Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?
Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.
Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Asenteesi on oudon uhriutuva.
Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.
Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.
Oletko läheisriippuva?
Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?
En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.
Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.
Sinä tekisit niin.
Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.
Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?
Ihan hyvää elämää.
Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.
Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?
Sinulla ei liene teinejä? Minun teinini ei muuta odotakaan, että olemme poissa kotona ja hän saa syödä pakastepizzaa. Toiselle on taas evvk olemmeko kotona vai emme.
Ks. toinen lause
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt jeesustelko. Ei kukaan teistä tykkäis asua jossain kolmiossa jonkun (kuitenkin tuntemattoman) lukiopojan kanssa ja menettää se ihana oma rauha kumppanin kanssa.
Kyllähän tohonkin tottuu, mutta ymmärrän APta; ei tollenen kivaa ole.
Te muut voisitte kanssa alkaa KASVAMAAN ja luomaan empatiakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?
Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.
Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Asenteesi on oudon uhriutuva.
Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.
Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.
Oletko läheisriippuva?
Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?
En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.
Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.
Sinä tekisit niin.
Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.
Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?
Ihan hyvää elämää.
Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.
Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?
Sinulla ei liene teinejä? Minun teinini ei muuta odotakaan, että olemme poissa kotona ja hän saa syödä pakastepizzaa. Toiselle on taas evvk olemmeko kotona vai emme.
Ks. toinen lause
?
Niin, että miten pojan oleminen yksin kotona eroaisi mitenkään siitä, että hän asuisi omassa asunnossaan? Niin, paitsi että iskän luona iskä huolehtii, vaikka onkin yökylässä vaimonsa luona.
Päätti ap erosta mitä tahansa, niin mies tulee olemaan pulassa lukiopoikansa kanssa. Ilman ap:ta (joka nyt maksaa puolet asumisesta ja ruoasta ym) mies joutuu muuttamaan pieneen asuntoon eikä hänellä ole varaa tarjota lukiopojalleen kummoistakaan asumista. Ap:n kanssa taas mies joutuu ongelmiin, koska kohtelee ap:ta huonosti (ei esimerkiksi anna ap:lle mahdollisuutta vaikuttaa oman kotinsa asioihin vaan päättää asiat ap:n seläntakana).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?
Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.
Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Asenteesi on oudon uhriutuva.
Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.
Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.
Oletko läheisriippuva?
Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?
En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.
Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.
Sinä tekisit niin.
Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.
Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?
Ihan hyvää elämää.
Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.
Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?
Sinulla ei liene teinejä? Minun teinini ei muuta odotakaan, että olemme poissa kotona ja hän saa syödä pakastepizzaa. Toiselle on taas evvk olemmeko kotona vai emme.
Ks. toinen lause
?
Niin, että miten pojan oleminen yksin kotona eroaisi mitenkään siitä, että hän asuisi omassa asunnossaan? Niin, paitsi että iskän luona iskä huolehtii, vaikka onkin yökylässä vaimonsa luona.
Minäpä kerron omasta elämästäni ensin: teen paljon iltatöitä. Näen teinejäni usein vasta klo 21.00 vartin verran. Viikonloppuisin he heräävät iltapäivällä, jolloin näen heitä ruokapöydässä. Silloin keskustelemme. Sen jälkeen heillä on omat intressinsä. He harvoin kaipaavat minua enempää.
Katson kuitenkin, että minä tuon lapsilleni jotain lisäarvoa suhteessa siihen, että he asuisivat yksin. Esimerkki-isän kohdalla sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ottaisi kenenkään muksuja luokseni asumaan jos ei kysytä ja neuvotella ensin. Aika juntti mies jos tosissaan vain ilmoittanut asian kysymättä sun mielipidettä.
Missäs pojan äiti? Miksei pojan äiti voisi muuttaa lähemmäksi lukiota?
Ymmärrettävää toki et tietenkin isän luokse poika jos ei oo muuta mutta miksei tuota oo voinu suunnitella/sopia hyvissä ajoin? Tuskin opiskelut niiin yllätyksenä tullut
Ehkäpä poika haluaa nähdä isäänsä enemmän, tai isä poikaansa? Ne ei ole kenentahansa muksuja, vaan ap on valinnut itselleen lapsellisen miehen ja lapset tulevat aina ensin tietysti. Ei se kuule niin mee et uuden naisen säännöillä menee koko perhe, vaan nimenomaan lapsen säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ottaisi kenenkään muksuja luokseni asumaan jos ei kysytä ja neuvotella ensin. Aika juntti mies jos tosissaan vain ilmoittanut asian kysymättä sun mielipidettä.
