Kotona minua odottaa pieni poikani,joka ei ole tottunut olemaan minusta erossa kuin 6h korkeintaan ja uskon että mustasukkaisuutta ei hänellä ilmenisi niin paljon jos pääsisisin aikaisemmin kotiin 2)En pysty nukkumaan sairaalassa ja viimeksi olin tois väsynyt kotiin tullessa 3)IKäivöin kotia ja miestäni kanssa kovasti.Onko kellään neuvoja miten voisi toimia jotta pääsisi kotiin nopeasti.Lisäksi tilannetta hankaloittaa se että en ole varma löydänkö pojalle hoitopaikkaa niiksi päiviksi jotka olen sairaalassa jos mieheni ja mummit ovat töissä vaikka.luulisi nyt sairaalasta pääsevän jos sanoo että lapsella ei ole kotona hoitajaa välttämättä.
Kommentit (30)
lähtisin vain...
Eli jos vauva voi hyvin niin lähtisin vain kotiin. voit vaikka jättää lapun missä kiität avusta ym.
Ennen niin kaikkihan synnytti kotona ja silloin he olivat jo omassa sängyssä kun lapsi oli tullut.
Varma keino saada sos.viranomaiset kiinnostumaan... Lääkäreillä on vastuu vauvasta, riippumatta siitä, mitä mieltä äiti on.
Mei:
lähtisin vain...
Eli jos vauva voi hyvin niin lähtisin vain kotiin. voit vaikka jättää lapun missä kiität avusta ym.
Vaikka ois kuinka hormoonihuurut päällä, niin pikkasen kannattaa miettiä mitä toiselle latelee. TAi ennen kaikkea onko itsellä siihen varaa...
Ihan uskomatonta jeeustelua tässä ketjussa tuon sairaalassa olon hyvyydestä ja tärkeydestä ja ihanuudesta...ok, senhän voisi uskoa, JOS käytäntö olisi kaikkialla suomessa sama. Mutta jos suuressa osassa sairaaloita on todettu polikliininen synnytys ihan hyväksi ja turvalliseksi asiaksi, samoin kuin vuorokauden jälkeen kotiutuminen (Mm. Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla onnistuu molemmat), niin ei se silloin tee noista asioista sen vaarallisempia lapselle niissä sairaaloissa, joiden käytäntöön sellainen ei kuulu. TAi ap:ta jotenkin tyhmäksi ja lapselliseksi koska hän haluaa niin tehdä, vaikka se omassa sairaalassa ei kuulukaan käytäntöön.
En koe vastanneeni asiattomasti AP:lle, mutta kirjoitan taas kuitenkin.
Luulisin, että niissä sairaaloissa, joissa polikliininen synnytys on mahdollista, äidin ja vauvan tarkkailuun/hoitoon ja kotiutumisohjeisiin kiinnitetään enemmän huomiota kuin niissä sairaaloissa, joissa nopea kotiutuminen ei ole mahdollista.
Pointtini oli se, että vastasyntyneen takia pari päivää sairaalassa voi hyvin kestää, oli sairaalassa ihanaa tai kurjaa, oli kotona mies ja lapsia tai ei. AP:tä en lähde haukkumaan. Ja mielestäni nopeaa kotiutumista pitäisi Suomessa edistää. Mä olin ihan kypsä kahden yön kuluttua, varsinkin, kun jouduin valvomaan muiden vauvojen takia. Jos oma olisi ollut siinä vieressä, olisi mieli voinut muuttua.
Mianni, koet asian juuri niinkuin minäkin!
Itse olin esikoisen kanssa sairaalassa (suunniteltu sektio) 2 vrk ja toinen syntyi alakautta polikliinisesti. Olimme sairaalassa 10 h synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen kanssa sai hieman taistella kotiinlähdöstä, mutta toisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Puhuin polikliinisestä synnytyksestä jo neuvolassa odotusaikana. Siellä asia oli aivan selvä, jos ei mitään ongelmia ole, niin kotiin voi lähteä 10 tunnin kuluttua. Sairaalan henkilökunta oli todella ystävällistä, kukaan ei ihmetellyt haluani lähteä, mahdollisimman pian pois. Lähteissäni sain vielä ohjeet ja puhelinnumeroita, joihin voi soittaa, jos on jotain kysyttävää tai tulee ongelmia.
