Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Pistä mies hankkimaan oma kämppä pojalle.
Tai akalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla on ilman muuta oikeus asua isänsä kanssa. Mutta tapa, millä tämä toteutettiin on sellainen, etten tiedä voisinko luottaa mieheen tällaisen jälkeen. Joutuisi jatkuvasti miettimään, että mitä hän tällä kertaa on jättänyt kertomatta. Jos mies ei voi huomioida poikaansa laiminlyömättä vaimoaan, kannattaako sellaisessa suhteessa lopulta elää ollenkaan?
Muutti avovaimoni tytärkin meille, kun meni Ressun lukioon. Asu Hyvinkäällä isänsä kanssa, kun kävi siellä peruskoulun loppuun. Eipä se mua haitannu yhtään. Eipä tota paljon näe. Aamulla ja illalla. Vuosi vielä ja ylioppilas ja opinnot jatkuu sitten ilmeisesti Englannissa. Näin olen ymmärtänyt. Vkloput se on isänsä luona kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Muutti avovaimoni tytärkin meille, kun meni Ressun lukioon. Asu Hyvinkäällä isänsä kanssa, kun kävi siellä peruskoulun loppuun. Eipä se mua haitannu yhtään. Eipä tota paljon näe. Aamulla ja illalla. Vuosi vielä ja ylioppilas ja opinnot jatkuu sitten ilmeisesti Englannissa. Näin olen ymmärtänyt. Vkloput se on isänsä luona kuitenkin.
Samat sanat. Ei sitä teiniä näe kuin ruokapöydässä.
Toivottavasti tämä oli typerä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa paöjastua syy suäiihrn, miksi miehen edellinen liitto on kariutunut. Hän on vellihousu, joka on tiennyt pojan asumisesta keväästä lähtien, mutta ei viitsinyt edes keskustella ap:n kanssa vaan ilmoitusasisna paljasti uuden asukkaan viime hetkellä.
Tekisin niin, että kehuisin miestä siitä, että on päättänyt ryhtyä läivanhemmaksi ja muuttaisin asumuseroon muutamaksi vuodeksi. Sinä aikana oppisin näkemään miehessä varmaan muotakin uusia puolia, jotka kertoisivat, haluaisinko edes jatkaa suhdetta häneen. Mies näyttää pitävän ap:ta itsestäänselvyytenä ja kodinhoitajana. Oikeasti kannattaa katdoa se, mitä tapahtuu, kun ottaa askeleen tasksepäin ja palaa seurusteluasteelle ja miehen pitääkin hoitaa kotityöt yms arki itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuollaista edes voidaan ehdottaa ja kuka asian sinulle kertoi? Eihän se käy, koska se nyt ei vaan käy. Sinun tunteesi ovat tärkeät!
Kai ne isän ja pojan tunteet myös tärkeitä ovat. Sympatiani ovat isän puolella, joka haluaa tukea poikaansa. Älkää hommatko puolisoita, joilla on lapsia entuudestaan jos noin koville ottaa.
Miksei tämä lapsirakas isukki pysynyt lapsensa luona?
Mistä tiedät kuka erossa lähti? Ehkä se olikin äiti? Sinänsä lapset ovat aina vanhempiensa lapsia, heistä ei erota vaikka osa nyxistä näyttää näin kuvittelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on just niin pöyristyttävää tyhmyyttä yleensäkkin ihmisillä, että mennään yhteen toisen kanssa jolla on lapsi, ja kuvitellaan ettei elämä heitä mitään kierrepalloja.. kuvitellaan että se kumppanin lapsi "on siellä jossain" eikä se omaa elämää häiritse, eikä se edes kuulu "perheeseen", kun on olemassa vain minä ja MUN mies... Ja sitten kas kummaa.. tapahtuu jotain.. ja sen kumppanin täytyykin otella vuorostaan sitä vastuuta.. niin ollaankin ihan kauhuissaan ja H moilasena kitisemässä, että oma elämä kumppanin kanssa menee pilalle ja hirrrrweeee katastrooooofff..