Missäs pojan äiti? Miksei pojan äiti voisi muuttaa lähemmäksi lukiota?
Ymmärrettävää toki et tietenkin isän luokse poika jos ei oo muuta mutta miksei tuota oo voinu suunnitella/sopia hyvissä ajoin? Tuskin opiskelut niiin yllätyksenä tullut
Ehkäpä poika haluaa nähdä isäänsä enemmän, tai isä poikaansa? Ne ei ole kenentahansa muksuja, vaan ap on valinnut itselleen lapsellisen miehen ja lapset tulevat aina ensin tietysti. Ei se kuule niin mee et uuden naisen säännöillä menee koko perhe, vaan nimenomaan lapsen säännöillä.
Höpö höpö. Kuten joku viisas jo aiemmin totesi: Uusperheitä olisi vähemmän, jos ihmiset laittaisivat parisuhteen ykköseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ottaisi kenenkään muksuja luokseni asumaan jos ei kysytä ja neuvotella ensin. Aika juntti mies jos tosissaan vain ilmoittanut asian kysymättä sun mielipidettä.
Missäs pojan äiti? Miksei pojan äiti voisi muuttaa lähemmäksi lukiota?
Ymmärrettävää toki et tietenkin isän luokse poika jos ei oo muuta mutta miksei tuota oo voinu suunnitella/sopia hyvissä ajoin? Tuskin opiskelut niiin yllätyksenä tullut
Ehkäpä poika haluaa nähdä isäänsä enemmän, tai isä poikaansa? Ne ei ole kenentahansa muksuja, vaan ap on valinnut itselleen lapsellisen miehen ja lapset tulevat aina ensin tietysti. Ei se kuule niin mee et uuden naisen säännöillä menee koko perhe, vaan nimenomaan lapsen säännöillä.
Perhe, joka menee lapsen säännöillä on haitaksi lapsen kehitykselle. Oli se sitten lapsen säännöillä menevä ydinperhe tai muu perhetyyppi. Aikuiset asettaa säännöt, ei lapset. Teinin kanssa toki kannattaa neuvotella säännöistä, mutta teinin säännöillä perheen ei tule mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?
Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.
Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Asenteesi on oudon uhriutuva.
Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.
Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.
Oletko läheisriippuva?
Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?
En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.
Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.
Sinä tekisit niin.
Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.
Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?
Ihan hyvää elämää.
Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.
Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?
Sinulla ei liene teinejä? Minun teinini ei muuta odotakaan, että olemme poissa kotona ja hän saa syödä pakastepizzaa. Toiselle on taas evvk olemmeko kotona vai emme.
Ks. toinen lause
?
Niin, että miten pojan oleminen yksin kotona eroaisi mitenkään siitä, että hän asuisi omassa asunnossaan? Niin, paitsi että iskän luona iskä huolehtii, vaikka onkin yökylässä vaimonsa luona.
Ööh no kaapissa on ruokaa, vessapaperia, ilmainen kämppä, pyykit pestään, ainakin sillointällöin auto jota lainata, omaa rahaa enemmän, Miten se nyt eroaa asua vanhemmillaan tai yksin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että tämä aloitus on totta. Ei missään parisuhteessa/perheessä tule lapsen asuinpaikka yllättävänä ilmoitusasiana muille perheenjäsenille (tässä tapauksessa ap:lle). En millään usko, että miehen pojan asuminen vain kerrottaisiin kahden viikon varoitusajalla ilmoitusasiana. Lukiohaut on tehty joskus maaliskuussa, ja lukiopaikat on varmistunut kesäkuussa. Jos miehen poika on hakenut erikoislukioon isänsä ja ap:n paikkakunnalle, on tuo poika varmasti asiasta kertonut jo maaliskuussa isälleen ja sanonut, että tulisi sitten isän luo asumaan lukioajaksi. Asia on ollut tiedossa jo kuukausia. Jos asia oikeasti on kerrottu ap:lle vasta heinäkuun puolivälissä eli pimitetty tiedossa oleva asumisjärjestely viikkojen ajan, niin ap:na vakavasti miettisin, että mitä se kertoo miehestä. Jos joku toimii parisuhteessaan niin, että pimittää tahallaan arkeen hyvin merkittävästi vaikuttavaa asiaa, niin jokin on pahasti pielessä siinä parisuhteessa.
