Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
394, eipä se avovaimo lapsi varmaan miestä häiritse kun ilmeisesti mies lähtee aamulla aikaisin töihin ja tulee illalla myöhään töistä.
Näkee tosiaan päivässä muutaman minuutin, viikonloppuisin saattaa olla isänsä luona tai kavereilla.
Ruokahuolto, pyykit, oman tilan menettäminen ei niin paljon miehiä stressaa kun ne hoitaa joku muu päivän aikana pois alta.
Jos on tarpeeksi rahaa niin ruokakulut hoituu kun lykkää vaimolle joskus rahaa.
Tai alkujaan on sovittu, että avovaimo maksaa lapsensa ruoka- ja muut kulut.
Miehille se on pikkasen eri asia.
Jos mies vielä harrastaa jotain monta kertaa viikossa tai on ylitöitä, niin vielä parempi, lasta ei senkään verran nää kuin vilauksen.
Juu ja tietysti avovaimo viikkoa ennen muuttoa ilmoitusluonteisena asiana lapsensa muuton ilmoitti, eihän siinä sen kummemmin nokka tuhissut.
Eikä turhaan luriteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi nyt katsoa peiliin ihan kunnolla! On totta että tuosta olisi pitänyt kertoa ajoissa sinulle. Mutta reagointisi on silti aivan yliampuvaa. Jos sinä et pojasta välitä tuon vertaa että hän saisi muutamaksi vuodeksi tulla isänsä luokse asumaan, niin kertoo että et välitä myöskään miehestäsi. Ilmeisesti halusit mieheltä vain vauvan.
?
Ap:lla ei ole lapsia, eikä hän haluakaan niitä. Ja mies ja lapsi ovat aivan eri ihmisiä, kaksi täysin eri ihmisyksilöä.
Minun lukioikäinen lapsi asuu jo omassa opiskelija kämpässä. Katson sivusta että kaikki menee ok ja tarvittaessa autan mutta en ole tunkemassa hänen elämäänsä. Olen ylpeä lapsestani ja olen varma että hän tulee pärjäämään. Nykyisinhän tuntuu yleisenä käytäntönä olevan että aikuiset lapset loisivat vanhempiensa elätettävinä. Koskakohan tulee laki että elatusveelvollisuus jatkuu 65 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
mitä maksaa, kuka maksaa- - - eikä miehellä rahaa maksaa teinin kuluja.
Ja yh-äidillä oli enemmän varaa? Elatusmaksujen pitäisi nyt kääntyä toisin päin, eli äidin pitää maksaa isälle ne.
Kuulkaa nyt, aloittajan haukkujat.
Eikö se ole parempi, että hän tiedostaa hankalan tilanteen etukäteen ja miettii miten tilanteen ratkaisee parhaiten?
Hän toimii niinkuin aikuinen ihminen toimii.
Tietää karikot, tuntee itsensä ja nyt sitten miehensäkin, ainakin miehensä kannan.
Ei se nyt niin mene, että eihän se ole kuin muutama vuosi, siitä vaan. Kyllä se siinä jotenkin suttaantuu. Kun ei välttämättä suttaannu.
Hänhän toimisi silloin yhtä vastuuttomasti kuiniin nyt lapsen isäkin?
Tottakai tämä on suuri asia ja muutos kaikille, ei mikää läpihuutojuttu.
Eikö ole parempi hoitaa asia ilman katastrofia kun se, että poika joutuu elämään ne vuodet keskellä katastrofia huonosti hoidetun muuton vuoksi?
Kaikki olisivat stressaantuneita, asuisivat liian ahtaasti, lopulta lopen uupuneita, siis pahimmassa tapauksessa.
Asuinmisolojen ja ihmissuhteiden muutos on aina iso asia.
Ei siinä auta uskominen ihmeeseen vaan ihan realismi ja etukäteissuunnittelu.
Kummallisia ja naiveja mielipiteitä aikuisilta ihmisiltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
20-v on jo aikuinen, mutta 16-v vielä ala-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
20-v on jo aikuinen, mutta 16-v vielä ala-ikäinen.