Vittuako te sitten menette sähläämään ihmisen kanssa jolla on lapsia,?jos säätökuviot eivät kelpaa tai sovi sinun elämääsi, niin ottakaa kumppaniksi sellainen ihminen joka on myös lapseton!!! Ei luulisi olevan niin vaikeaa.
Niitä kumppaneita tulee ja menee elämänvarrella. Ainoa mikä on pysyvää ja tulee aina olemaankin pysyvää on OMA LAPSI! Ei ole mikään isä tai äiti, jos kumppanit ja heidän mukavuudenhaluisuus menee oman lapsen edelle. Itse pistäisin kyllä samantien mäkeen vastaankitisijät.
Joten ap, olet mennyt yhteen ihmisen kanssa jolla on "entisestä elämästä" se lapsi, jonka pitäisi aina ja joka tilanteessa olla tärkeämpi kuin sinä. Niele, tai lähde menemään!
ps. en ole eronnut, oma perhe on, mutta olen avioero ja uusio(helvetti)perheen lapsi.
YH-äippä lapsineen = koko paketti tervetulleena.
Isä poikineen = painukoon pentu helvettiin!
T : AV- mammakuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa vaan, että jos mieheni edes ehdottaisi saati ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa meille asumaan 2 vkoa pidemmäksi ajaksi, niin toteaisin, että meille tulee asumusero ja mies saa etsiä itselleen ja lapselleen oman kämpän. Onneksi tämä koti on 100% minun. En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi, ymmärrän toki, että omille vanhemmilleen hän on rakas ja ihanin koko maailmassa, mutta muille ei todellakaan ole, vaan tunkeilija kotona. Eli näin suoraan kirjoitettuna - en edes harkitsisi asumista miehen lapsen kanssa, vaan mies saisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan, että jos mieheni edes ehdottaisi saati ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa meille asumaan 2 vkoa pidemmäksi ajaksi, niin toteaisin, että meille tulee asumusero ja mies saa etsiä itselleen ja lapselleen oman kämpän. Onneksi tämä koti on 100% minun. En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi, ymmärrän toki, että omille vanhemmilleen hän on rakas ja ihanin koko maailmassa, mutta muille ei todellakaan ole, vaan tunkeilija kotona. Eli näin suoraan kirjoitettuna - en edes harkitsisi asumista miehen lapsen kanssa, vaan mies saisi muuttaa.
Asiaa!
T:169
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Mies ei voi tehdä ilmoitusasiana kaikenlaista yllättävää, vaikka poika menisi sinun edellesi kaikessa. Sulla on oikeus asua rauhassa ja ehkä oma asunto parempi. Toki teet niin kuin itse haluat
Kysypäs mieheltä koska pojan äiti aikoo hoitaa elatusmaksun ja lapsilisän maksunsiirron miehen tilille?
Vai eikö siitäkään ole vielä keskusteltu?
Onko siis käytännön asioista puhuttu vielä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkeinpä pahinta tuossa on oman rauhan menettäminen. Istupa siinä sitten alusvaatteisillasi sohvalla jatkossa, kun lähes ventovieras nuorimies asuu myös siellä ja saa liikkua vapaasti. Yllättäen kotisi ei olekaan enää vain teidän kahden koti, vaan sinne tosiaan muuttaa ulkopuolinen. En tiiä onko miehesikään niin innoissaan? Jos eivät juurikaan tapaile / pidä jatkuvasti yhteyttä, niin voi stressata häntäkin.
Jatkossa extempore ravintolakäynnit / leffaanmenot ym ovat ns. "perhejuttuja", joihin poika pitäisi pyytää mukaan, ettei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Se siitä kahden aikuisen elämästä.
Ja miten kulut jaetaan? Saako poika kutsua kavereitaan kylään kuten kotiinsa saa kutsua?
Kauhea tilanne, en tykkäisi ollenkaan ja minulla ei olisi itse lasta vastaan mitään, vaan juurikin se elämänmuutos ja oman rauhan menettäminen.
168: vaikka ihmisellä on se lapsi edellisestä suhteesta, niin asiat pitää silti hoitaa asiallisesti ja uutta kumppania kunniottaen.
Ei "lapsellisisilla" ihmisillä ole mitään oikeutta ohittaa sen lapsen nimissä hyviä käytöstapoja ja toisen huomioonottamista parisuhteessa. eikä muissakaan ihmissuhteissa.