Tyttö syntyi aamulla ja olisiko ollut n. 3 tunnin kuluttua lääkäri tarkisti vauvan. Päivä viettettiin osastolla ja illalla saatiin lupa lähteä kotiin. 2 vrk:n kuluttua käytiin ottamassa calmette sairaalassa ja seuraavana päivänä käytiin näyttäytymässä neuvolassa.
Kaikenkaikkiaan polikliininen synnytys oli minulle positiivinen kokemus. Joillekin sairaala voi olla todella kammottava ja ahdistava paikka. Kyse harvoin on mistään läheisriippuvuudesta tai mukavuuden halusta. Tämä kuulostaa varmaan hassulta niiden korvissa, jotka kyseistä paikkaa eivät ahdistavana koe, asian ymmärtävät ne joille se on todellinen ongelma.
Tästähän tulee meille rituaali, eikös meillä ennenkin ole käynyt näin, että mä olen vastannut vähän kärkkäästi, ja sitten sä olet vastannut mulle... : ) Kuule, sä kirjoittelet täällä aina niin asiallisesti, että en minä sinua tarkoittanut todellakaan. KÄhinnä näitä, jotka alvkavat ihan haukkumaan ap:ta henkilönä, käskemään menemään kouluun yms. täysin asiatonta tässä yhteydessä.
Itse synnytin viime elokuussa toisen lapseni Kättärin Haikaranpesässä, ja kotiin lähdimme syntymästä seuraavana päivänä. Eipä siinä sen kummemmin äitiä ja vauvaa tarkkailtu, se ihan sama kotiinlähtötarkistus tehtiin vauvalle kuin kaikille muillekin. Yksi ystäväni synnytti samoihin aikoihin Naistenklinikalla, ja sama kuvio siellä.
Jos raskaus ja synnytys on mennyt hyvin, ja äiti ja vauva ovat ihan kunnossa, niin ainakaan noissa paikoissa ei sen kummemmin tarkkailla, sanotaan vaan, että takaisin pitää sitten tulla " herkästi" jos mitään ilmenee/itseä huolestuttaa.
Mä oon niin herkkä ;) Toiveena olisi, että saisin joskus kokea suht täysiaikaisen raskauden ja synnytyksen, jossa saisin vauvan heti rinnalleni. Haikaranpesään ei meikäläinen koskaan pääse, mutta jos kaikki menee hyvin, en aio sairaalaankaan jäädä makoilemaan. Viimeksi tunsin itseni paljon reippaammaksi kotona ja mieskin oli pitämässä huolta. NKL ja LKL ovat tarvittaessa lähellä.
kiitos teille ketkä vastaatte asiallisesti ja ystävällisesti.Olen miettinyt nyt kuitenkin että kun kysyn sairaalasta että saako aikasemmin pois lähteä niin jos vastaus on ei niin hyväksyn sen ja jään sairaalaan tuoksi kaheksi päiväksi.Kuitenkin onhan se varmaan lepoa olla erossa hieman uhmaikäisestä pojasta ja syödä ihania ruokia joita ei tarvia ite tehä.Kuitenkin tiedän että ikävöin silti koko ajan kotiin miehen ja pojan luokse.Ja teille ketkä haukuitte liiasta riippuvuudesta niin voin sanoa että toiset ihmiset ovat riippuvaisempia kuin toiset.Ite olen aina ollut tällänen ja aina varmaan tuun olemaan,joten turha siit urputtaa.Enkä voi sille mitään jos lasta ei hoitoon oteta hirmu usein ja on ollut paljon minun kanssa.Silloin kun olemme toisista erossa niin se on ihan virkistävää molemmista mutta koska on kyseesä kuitenkin pieni lapsi niin uskon että yhtäkkiä pari päivää erossa äidistä on aika raju temppu ja ikävä voi iskeä meille molemmille.Näitä äitejä on paljon ketkä ovat niin kuin minä että eivät ole ollet paria päivää erossa lapsesta.Miehestä aina joudun olemaan erossa aina välillä useamman yönkin mutta kun on ite kotona