Lue keskustelun säännöt.
Rakkautta ensisilmäyksellä - naapurin koiraan!
27.07.2018 |
Onko kellekään muulle käynyt koskaan näin kuin minulle kävi? Kohtasin sattumalta naapurin koiransa kanssa, ihan ensimmäistä kertaa. Koira oli huomannut minut ennen kuin minä koiraa. Kun nostin katseeni, siellä kurkisti koira, maailman suloisin koira, lempeästi häntäänsä heiluttaen. Sydämeni jotenkin vaan suli siihen paikkaan. Jotenkin siinä koirassa vaan kaikki oli aivan täydellistä ja ihanaa. Tunsin koiran tosi läheiseksi itselleni, kuin olisin tuntenut sen koiran aina - kuin se olisi juuri minun oma rakas koirani. Se miten se koira katsoi mua ensi hetkestä asti - kuin vanhaa kaivattua ystävää. Ei se ollut sellaista riehakasta liehakointia, vaan hiljaista iloa, ilahtunutta ja lempeää mutta kiinteää odottamista. Eikä ollut pentukoira, vaan aikuinen. Sekarotuinenkin.
Ja nyt on ollut sellainen ikävöinti ja suru päällä, mietin näenkö sitä koiraa enää. Se koira vaan palaa ajatuksiini usein. Toivoisin kohtaavani sen taas pian. Koiran muisteleminen tuo iloa ja onnellisuutta, vaikka samalla tietty kaihoakin. Tuntuu kuin se olisi minun koirani, jota en voi saada.
Tavallaan ihan toivon, että jos kohtaan tuon koiran vielä, niin kaikki sujuu niin kuin koiria kohdatessa yleensäkin. Totean koiran söpöksi ja kivaksi, ja se siitä, ei sen kummempaa kiintymistä tai yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jospa sillä pääsisin eroon tästä särkyneen sydämen vihlonnasta.
Aina voisin alkaa lyöttäytyä kaveriksi tuon naapurin kanssa, mutta tuntuisi alhaiselta tehdä niin ainoastaan tuon koiran takia - harva ihminen sellaista suostuisi ymmärtämään. :D Enkä muutenkaan nyt sillä tavalla tarvitse uusia ystäviä, naapurin ikä ja sukupuolikin vähän esteinä onnistuneelle kaveruudelle.
Kehuin sentään naapurille hänen koiraansa, miten upea ja ihana ja kaunis koira. Toivon että naapuri rakastaa tuota koiraa ja antaa sille mahdollisimman hyvän elämän. Eikä mulla ole juurikaan syytä epäillä etteikö juuri niin kävisi.
Ihan hassua että tällaistakin voi sattua! Zoofilia-vitsejä tähän on varmaan odotettavissa, mutta tulkoot ja olkoot, ei ne mua sinällään hetkauta, lapsellisiahan sellaiset irvailut on, mutta sellaista se netissä meno on. Tällaista hengenheimolaisuutta entuudestaan täysin tuntemattoman eläimen ja ihmisen välillä en juuri osannut kuvitellakaan. Onko muilla samanlaisia omia kokemuksia?
Kommentit (9)
Ihana kohtaaminen ap:lla! Teillä vaan kemiat kohtasi. Ei ihmiset ja eläimet mitenkään kaukana toisistaan ole, lajien välillä voi todellakin syttyä sielujen sympatiaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin omistaja pahastuu, jos hänen koirastaan pidetään.
Kiitos kommenteista! Tuntuu jotenkin niin hassulta tämä juttu, vaikeaa uskoa todeksi. Mutta näin nyt vaan kävi. Elämä osaa yllättää. Olen yli nelikymppinen, ja hyvin eläinrakas toki. Mutta tällaista en ole ennen kokenut.
Minulla on kissa johon monet ihmiset rakastuvat, on vain niin ihana ja vastavuoroinen luonteeltaan. Kissa myös "ihastuu" joihinkin ihmisiin.
Minun koirani ja naapurin miehen välillä on rakkaussuhde, joka alkoi ihan ensikohtaamisella. Kun koira ja mies kohtasivat, ihmisiin yleensä epäluuloisesti suhtautuva koirani meni miehen syliin välittömästi.
Onneksi naapurin mies pitää koirista ja antaa aina koiramme nähdessään sille huomiota. Tosin mies muutti jokin aika sitten muutaman talon päähän, mutta kohdattaessa hän huomioi koiraa aina (paljon enemmän kuin meitä entisiä naapureita). Hän jopa sanoi muuttaessaan, että häntä painaa se, että hän ei näe koiraamme enää samalla tavalla kuin ennen.
Tykkäämiset ovat vähän henkimaailman juttuja ja koiraihmisenä olen huomannut, että jokaisella koirallamme on aina ollut joku tietty henkilö, johon ne ovat kiintyneet erityisen paljon. Näin suurta rakkaustarinaa kuin nykyisen koiramme ja naapurin miehen välillä on, en kuitenkaan ole aiemmin nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista, että hakisit koiran itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että hakisit koiran itsellesi.
Siis tuon naapurini koiran? Olen miettinyt, jospa kysyisin, saanko joskus ulkoiluttaa sitä. Tarjoutuen vähän avuksi sillä tavalla. Vaikka oma lehmähän mulla tässä on ojassa, kun kerta olen niin lääpälläni siihen hauvaan. :D Eihän sitä koiraa nyt kuitenkaan omaksi kehtaa pyytää, vaikka olisin siitä valmis toki maksamaankin! :D
Ennen kaikkea: elämäntilanteeni on nyt sellainen, että koiran tai muunkaan lemmikin pitäminen ei ainakaan vielä ole mahdollista. Toisekseen: jos tarkoitit, että ottaisin ylipäänsä itselleni jonkun oman koiran, niin 1: se ei välttämättä ihan korvaisi juuri tuota tiettyä ihanaa naapurin koiraa, hassua mutta siltä tuntuu. Ajanoloon tottakai kiintyisin syvästi omaankin koiraani, ei siinä mitään. 2: jos ja kun joskus lemmikin hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, koiran sijaan saatan hankkia kissan, tai mahdollisesti jyrsijöitä. Pidän varsin tasapuolisesti kaikista eläimistä, ja kaikissa lemmikeissä on omat hyvät puolensa ja omat haasteensakin.
Kiitos kaikille jotka ovat jakaneet vastaavanlaisia kokemuksia tähän ketjuun! Hienoa etten ole ihan ainut!
T: AP
Nyt vasta muistui mieleeni, miten aikanaan eräs pariskunta yritti kovasti ostaa yhtä vanhempieni koiraa. Toista koiraa kahdesta. Ihan vaan seurakoiria olivat, ei mitään erikoista. Pariskunta oli niin hullaantunut juuri siihen toiseen koiraan. Kumpikaan koirista ei ollut myytävänä. Ehkä heille oli syttynyt tällainen samanlainen tunne. Ja vieläpä ensikohtaamisella.
Silloin kun kuulin tuosta, pidin asiaa aika hassuna. Nyt tunnen myötätuntoa, koska heillä saattoi olla tämä sama hullaantuminen kuin minulla. Pariskunta hankki sitten aika pian koiran, joka oli rodultaan saman näköinen kuin tuo vanhempieni koira, jonka olisivat tahtoneet ostaa.