Tai sitten lapselliset eivät mene parisuhteeseen, jos pitävät toista itsestäänselvyytenä, kun se lapsi...
Rakkaus lapseen ei poissulje rakkautta kumppaniin.
Kumpaakin pitää ja saa rakastaa.
Eronneen lapsellisen ihmisen luonteen ei kuulu eikä pitäisi muuttua piittamattomaksi muista ihmisistä.
Muutoin on aika yksinäistä elämä kun se lapsi kasvaa ulos kodista.
En tiedä etkö pidä hänestä?Ainakin voisit yrittää.Ehkä kuitenkin halvempaa.Älä ole ilkeä vaan koita sopeutua ei poika kuitenkaan tuppaa samaan makuuhuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan, että jos mieheni edes ehdottaisi saati ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa meille asumaan 2 vkoa pidemmäksi ajaksi, niin toteaisin, että meille tulee asumusero ja mies saa etsiä itselleen ja lapselleen oman kämpän. Onneksi tämä koti on 100% minun. En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi, ymmärrän toki, että omille vanhemmilleen hän on rakas ja ihanin koko maailmassa, mutta muille ei todellakaan ole, vaan tunkeilija kotona. Eli näin suoraan kirjoitettuna - en edes harkitsisi asumista miehen lapsen kanssa, vaan mies saisi muuttaa.
Joo, todellakin tulisi eri osoitteet!! Tuollaista muijaa en edes ottaisi. Eikä puhuttaisi edes asumuserota, vaan se olisi ero heti paikalla. Yksikään naikkonen ei tule koskaan olemaan tärkeämipi kuin omat lapset. Kyllä meressä kaloja riittää.
Meille kävi niin, että miehen tytön aikan ei voinut pussailla, halata saati muuta.
Siis alkuun, melko kauankin.
Ajatelkaas pienessä asunnossa, jossa seinät paperia omaa rakkauselämäänne "uuden" teinipojan nukkuessa/valvoessa seinän takana.
Juuri niin: hyvästi saunan, suihkun tai seksin jälkeinen vapaa oleilu vatteitta tai alusvaatteissa.
Hyvästi omien asioiden puhuminen pojan aikana, asiat pitää siirtää sellaiseen hetkeen kun poika ei paikalla tai nukkuu ja silti varautua keskeytykseen.
Isompi asunto ehdottomasti tai muutto omaan asuntoon joksikin aikaa.
Suhde voi paremmin, poika voi paremmin, itse voit paremmin.
Tosiaan, kieltää et voi, eikä kannata, mutta olosuhteisiin voit vaikuttaa.
Mies hoiti asian huonosti, jos nyt vasta ilmoitti muutosta selvänä asiana.
Ja ei, en ole lapsenvihaaja vaan realisti ja elänyt uusperheen arkea teinin kanssa.
Eikä ole myöskään lapsenvihaaja aloittajakaan vaikka ottaa tosiasiat huomioon jo ajoissa.
Ennen kuin se katastrofi puhkeaa.
Meille tapahtui noin. Hieman pelotti.
Lopputulos: poika on omassa huoneessa, pesee omat pyykit, on keittiövuorot. Minulle poika näyttäytyy vain siten, että joudun tekemään enemmän ruokaa, tai ylipäätään tekemään ruokaa.
Miinus on se, että onhan se vähän kuin olisi vieras talossa, mutta enpä minä alasti ole koskaan kulkenut.
Ei ap:n tarvi tommoiseen jyräämiseen suostua. Jos poika on hakenut jo helmikuussa yhteishaussa erityislukioon 450km:n päähän, iskän asuinpaikkakunnalle, niin MITEN IHMEESSÄ AP ON OLLUT TÄSTÄ TIETÄMÄTÖN...????
Miksi asia on pimitetty ap:lta joko pojan ja äidin tai pojan, äidin ja isän toimesta? Käsittämätöntä. Meillä, jos meinaisi jotain toimmoista, niin löytäisi itsensä pojan kanssa tuosta vuokraslummista. Ihan sama, mun taloon ei muuttaisi kukaan multa kysymättä.