Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Hei,ajatelkaapa hieman tätä fiksua erityilukion aloittavaa poikaa.Kyseessä on esim urheilu-musiikki tai joku vastaava lukio,jota ei ole siellä kotipaikakunnalla.Tottakai hänellä täytyy olla mahdollisuus mennä siihen erikoislukioon,koska on lahjojakin. Koska isä jo asuu siellä,on täysin luonnollista ,että menee isälle asumaan.
Tässä stoorissa ei ole muuta hankalaa ,kuin nyxän harmitus,kun elämä ei menekkään just hänen haaveensa mukaan. Ehkä on toinenkinlapsi miehellä ja hänkin kohta muuttaa samaan kaupunkiin ja on usein isänsä luona ,no ainakin käyvä ja sit myöhemmin kun miehestä tulee ukki . Tulee niitä ihania lapsenlapsia.Ei nyxä voi kaikkia potkia pois.
Olisi kannattanut miettiä kaikkea ,mitä eteensä saa ,kun sekantuu toisen mieheen.
Tämä voi olla vielä leppoisaa alkua.Ei voi tietää,mitä elämä vielä tuo tullessaan.
Eihän pojalle nyt yhtä työhuoneenrähjää voi luovuttaa. Kauhea ajatuskin jokin kolli siellä luuhaamassa. Pojan isänsä luona oleilu tuli ihan puista. Sekin vielä.
Joko poika, tai nyxä, kuten eräs exä sanoi kissasta.
Mies valitsi kissan.
Vierailija kirjoitti:
458, ehkä et ymmärtänyt lukemaasi.
Mies ei paljon rakastanut ja välittänyt aloittajasta, ainakin rakkauden osoittaminen ja motiivit parisuhteelle oli minusta, naisena, oudot.Mutta meitä naisia on niin moneksi.
Joku haluaa laittaa ehdointahdoin kätensä siihen itseensä.
Meni seitsemän vuotta ennen kuin nyxä huomasi että mies välitti vain rahasta ja pojasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys 2. Ero tästä tuli. Muutan pois. Miehen suhtautuminen: huutaa kuinka jätän hänet helvetilliseen kuseen. Ei mitään muuta. Great. Oikeasti olen aika hajalla, mutta en aio tuolle idiootille sitä näyttää.
Oikeasti harmittaa jopa pojan puolesta myös. Jos asumismuoto olisi toinen (tilava ok talo) ja asioista olisi puhuttu etukäteen, pelisäännöt selvät yms. tilanne voisi olla täysin toinen. Niin, ja jos mies ei 7 vuoden jälkeen olisi paljastunut täydelliseksi kusipääksi.
Ap
Kuulostaa että et kovin paljon välittänyt miehestäsi jos heti ensimmäisen vaikeuden jälkeen lähdet. Hyvä niin. Isälle ja pojalle hyvää jatkoa, kyllä ne taloudellisesti pärjää kun hakevat asialliset tuet.
Juuri näin. Jos lahjakas lapsi ei saa isänsä luo tulla asumaan tämän nykyisen exän mielestä, niin mitä sitten kun tulee oikeat ongelmat?
Hyvästi AP. Painu niin pitkälle kun pippuri kasvaa!
Vierailija kirjoitti:
458, ehkä et ymmärtänyt lukemaasi.
Mies ei paljon rakastanut ja välittänyt aloittajasta, ainakin rakkauden osoittaminen ja motiivit parisuhteelle oli minusta, naisena, oudot.Mutta meitä naisia on niin moneksi.
Joku haluaa laittaa ehdointahdoin kätensä siihen itseensä.
Kyllä tuosta tekstistä kävi hyvin selville AP:n arvot!
*eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys 2. Ero tästä tuli. Muutan pois. Miehen suhtautuminen: huutaa kuinka jätän hänet helvetilliseen kuseen. Ei mitään muuta. Great. Oikeasti olen aika hajalla, mutta en aio tuolle idiootille sitä näyttää.
Oikeasti harmittaa jopa pojan puolesta myös. Jos asumismuoto olisi toinen (tilava ok talo) ja asioista olisi puhuttu etukäteen, pelisäännöt selvät yms. tilanne voisi olla täysin toinen. Niin, ja jos mies ei 7 vuoden jälkeen olisi paljastunut täydelliseksi kusipääksi.