Av-mamman mielestä oma lapsi menee ikuisesti parisuhteen edelle. Oli ikä mikä tahansa. On tullut monessa ketjussa esiin.
Vierailija kirjoitti:
- - - En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi - - -
Ei miehen lapsi mikään vieras lapsi ole. Eikä random. Jos mies kelpaa, niin pitää miehen lapsenkin kelvata. Ja jos ei kelpaa, niin ei kannata mitään suhdetta edes aloittaa perheellisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- - - En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi - - -
Ei miehen lapsi mikään vieras lapsi ole. Eikä random. Jos mies kelpaa, niin pitää miehen lapsenkin kelvata. Ja jos ei kelpaa, niin ei kannata mitään suhdetta edes aloittaa perheellisen kanssa.
Kyllä minä nyt taas niin mieleni pahoitin, kun en saanutkaan määrätä, keillä aikuisilla on suhteita keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
302, onnittelut!
Mutta joskus elämä on arvaamatonta.
Jos joskus (koskaan ei pidä sanoa ei koskaan) olet uusperheen äitipuoli, niin uskon, että ajatuksesi aloittajankin kirjoituksista tulee silloin muuttumaan.
Ja paljon, paljon muuta.En ihmettele köyhyydestä täällä kirjoitettuja ketjuja kun luen nyt tätä.
Joko monet ihmiset ovat täysin sinisilmäinen omassa lintukododossaan, eivät muka tunne tai ole seurannut yhtään kenenkään uusperhe-elämää tai tunne ketään äitipuolta tai vaan ovat tyhmiä ja vailla mitään elämänkokemusta tai näkökulmaa muusta kuin omasta elämästään.
Ja uskovat, että heillä on ilmiömäinen tuuri tai ovat Hannu Hanhia, joille ei koskaan tapahdu mitään ennakoltava arvaamatonta elämänmuutosta.Nämä, oletan, että naiset, ovat varmaan niitä jotka sitten täällä joskus kirjoittavat ja itkevät kun mies petti ja lähti eikä yhtään osannut huomata tai tietää, tuli siis ihan puskasta.
Ymmärrän aloittajaa täysin, varsinkin kun luin tilannepäivityksen.
Olen äitipuoli ja ennen aviomiestäni en ollut ajatellut ollenkaan uusperheiden ongelmia. Ihastuin mieheen ja lapsi ei ollut ongelma. Pidin lasta ihan kivana juttuna, kun omia ei ollut tulossa. Saisinpa lapsen jollain tasolla elämääni.
Nyt monia vuosia myöhemmin naurattaa ihan kipeästi oma naiivius. Rakastan miehen lasta, hän on tosi hyvä tyyppi ja mitään suurempaa draamaa ei ole lapsen äidin kanssa. Silti dynamiikka on erilainen kuin ydinperheessä jossa lapsi on aina läsnä. Nyt lapsi on viikoittainen vieras, joka rikkoo arjen. Hän on myös erilainen kuin me muut - puhelias ja vilkas sekä ns. iholle helposti pyrkivä. Joten saapuminen on aina shokki meille. Yritämme taistella tunteitamme vastaan tulemme vastaan luonne-eroissa, koska lapsi on tilanteen uhri. Kohtelen häntä kuin omaani kohtelen (omakin lapsi yllättäen siunaantui. )
Hän voisi joskus vanhempana muuttaa meille, niin arjen eläminen todennäköisesti olisi parempi kokemus meille kaikille.Vika ei usein ole ihmisissä vaan lähtökohtaisesti vaikeassa tilanteessa, jota ydinperheelliset eivät tajua ennen kuin samaan kakkaan omat kätensä laittavat. Ihmiset eroavatkin liian usein ihan typeristä syistä tajuamatta miten uusioperhe vaikuttaa lapsen kokemuksiin myös silloin kun aikuiset tosissaan yrittävät parhaansa.
Erolapsi on väkisinkin säännöllisesti poissa kummankin vanhemman luota mikä synnyttää väkisinkin ulkopuolisuuden tunteita ja hyväksynnän etsimistä. Jokainen voi kuvitella itsensä asemaan, jossa perheeseen muuttaisi vieras ihminen ja itse olisi useita päiviä viikossa poissa. Väkisin silloin jää joistakin jutuista pois ja ei pääse niin lähelle osaa perheestä kuin pääsisi asuessaan vakituisesti.
