Vielä puoli vuotta tätä ihanuutta
Ollaan tunnettu vaimon kanssa kymmenisen vuotta. Neljä vuotta sitten syntyi ensimmäinen lapsi. Kaksi vuotta sitten vaimo petti ensimmäisen kerran (mistä olen tietoinen) ja oli muuttamassa ihastuksensa perässä toiseen maahan. Onnistuin puhumaan hänen päähän järkeä ja jatkoimme yhdessä. Puolisen vuotta sitten syntyi toinen lapsi. Pari kuukautta eteenpäin kävi ilmi että vaimo oli taas virittelemässä suhdetta toiseen. Sanoo nyt olevansa poly ja seurustelee usean ihmisen kanssa. Lähetettiin yhdessä eropaperit. Jotta vuoroviikot voidaan hoitaa järkevästi pitää pienempi lapsi saada päivähoitoon. Olemme sopineet että tämä tapahtuu vuoden iässä. Joudumme siis edelleen asumaan yhdessä puolisen vuotta. Olen lakannut puhumasta vaimolle mistään muusta kuin lapsiin liittyvästä. Hän sanoo että teen tilanteesta vaikeamman, vaikka olen selittänyt että puhumattomuus johtuu siitä että olen hänelle niin vihainen ettei keskustelusta tulisi yhtään mitään. Se kyllä piristää ilmapiiriä että hän vähän väliä varailee panoviikonloppuja itselleen. Opetus oli ettei ihmistä voi oikeasti tuntea vuosienkaan jälkeen
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei nyt oikein selvinnyt, että miksi teitte toisen lapsen.
Ei tehty tarkoituksella
Vierailija kirjoitti:
kukahan on lasten isä?
Kyllä molemmilla on selkeästi minun piirteitä vaikka nuoremmasta onkin toki vaikeampaa nähdä
Vierailija kirjoitti:
Vittu sä oot tyhmä.
Sä olet kyllä itse aika tyhmä. Ap on sentään oppinut tässä jotain.
Pitääkö tässä olla kiitollinen siitä että vaimo sentään ymmärtää että minä sovin paremmin lähivanhemman rooliin? Tässä vaiheessa on vaan vielä niin murskaavaa ajatella etteivät lapset ole sitten jatkossa joka päivä elämässäni samalla tavalla. Kieltämättä vähän hirvittävät ne tulevat lapsiviikotkin kun pitää lasten lisäksi hoitaa myös koiraa ja käydä töissä. Ihanaa, niin ihanaa
Vaimo petti ja puhuit hänelle järkeä, että pitäisi jatkaa yhdessä? Jos olisit antanut mennä, olisi ehkä tullut järkiinsä ja alkanut kaivata lasta - tai jäänyt sille tielleen, mikä olisi osoittanut hänen kykynsä äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo petti ja puhuit hänelle järkeä, että pitäisi jatkaa yhdessä? Jos olisit antanut mennä, olisi ehkä tullut järkiinsä ja alkanut kaivata lasta - tai jäänyt sille tielleen, mikä olisi osoittanut hänen kykynsä äitinä.
Tuohon aikaan minulle oli aivan mahdotonta hyväksyä ettei lapseni saisi kasvaa isoksi ehjässä perheessä. En kadu päätöstä jälkikäteenkään koska ainakaan äiti ei kokonaan katoa lasten elämästä
Minkä ihmeen takia teit toisen lapsen tuollaisen ihmisen kanssa, vaikka selvästi sinulle oli silloin jo selvinnyt, että teillä on ihan erilaiset arvot?
Tuon on btw yksi tärkeimmistä elämänopetuksista, ettei toista voi koskaan tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teit toisen lapsen tuollaisen ihmisen kanssa, vaikka selvästi sinulle oli silloin jo selvinnyt, että teillä on ihan erilaiset arvot?
Vastasin jo ettei toista lasta suunniteltu. Näin vain pääsi käymään. Ei tämäkään minua yhtään kaduta. Lapset ovat ylivoimaisesti paras asia elämässäni
Tästä ei nyt oikein selvinnyt, että miksi teitte toisen lapsen.