Ap
Oliko miehessä näin jälkikäteen ajatellen mitään varoitusmerkkejä? Ihan vaan, että me muut osattaisiin välttää vastaavia miehiä. Oliko hän koko ajan muka oikeasti mukava ja ohana? Kai sentään oli jotain, milä pisti silmään jo aiemmin? Haluaisin uskoa, että tuollaisen voisi tunnistaa etukäteen... En itse haluaisi hukata 7 v elämästäni pskaan, vaan välttää sen jo ennalta.
Mies on todellakin kuvitellut, että nainen on ihmisrakas olento ja todellisuus paljastui hänelle vasta tässä asiassa. Saikin lähteä moinen nainen!
464, niin kävi selväksi myös miehen arvot.
Jokainen lukee asiaa omien silmälasiensa kautta.
Aloittaja ehkäisi katastrofin, toimi siis väärin?
Aloittaja astuu ajattelematta suoraan katastrofiin, toimii siis oikein?
Tämäkö on logiikka?
Muista harrastaa oikein äänekästä seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Muista harrastaa oikein äänekästä seksiä.
Yksiössäsi.
Nainen saa olla ihmisrakas, muttei tyhmä.
Ihmisrakkautta ei poissulje se, että käyttää järkeään, tai ihmisrakkautta on että ei käytä.
Juuri se osoittaa ihmisrakkautta, että tietää rajansa ja voimansa, ei yritä mahdotonta tai ei mene mukaan ihmissuhteisiin joista tietää, että se ei onnistu.
Ihmisrakkautta on osata vetäytyä sillon kun näkee sen oikeaksi ratkaisuksi kokonaisuutta ajatellen.
Ensin pitää rakastaa itseään ja omaa hyvinvointiaan, että jaksaa jakaa sitä muille.
Oman hyvinvoinnin kustannuksella ja huvetessa ei suurinkaan ihmisrakkaus auta.
Ketään.
Mieluummin yksin yksiössä kun kolmin kolmiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma kumppanini ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa nyt meille, eikä taustalla olisi äidin kuolema tai vakava sairaus, lähtisin itse saman tien. Ei siksi, ettenkö olisi lasta hyväksynyt osaksi elämääni silloin, kun miehen valitsin, vaan ihan kunnioituksen puutteen vuoksi. Ei tuollaisia asioita vaan ilmoiteta, ellei tosiaan ole ihan akuutti hätätilanne.
Keskustelisin asumisjärjestelyistä kyllä ihan mielelläni, jos lapsi syystä tai toisesta haluaisi meille.
Hän on miehesi rakas lapsi. Lapsi menee kaiken edelle, jopa teidän suhteen. Siihen olisi pitänyt asennoitua jo heti suhteen alussa.
Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.
Miksei se äiti muuta pojan kanssa lukiopaikkakunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.
Ap on saanut asua miehen kanssa rauhassa monta vuotta - tuo vuoden, parin asumisaika ei ole "jatkuvasti". Nyxä olisi voinut sopia kokeiluajan, ja jos elämä pojan kanssa ei onnistu, niin sitten muuttaa pois tai hommaavat pojalle asunnon. Aika joustamaton parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma kumppanini ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa nyt meille, eikä taustalla olisi äidin kuolema tai vakava sairaus, lähtisin itse saman tien. Ei siksi, ettenkö olisi lasta hyväksynyt osaksi elämääni silloin, kun miehen valitsin, vaan ihan kunnioituksen puutteen vuoksi. Ei tuollaisia asioita vaan ilmoiteta, ellei tosiaan ole ihan akuutti hätätilanne.
Keskustelisin asumisjärjestelyistä kyllä ihan mielelläni, jos lapsi syystä tai toisesta haluaisi meille.
Hän on miehesi rakas lapsi. Lapsi menee kaiken edelle, jopa teidän suhteen. Siihen olisi pitänyt asennoitua jo heti suhteen alussa.
Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.
Jos äiti heivaisi lapsen kotoaan, koska uusi mies haluaa, hän olisi 99% mielestä hirviö. Ja kyllä isää koskee ihan sama asia. Kun on lapsia mennyt tekemään, vastuu niistä nyt vaan on suurempi kuin omat parisuhteet ja tarpeet.