Erolapsia minä säälin ja inhoan erojen sokerikuorruttelua. Ja ymmärrän uusioperheen äitipuolta / isäpuolta.
Tämän ketjun tilanteessa lapsi on otettava vastaan. Harmitus on ymmärrettävää, mutta lasta ei saa laittaa kokemaan ”hylkäystä”
Lapsen saa kyllä laittaa siivoamaan ja kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä. Uusioperhe ei saa olla pakotie kasvatuksesta.
Ongelma ei ole teini, vaan huonosti hoidettu parisuhde ja ääneensanomattomat asiat.
Miten se miehen lapsi on aina se vieras lapsi? Onhan hänessä yhtä paljon miestäsi geneettisesti kuin teidän yhteisessä.
Kirjoitat, että meidän mielestä lapsi on vilkas, erilainen, iholle pyrkivä. Jakaako miehesi nämä mielipiteet kanssasi? Eli lapsessa ei ole mitään miehesi perimää, kun hän on niin erilainen kuin te muut? Ymmärtänet, minkälaisen mielikuvan saa ulkopuolinen siitä, mitä tunteita sinussa tämä nk. vieras lapsi herättää. Ei näköjään kovin myönteisiä.
No onneksi yhteisestä lapsestanne on tullut sellainen, että häntä voitte ehdoitta rakastaa ja hän sopii parhaiten perheeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa, mitä tilaa. Ei millään pahalla. Olet ottanut itsellesi miehen, jolla on lapsi jonkun toisen kanssa. Kanna siis vastuu omista valinnoistasi, ja ymmärrä, että miehesi poika muutta teille, ja sillä hyvä, jos miehesi kerran niin haluaa. Käyttäydy kyseistä poikaa kohtaan ystävällisesti, eläkä ryhdy "ilkeäksi äitipuoleksi". Sillä ei ole miehesi pojan syy, että sinä olet valinnut kumppanin, jolla on jo lapsi. Ja jos asia ei sinulle sovi, niin ainahan voit erota miehestäsi, jos kerran tuo lapsi asia niin kovasti häiritsee. Anna isän ja pojan asua kahdestaan, ja häivy, ja etsi itsellesi seuraavaksi mies, jolla ei ole lapsia kenenkään kanssa. Tai mies jonka lapset ovat jo niin isoja, että asuvat omillaan.
Elämä on valintoja. Kukaan ei pakota ottamaan miestä, jolla on jo lapsi/lapsia jonkun toisen kanssa. Mitä oikein kuvittelit kun rupesit aikoinaan seurustelemaan miehesi kanssa? Kuvittelitko, että mies ei kanna vastuuta lapsestaan, ja te voitte sitten yhdessä tehdä mitä huvittaa? Arvaa mitä? Kuvittelit väärin! Nostan hattua miehellesi. Hän pitää huolta lapsestaan, ja on antanut lapselle luvan muuttaa teille. Respect. On niitä sellaisiakin isiä, jotka hylkäävät oman lapsensa jonkun naisen takia. Itse en ikimaailmassa sietäisi toisen lasta asumassa kanssani samassa taloudessa. Mutta en koskaan ottanutkaan miestä, jolla on jo lapsi jonkun toisen kanssa.
Totta kai miehen lapsi voi olla vieras. Kaikki ihmiset ovat vieraita ilman tunnekontaktia. Sitähän avioerotilanteessakin toistetaan, kuinka mies on muuttunut vieraaksi. Ja jos ei ole paljoa tekemisissä, niin lapsi on vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun ei ole enempää kommentoitu aloittajan miestä.
Kun hän murehtii vain sitä, että ei pärjää yksin pojan kanssa, ei niin rahallisesti kuin käytännön asioissakaan.
Jos siis aloittaja ottaa ja lähtee.
Ja silti ei kertonut pojan muutosta ajoissa, vaikka tiesi tämän.