niin ei ikävöi liikaa kuitenkaan vaikka ikävöi.Meidän perhe ei todellakaan varmasti koskaan tule kärsimään miedän läheisetä suhteestamme..päinvastoin.Kyllä todellakin voin olla pojasta erossa sen pari päivää mutta voin silti ikävöidä häntä.Siis teillä kahella ei ole sydäntä!Ei meidän yhteys katkea kahen päivän takia mutta niin pitkän eron jälkeen lapsi voi viettää tuntitolkulla sylissä ja olla itkuisa koska on ikävöinyt.Ette taida ymmärtää sanaa ikävä!Ja minkä takia menisin opiskelemaan enempää.Olen jo merkonomi ja se todellakin riittää.Ja mitä se teille kuuluu!Sitten menen kyllä töihin ja työpaikankin varmasti saan jostain.Ja hoidan ennen sitä vielä 3 vuotta lapsia kotona koska koen sen lapsille ja itelleni hyväksi.Ja todellakaan en ole lapsi joka tekee lapsia vaan ihan nuori aikuinen.Sain miltei 21 vuotiaana tuon ekan ja olen iloinen että sain hänet nuorena.Kiitos teille ketkä puolustelette minua.Inhottavia ihmisiä täälä näemmä on.Olen saanut jo monesti kauheita loukkauksia.
Hei!
Minullakin on ennestään 3 vuotias pikkupoika ja uusi vauva syntyy toivon mukaan jouluna. Mä meen synnyttämään kättärille ja ajattelin pyytää perhehuonetta, mutta sellaisia ei kai siellä teidn sairaalassa ole? Mun poikani on syksystä asti ollut päiväkodissa hoidossa ja viihtyy siellä tosi hyvin (kiljuu riemusta kun mennään aamulla) on tosi sosiaalinen ja kaipaa muiden lasten seuraa. Mutta kyllä silti ajatus että hän olisi yksin kotona (isän kanssa) jouluna ja äiti sairaalassa ahdistaa. Hän on todellakin äidin poika ja usein kaipaa äitiä esim. nukkumaan mentäessä ja jos herää keskellä yötä (isä ei silloin kelpaa vaan huutaa hysteerisenä äitiä.) Olen tosin ollut jo pari kertaa viikonloppua poissa mieheni kanssa ja silloin on ollut isoäidin hoidossa ja saanut nukkua hänen vieressä ja kaikki on mennyt hyvin. Tosin ainakin ekan matkan jälkeen näytti mieltään pitkään kun tultiin takas. Tokalla kerralla meni paremmin ja hyppi tasa jalkaa ja kiljui riemusta kun tultiin takas kotiin. Uskon että tulee oleen mustasukkainen pikkusisarukselle ja siksi mielestäni parempi jos ei kauaa joudu olemaan äidistä erossa varsinkin jos hän ajattelee että se on vauvan syytä että äiti on poissa (varmaan tulee katsomaan äitiä & sisarusta sairaalaan heti kun voi ja tuskin lähtee mielellään pois takaisin kotiin.)
Titsu82: Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja sairaalassa ollaan ymmärtäväisiä ja pääset kotiin heti kun se sinusta hyvältä tuntuu!
Eivätkä osaa päästää yhtään irti jälkikasvustaan (tai miehestään, mikä on jo todella säälittävää). Nukkeleikit loppuvat yleensä tuossa 13-14 vuotiaana
On aika ohuessa se yhteys, joka katkeaa 3 vuotiaalta (!), ja äidiltään, mikäli se ei kestä 2 vuorokauden erossaoloa.Taitaa lapsiraukka olla jo nykyiselläänkin aika puristuksessa läheisriippuvaisen äidin hoidossa...
Ja Titsu82, TODELLA kannattaa harkita sitä elämää hiukan eteenkinpäin (esim juuri kouluttautumalla), lapset kasvavat hyvin nopeasti. Mitä teet sitten? Et voi lopun elämääsi ripustautua lapsiisi ja mieheesi. Tai voit kai, mutta lopputulos surettaa - varsinkin lastesi kannalta.