Miten päätät vaikealta tuntuvan ihmissuhteen rakentavalla tavalla?

Yhteydenpidon hiipumisella.

Yrittänyt pariinkin kertaan puhumalla pelkkää riitaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon hiipumisella.

Yrittänyt pariinkin kertaan puhumalla pelkkää riitaa tullut.

Vastaavia kokemuksia minullakin. Puhuminen on toiminut huonommin kuin mitä alunperin luulin.

Vaikeat ihmissuhteet ovat vaikeita juuri siksi ettei näiden ihmisten kanssa voi kommunikoida normaalisti eli rakentavasti. Heille kannattaa sanoa hyvin suoraan ja selkeästi mitä mieltä on. Ja sitten se vaikea asia. Hankalat ihmiset nostavat ison metelin, haluavat vatvoa asiaa loputtomiin ja yrittävät manipuloida sinua. Älä siis anna periksi ja tarvittaessa laita esim kännykkänumero estoon.

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Lopeta kaveruus. Hän kuulostaa luonnehäiriöiseltä ja epävakaalta. Et tee mitään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon hiipumisella.

Yrittänyt pariinkin kertaan puhumalla pelkkää riitaa tullut.

Samanlainen kokemus, pitkiä haukkumis- ja selittämisviestejä tuli joka tuutista ja yhden kohdalla vielä vuosienkin jälkeen. Hankala tyyppi kuvittelee voivansa määrätä ystävyyden jatkumaan vetoamalla siihen, kuinka paska ystävä olen ollut :)   

Olenpahan oppinut valitsemaan tarkasti ihmiset, jotka lähemmäs päästän, koska kyllähän hankaluus näkyy jo aika alussa. Siis jälkeenpäin ajatellen. Turhaa raahata tällaisia mukanaan koko elämänsä, teini-iästä jääneitä tuttavia siis.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Minulla on äidin kanssa tuommoista.

Luulisi että äiti ehkä haluaisi tukea ja auttaa tytärtään vaikeassa elämäntilanteessa (vakava sairaus ja pienet lapset), mutta ei.

Vaatimusta vaan tulee vaatimuksen perään.

Pitäisi tavata joka viikko ja puhelimessa puhua joka päivä ja kuunnella vieraiden ihmisten haukkumista ja ongelmien vatvomista.

Sitten kun hän käy kylässä luonani, osoittaa hän kaikki huomaamansa epäkohdat ja vittuilee siitä kun en pysty siivoamaan. "Sinua ei paha siivo näytä haittaavan, en minä näin pystyisi asumaan"

Meillä käy siivooja, mutta eihän se koti lasten kanssa kovin siistinä pysy siivousten välillä.

Ja sitten suututaan kun ei minulla voimat riitä yhteydenpitoon. Puhelimeen kun ei vastaa niin kohta sinne alkaa tulla haukkumisviestejä. Ja semmoisia "minä en tykkää siitä että sinä et vastaa kun minä soitan".

Ihan pelkkä hereillä pysyminen vaatii suuria ponnistuksia. Sitten pitäisi tuhlata energiaa tuommoiseen.

Määrittele rakentava tapa?

Onko se jotain omatunnon valkopesua?

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Normaali ihminen ei lähettele tuollaisia viestejä.Laita energiasyöppö estoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Normaali ihminen ei lähettele tuollaisia viestejä.Laita energiasyöppö estoon.

En haluaisi olla ilkeä. En vaan jaksa sitä vaatimusta niin tiheästä näkemisestä. Hän on lisäksi aika raskas henkilö, puhuu kovalla äänellä ja paljon. Olen yleensä ihan loppu noiden tapaamisten jälkeen.

Olen nyt yrittänyt vain vähentää asteittain yhteydenpitoa, mutta aika laihoin tuloksin. Sairaslomani loppuu onneksi elokuun lopulla ja työt jatkuvat eikä ole enää mahdollista luuhata päivää rannalla tai kaupungilla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin pari vuotta sitten erääseen naiseen ja meistä tuli ihan kavereita. Itse ajattelin, että näemme kun molemmille sopii, ilman stressiä. Tämä nainen on alkanut vaatimaan viikottaisia tapaamisia ja kahvilakierroksia. Ei minulla ole aikaa eikä energiaa niin usein, elämäni on melko hektistä tällä hetkellä. Olen sen sanonut hänelle, mutta hän loukkaantui ja ilmoitti, että voidaan lopettaa sitten koko yhteydenpito.

Todella raskasta. Hän tietää, että minulla on sairaus aktiivisessa vaiheessa ja voimat menevät pitkälti lasten kanssa olemisessa. En jaksa, en mitenkään, enää viikottaisia kierroksia kaupoilla/kahviloissa/rannalla. Silti hän suuttui etten jaksa. Sairaus aiheuttaa fyysisiä oireita ja lääkitys taas väsyttää.

Tapaamisten lisäksi pitäisi viestitellä joka päivä. Ihan joka päivä. Jos en vastaa parin tunnin sisään alkaa tulemaan ”haloo?” viestejä. Jos jää yksi päivä väliin tulee ”oletko kyllästynyt minuun?”.

Miten tässä nyt sitten toimisi.

Minulla on äidin kanssa tuommoista.

Luulisi että äiti ehkä haluaisi tukea ja auttaa tytärtään vaikeassa elämäntilanteessa (vakava sairaus ja pienet lapset), mutta ei.

Vaatimusta vaan tulee vaatimuksen perään.

Pitäisi tavata joka viikko ja puhelimessa puhua joka päivä ja kuunnella vieraiden ihmisten haukkumista ja ongelmien vatvomista.

Sitten kun hän käy kylässä luonani, osoittaa hän kaikki huomaamansa epäkohdat ja vittuilee siitä kun en pysty siivoamaan. "Sinua ei paha siivo näytä haittaavan, en minä näin pystyisi asumaan"

Meillä käy siivooja, mutta eihän se koti lasten kanssa kovin siistinä pysy siivousten välillä.

Ja sitten suututaan kun ei minulla voimat riitä yhteydenpitoon. Puhelimeen kun ei vastaa niin kohta sinne alkaa tulla haukkumisviestejä. Ja semmoisia "minä en tykkää siitä että sinä et vastaa kun minä soitan".

Ihan pelkkä hereillä pysyminen vaatii suuria ponnistuksia. Sitten pitäisi tuhlata energiaa tuommoiseen.

Raskaan kuuloista. Kaverit voi vielä valita, mutta omaa äitiä ei. Paha tilanne.