Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.
Miten paljon onkaan rumia itsekkäitä ihmisiä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.
Miten paljon onkaan rumia itsekkäitä ihmisiä :(
Maksaa puolet vuokrasta mutta omii kokonaisen yhden huoneen omaan käyttöönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei voida kyllä olettaa, että jos ollaan lapsettomassa suhteessa ihmisen kanssa, jonka lapset asuu toisaalla, että jotenkin mystisesti tämä uusi kumppani olisi kasvatus- ja elatusvelvollinen. Naurettavaa, että jotkut teistä edes jaksaa olla sitä mieltä.
Mitä taas ap tilanteeseen tulee, niin keskustelkaa kotona, jos teidän olisi mahdollista muuttaa isompaan asuntoon tms. Tee myös selväksi, että tällaisia päätöksiä ei voi tehdä keskustelematta sinun kanssasi ensin.
Ja onhan sitten noita toisen asteen opiskelija-asuntoloitakin.
Ei kukaan niin ajattelekaan, mutta fakta vain on, että isyys ei pääty uuteen kumppanuuteen. Kukaan ei ketjussa puhu siitä, miltä isästä mahtaa tuntua, kun hän joutuu valintatilanteeseen. Ei tietoa pariskunnan väleistä, mutta eivät kummoisilta vaikuta, jos asioista ei keskustella. Henkinen ilmapiiri olisi lapselle silti oltava suotuisa, muuten hänellä on yhtä h-vettiä juuri herkässä kasvuiässä.
Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joko eivät ole halunneet, hankkineet tai saaneet. Siinä voi olla naisen muutkin tunteet pelissä kuin pelkkä pojan heidän luokseen muuttaminen. Ja ne tunteet pitäisi nyt käsitellä itse, eikä projisoida niitä tähän nuoreen.
Herkästi nuoresta vaan tulee maalitaulu tuossa tilanteessa ja ”äitipuoli” saattaa katkeroitua. Nyt olisi erityisen tärkeää saada keskusteltua asia kunnolla läpi ennen kuin lapsi muuttaa.
Ei se tämän uuden kumppaninkaan vika ole, että häneltä kysymättä tehdään tällaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat todella radikaalisti hänen elämäänsä, ei voida vaatia pikaista tunteiden käsittelemistä oman pään sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.
Miten paljon onkaan rumia itsekkäitä ihmisiä :(
Maksaa puolet vuokrasta mutta omii kokonaisen yhden huoneen omaan käyttöönsä.
Rahahan se onkin puolison "penikkaa" tärkeämpää... Arvot sieltä pimeästä paikasta :(
Pitäisi sinun ap ,aikuinen ihminen käsittää,että kun menit kimppaan eronneen kanssa,niin samassa paketissa tulevat osaksi hänen lapsensa. Et voi olla niin typerä ja ymmärtämätön.Nyt on tuha kitistä.Siinähän riitelet ukkosi ja pojan kanssa.Sellaista se uusperheen autuus on.
Lukiolainen tarvitsee oman huoneen,läksyjään,musikkiaan ,kavereita ja omaa rauhaa varten.
Järjestä vaan kamasi pois huoneesta ja sisustakaa se 16-vuotiaalle sopivaksi.Luki alkaa ihan kohta.
Turha äkyröidä ja alkaa kiukutella.Samassa koneessa pesette ukkosi kanssa hänen pyykit ja laitatte ruuat ,ellei hänellä ole niin fiksu isä ,että olisi opettanut nämä taidot hänelle.
Mutta ,tottakai on.Ethän muuten olisi mennyt kimppaan sen kanssa.
Lapseni on omaa lihaani ja vertani. Mikään tai kukaan ei mene hänen edelleen. Ja jos kuviossa on selkeästi nähtävissä jo etukäteen, että naisystävä ei tule/ei halua tulla toimeen jälkikasvun kanssa, silloin siirrytään etäsuhteeseen tai lopetetaan suhde.
Kukaan ei ole niin paha kuin äitipuoli. Teki hän sitten mitä tahansa.
Mies muuttaa olohuoneeseen, poika saa makuuhuoneen, sinä saat työhuoneen. Kaikki on tyytyväisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on omaa lihaani ja vertani. Mikään tai kukaan ei mene hänen edelleen. Ja jos kuviossa on selkeästi nähtävissä jo etukäteen, että naisystävä ei tule/ei halua tulla toimeen jälkikasvun kanssa, silloin siirrytään etäsuhteeseen tai lopetetaan suhde.