Eikä ole mitenkään alkanut järjestellä elatusmaksujen ja lapsilisän siirtoa itselleen.
Vai olettaako/toivooko ex-rouva, että mies on niin tyhmä ja saamaton, että ne jätetään edelleen tulemaan hänelle?
Minulle kyllä tuli mieleen myös se, että poika haluttiin isälle kun lapsilisä loppuu jossakin vaiheessa ja lukiossa on kuluja.
Ymmärtääkö tai ajatteleeko isä sitäkään?
Ehkä mopokin pitää hankkia...Siis sen isän.
Minulle tuli vähän mieleen, että entinen rouva on itse hoidellut äitinä asioita miten lystää ja mies ei ole oppinut kuinka uuden ihmisen kanssa hänen pitäisi asioita hoitaa eri tavalla kuin vanhan emännän kanssa.
Tai siis ylipäätään hoitaa itse asioita kun poika muuttaa isälle. Muuton jälkeen äiti ei voi enää siinä isän huushollissa häärätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Näitä naisten juttuja täällä palstalla riittää. Äitipuoli määrää, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan, kenelle koti on sopiva.
Ei näy miesten kirjoituksia: minä en sen akan lapsia tänne ota, en tykkää niistä, käydä voivat, tämä on sopiva koti meille, en luovuta henkilökohtaista tilaani jne.
Kyllä näkyvät naiset sanelevan selkeästi ehdot, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan.
Minä ainakin ajattelen, miltä näistä lapsista mahtaa tuntua ja miehistä, jotka eivät saa suutaan auki ja kerrottua exille ja nyxille, mitä he haluaisivat. Kyllä naiset vahvasti perhe-elämää pyörittää omien mieltymystensä mukaan.
Ei ihme, että tällä tyylillä kasvaa tuppisuisia miehiä.
Yleensä ne bonuslapset eivät osaa olla osa perhettä. Meilläkin lapsi tulee isälleen viettämään haluamallaan tavalla aikaa isänsä kanssa eikä ymmärrä olevansa yksi samanarvoinen perheenjäsen.
Sehän ei ole lapsen vika, mutta usein olosuhteet luovat lapsesta olennon, joka samaan aikaan vaatii ja pyörittää perheen arkea, mutta kokee itsensä silti hylätyksi. Ja tunnetta hyvitellessä syntyy erikoisasema, jota lapsi aina edellyttää. Kierteessä lasta on vaikea integroida arkeen ja vierailut uuvuttavat.
Kyllä! Elämä lasten kanssa on vaativaa oli kyse sitten omista tai puolison lapsista. Näin se vaan on. Aikuiset eivät ilmeisesti tule asiaa riittävästi ajatelleeksi perustaessaan uusperheitä.
Kyllä ihan ydinperheissäkin on välillä tosi hankalia tilanteita. En kuvittele, että elämä noin ylipäätään omisi mutkatonta. Kun lapsia on saanut, heidän kanssaan pitää jaksaa elää myös vaikeina hetkinä. Se on aikuisen velvollisuus. Lapset ovat mielettömiä ilon tuojia, mutta eivät todellakaan mene "siinä sivussa".
Lapsettomilla, jotka lyövät hynttyyt yhteen perheellisen kanssa, ei välttämättä ole sitä sitkoa, mitä lasten kanssa tarvitaan. Ehkä sitko syntyy helpoiten, kun perheellistymiseen kasvaa hiljalleen raskaudesta lähtien.
Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka ottavat lapsikseen avosylin myös muiden lapsia, esim. sijoituslapsia tms. Upeaa, että heidänlaisiaankin on!
Teini-ikäisten kanssa on haastavaa ilman uusioperhettäkin. Sitä on vain jaksettava. Sellaista luontaista välittämistä tarvitsee uusiovanhempikin.
Aikuisen pitäisi saada omasta päästään hoidettua katkeruudet ja mustasukkaisuudet niin, että lapsi ei niistä kärsi.
Ei voi sanoa omalleen, että se ei osaa olla osa tätä perhettä, joten ei bonuslapsellekaan voi vastuuta vierittää. Ja tässäkin tapauksessa on isän lapsi, joka on se hankala bonuslapsi.