En antaisi muuttaa minäkään. Haluan kulkea kotonani vaikka alusvaatteisillani jos tykkään. Menisi yksityisyyden rauha kokonaan. Enkä työhuoneestani luopuisi. Jos tuommoinen ilmoitusluontoinen asia niin pakkaisin kamani ja hankkisin oman kämpän. Sais mies pärjätä poikansa kanssa ihan rauhas. Koska asiahan on niin että nainenhan sen kaiken työn tekee, pyykki, ruoka, siivous, kaikki naisen kontolla. Mies vaan on ja möllöttää. En vaan hankkisi omaa kämppää vaan ilmoittaisin samalla että tämä oli nyt tässä, kiitos ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.
Ap on saanut asua miehen kanssa rauhassa monta vuotta - tuo vuoden, parin asumisaika ei ole "jatkuvasti". Nyxä olisi voinut sopia kokeiluajan, ja jos elämä pojan kanssa ei onnistu, niin sitten muuttaa pois tai hommaavat pojalle asunnon. Aika joustamaton parisuhde.
Vastasin tuolle, joka sanoi että suhde lapsiin menee aina parisuhteen edelle. Koska sehän on ihan täyttä sontaa.
Mitä tulee apn keissiin, eiköhän vähintäänkin keskustelunhalua olisi löytynyt, jos mies (ja poika??) eivät vaan tekisi oletuksia siitä, että tottakai näin toimitaan. Parisuhteessa mielipide kysytään aina toiselta ja sitten mietitään yhdessä, kuinka toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys 2. Ero tästä tuli. Muutan pois. Miehen suhtautuminen: huutaa kuinka jätän hänet helvetilliseen kuseen. Ei mitään muuta. Great. Oikeasti olen aika hajalla, mutta en aio tuolle idiootille sitä näyttää.
Oikeasti harmittaa jopa pojan puolesta myös. Jos asumismuoto olisi toinen (tilava ok talo) ja asioista olisi puhuttu etukäteen, pelisäännöt selvät yms. tilanne voisi olla täysin toinen. Niin, ja jos mies ei 7 vuoden jälkeen olisi paljastunut täydelliseksi kusipääksi.
Ap
Oliko miehessä näin jälkikäteen ajatellen mitään varoitusmerkkejä? Ihan vaan, että me muut osattaisiin välttää vastaavia miehiä. Oliko hän koko ajan muka oikeasti mukava ja ohana? Kai sentään oli jotain, milä pisti silmään jo aiemmin? Haluaisin uskoa, että tuollaisen voisi tunnistaa etukäteen... En itse haluaisi hukata 7 v elämästäni pskaan, vaan välttää sen jo ennalta.
Mies on todellakin kuvitellut, että nainen on ihmisrakas olento ja todellisuus paljastui hänelle vasta tässä asiassa. Saikin lähteä moinen nainen!
Miettikää sukupuolet toisinpäin. Mies sanoo naiselle, että tämän lapset eivät saa asua parin yhteisessä kodissa. Lähes jokaisessa tapauksessa mies lentäisi kuin leppäkeihäs, eikä perään surtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.
Ap on saanut asua miehen kanssa rauhassa monta vuotta - tuo vuoden, parin asumisaika ei ole "jatkuvasti". Nyxä olisi voinut sopia kokeiluajan, ja jos elämä pojan kanssa ei onnistu, niin sitten muuttaa pois tai hommaavat pojalle asunnon. Aika joustamaton parisuhde.
Vastasin tuolle, joka sanoi että suhde lapsiin menee aina parisuhteen edelle. Koska sehän on ihan täyttä sontaa.
Mitä tulee apn keissiin, eiköhän vähintäänkin keskustelunhalua olisi löytynyt, jos mies (ja poika??) eivät vaan tekisi oletuksia siitä, että tottakai näin toimitaan. Parisuhteessa mielipide kysytään aina toiselta ja sitten mietitään yhdessä, kuinka toimitaan.
Minä olen vanhempi, ja minusta on selvää, että lapseni saavat asua luonani. Se ei koskaan eikä missään parisuhteessa tule olemaan keskustelunaihe. Enkä ikinä pystyisi kunnioittamaan ihmistä, jolle se olisi.
458, ehkä et ymmärtänyt lukemaasi.
Mies ei paljon rakastanut ja välittänyt aloittajasta, ainakin rakkauden osoittaminen ja motiivit parisuhteelle oli minusta, naisena, oudot.
Mutta meitä naisia on niin moneksi.
Joku haluaa laittaa ehdointahdoin kätensä siihen itseensä.