Tämä on naisen kirjoittama kommentti.
Ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta, ja poika asunut (jo tätä ennen) äitinsä luona 450 km päässä. Ovat tavanneet isänsä kanssa välimatkasta johtuen harvoin ja ei, en ole tosiaankaan olettanut että poika tulisi koskaan omiin nurkkiin asumaan. Niin etäiset on olleet välit. Itse en ole tähän vaikuttanut, poika on aina ollut tervetullut käymään lomilla, on pidetty huolta yms vaikka en lapsista pidä. Nyt sitten on tulossa tälle paikkakunnalle erikoislukioon, ja tosiaan ilmoitusasiana mulle kerrottiin että muuttaa meille jo alle 2 vk päästä! Ruoka- ja muita kustannuksia, en edes ehtinyt ajatella, kotirauhan menemistä kyllä. Voi v... että v..ttaa!!! En ole vielä puhunut kasvokkain miehen kanssa asiasta, tämä edessä kun kotiutuu töistä. (Ja ei, en ole työtön koska olen nyt kotona vaan vapaapäivillä). Ap.
Onhan se tietysti sokki, mutta nyt vaan keskustelette asiat läpi. Vaikka poika muuttaisikin, ei hän välttämättä viivy teillä kauan. Nykyään on aika yleistä, että lukiolaiset tutsututtuaan muuttavat asumaan kimppakämppään ihan omasta aloitteestaan, varsinkin kun on erikoislukiosta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta, ja poika asunut (jo tätä ennen) äitinsä luona 450 km päässä. Ovat tavanneet isänsä kanssa välimatkasta johtuen harvoin ja ei, en ole tosiaankaan olettanut että poika tulisi koskaan omiin nurkkiin asumaan. Niin etäiset on olleet välit. Itse en ole tähän vaikuttanut, poika on aina ollut tervetullut käymään lomilla, on pidetty huolta yms vaikka en lapsista pidä. Nyt sitten on tulossa tälle paikkakunnalle erikoislukioon, ja tosiaan ilmoitusasiana mulle kerrottiin että muuttaa meille jo alle 2 vk päästä! Ruoka- ja muita kustannuksia, en edes ehtinyt ajatella, kotirauhan menemistä kyllä. Voi v... että v..ttaa!!! En ole vielä puhunut kasvokkain miehen kanssa asiasta, tämä edessä kun kotiutuu töistä. (Ja ei, en ole työtön koska olen nyt kotona vaan vapaapäivillä). Ap.
Poika menee sinun edellesi. Hienoa että usä ja poika saavat kokea yhdessä sen lukioajan.
mikä ihme se on että tälläisista asioista ei voi keskustella puolison kanssa vaan asia tulee "ilmoitus asiana", en jaksa ymmärtää.
M30
Hienoa, että isä ottaa pojasta vastuuta. Lapsihan 16-vuotias vielä on. Tämäkin asia pitää miettiä jo etukäteen. Melko itsekkäältä kuulosta ap.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta, ja poika asunut (jo tätä ennen) äitinsä luona 450 km päässä. Ovat tavanneet isänsä kanssa välimatkasta johtuen harvoin ja ei, en ole tosiaankaan olettanut että poika tulisi koskaan omiin nurkkiin asumaan. Niin etäiset on olleet välit. Itse en ole tähän vaikuttanut, poika on aina ollut tervetullut käymään lomilla, on pidetty huolta yms vaikka en lapsista pidä. Nyt sitten on tulossa tälle paikkakunnalle erikoislukioon, ja tosiaan ilmoitusasiana mulle kerrottiin että muuttaa meille jo alle 2 vk päästä! Ruoka- ja muita kustannuksia, en edes ehtinyt ajatella, kotirauhan menemistä kyllä. Voi v... että v..ttaa!!! En ole vielä puhunut kasvokkain miehen kanssa asiasta, tämä edessä kun kotiutuu töistä. (Ja ei, en ole työtön koska olen nyt kotona vaan vapaapäivillä). Ap.
Ei se kotirauha mene, kun hankitte isomman asunnon.
Onnea. Tämän sait kun käytetyn miehen otit. Ihan oma syy.
Kyllä lapsista pitää pitää huolta, senkin uhalla että itse vähän joutuu joustamaan. Toki miehesi olisi voinut kanssasi jutella ensin. Mutta silti, kasva aikuiseksi ja rakasta lähimmäisiä!