Viittaan tuohon sinua edeltävään kommenttiin.
412, nythän mies ei juuri kanna vastuuta lapsestaan vaan oli luullut voivansa siirtää sen aloittajan huoleksi.
Ihan kauhistus ja pelästyi kun aloittaja uhkasi erolla.
Eli muutto perustuikin sen varaan, että aloittaja on porukoissa mukana.
Ei se ole vastuuta pelkästään kun ottaa lapsen luokseen asumaan miettimättä muuta vaan se, että miettii miten pärjää, isänä, lapsen menoista ja huollosta. Ja henkisestä puolestakin.
Sehän on monesti jo sanottu, että lapsi on isän vastuulla ja isän kuuluu lapsesta huolehtia, oikein hehkutettu, respect!
Mutta lukekaa nyt huolella uudestaan aloittajan lisäpåivitys ja ymmärtäkää mitä hän kertoo, jos siis pystytte yleensä kirjoitettua tekstiä ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys!
Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!!
Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.
Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota.
Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta.
Otan osaa.
Ja kirjoittelijat, miettikää tuon isukin asennetta!
Aina, kun kirjoitan tänne miten mies tekee ruokaa, ostaa kaikki ruuat yms yms, monta alapeukkua ja todistelua siitä, ettei miehen kuulu pystyä yhtään mihinkään. - Kun aloitatte suhteen, kokeilkaa taipuuko se mies oikeasti _tekemään_ asioita!
Aloittaja meni yhteen miehen kanssa, jolla oli lapsi.
Lapsen tapaamisesta, huollosta ja elatuksesta oli sopimus, että lapsi asuu pääasiassa äidillään.
Yleensä kun sopimusta muutetaan, siitä tehdään uusi sopimus, käydään lastenvalvojan ja muiden osapuolien kanssa neuvottelut ja tehdään uuteen tilanteeseen sopiva asioiden päivitys.
Samoin miehen olisi tullu keskustella muuttuvassa tilanteesta aloittajan kanssa jo hyvissä ajoin.
Koska heidänkin keskinäistä alkuperäistä asumis- ja parisopimusta muutetaan, pitää uusi asumis- ja paritilanne päivittää molempian tyydyttävästi. Myös aloittajalle, eikä pelkästään miehelle.
Myös aloittaja asuu ja maksaa yhteisestä asunnosta, sitä sopimusta ei mies voi yksipuolisesti muuttaa.
Miksi näin ei olla nyt tehty?
Koska tehdään uusi elatus- ja tapaamissopimus?
Kun aloittaja ja mies muuttivat rivitaloasuntoon talonkirjaan kirjattiin asukkaaksi kaksi henkilöä.
Nyt täytyy lisätä myös poikaa.
Aloittaja on tehnyt asunnosta vuokrasopimuksen, että siinä asuu kaksi henkilöä.
Siksi ei vaan käy, että aloittajalla ei ole muka mitään sanomista pojan muutosta.
Oli se asuntoon muuttaja kuka tahansa, niin jo siinä asuvilla ihmisillä täytyy olla päätösvalta haluavatko asua muuttuneen tilanteen jälkeen asunnossa edelleen. Tai haluavatko ylipäätään, että siihen joku muuttaa.
Myös asumiskustannukset tulee sopia uudelleen.
Vuokrasopimus ja talonkirja on virallinen paperi, vaikka olisikin *vain* äitipuoli, niin hänkin on oikeuskelpoinen ihminen.
Ei häntä (kään) voi ohittaa, vaikka se kuinka makoisalta joillekin täällä maistuisikin.
Ap voisi nyt katsoa peiliin ihan kunnolla! On totta että tuosta olisi pitänyt kertoa ajoissa sinulle. Mutta reagointisi on silti aivan yliampuvaa. Jos sinä et pojasta välitä tuon vertaa että hän saisi muutamaksi vuodeksi tulla isänsä luokse asumaan, niin kertoo että et välitä myöskään miehestäsi. Ilmeisesti halusit mieheltä vain vauvan.