Voi olla, että miehen on jostain syystä ollut vaikea kertoa asiasta. Ap kirjoitti, että ei pidä lapsista, joten mies on varmasti tästä tietoinen ja arvellut, että siitä haloo nousee.
Ja kun kertoo myöhemmin, ei tarvitse sitä mökötystä ja nalkutusta kuunnella niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Näitä naisten juttuja täällä palstalla riittää. Äitipuoli määrää, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan, kenelle koti on sopiva.
Ei näy miesten kirjoituksia: minä en sen akan lapsia tänne ota, en tykkää niistä, käydä voivat, tämä on sopiva koti meille, en luovuta henkilökohtaista tilaani jne.
Kyllä näkyvät naiset sanelevan selkeästi ehdot, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan.
Minä ainakin ajattelen, miltä näistä lapsista mahtaa tuntua ja miehistä, jotka eivät saa suutaan auki ja kerrottua exille ja nyxille, mitä he haluaisivat. Kyllä naiset vahvasti perhe-elämää pyörittää omien mieltymystensä mukaan.
Ei ihme, että tällä tyylillä kasvaa tuppisuisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä katkerien exien törmäysajot. Äitipuolella ei ole mitään vastuuta alkaa elättää ja hoitaa teidän lapsianne. Ap yekee oikein kun on ilmoityanut miehelle muuttavansa pois. Siinä paljadtui samalla se, että elättäjän ja hoi5ajan roolia mies oli hänelle vain kaavsillutkin. Laosen kulujen maksaminen ja hänestä huolehtimimen kuuluvat ainoastaan hänen vanhemmilleen. Poikaparka kyllä joutuu nyt heitteille, Biologinen äitinsä sysäsi pois kotoa, kun lapsilisä loppui ja isänsä on ihan lähes holhouksenalainen itsekin eikä osaa selviytyä omillaan. No ehkä lastensuojelu puuttuu asiaan ennenpitkään. Minä ainakin korjaisin itseni tuodta sopasta takavasemmalle nanosekunnissa, jos olisin suhteessa tuollaiseen mieheen ja hienoa, että ap on päätynyt samaan.
Onko ap:llä mies, joka ei kykene huolehtimaan ja elättämään lukioikäistä lastaan itse, yhdessä ex vaimon kanssa? Vaan ap:n pitäisi huolehtia ja elättää, kuulostaa omituiselta. Muutto isän luo ei normaalilla isällä tarkoita sitä, että lapsi sysätään nyxän elätettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Näitä naisten juttuja täällä palstalla riittää. Äitipuoli määrää, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan, kenelle koti on sopiva.
Ei näy miesten kirjoituksia: minä en sen akan lapsia tänne ota, en tykkää niistä, käydä voivat, tämä on sopiva koti meille, en luovuta henkilökohtaista tilaani jne.
Kyllä näkyvät naiset sanelevan selkeästi ehdot, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan.
Minä ainakin ajattelen, miltä näistä lapsista mahtaa tuntua ja miehistä, jotka eivät saa suutaan auki ja kerrottua exille ja nyxille, mitä he haluaisivat. Kyllä naiset vahvasti perhe-elämää pyörittää omien mieltymystensä mukaan.
Ei ihme, että tällä tyylillä kasvaa tuppisuisia miehiä.
Yleensä ne bonuslapset eivät osaa olla osa perhettä. Meilläkin lapsi tulee isälleen viettämään haluamallaan tavalla aikaa isänsä kanssa eikä ymmärrä olevansa yksi samanarvoinen perheenjäsen.
Sehän ei ole lapsen vika, mutta usein olosuhteet luovat lapsesta olennon, joka samaan aikaan vaatii ja pyörittää perheen arkea, mutta kokee itsensä silti hylätyksi. Ja tunnetta hyvitellessä syntyy erikoisasema, jota lapsi aina edellyttää. Kierteessä lasta on vaikea integroida arkeen ja vierailut uuvuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutti avovaimoni tytärkin meille, kun meni Ressun lukioon. Asu Hyvinkäällä isänsä kanssa, kun kävi siellä peruskoulun loppuun. Eipä se mua haitannu yhtään. Eipä tota paljon näe. Aamulla ja illalla. Vuosi vielä ja ylioppilas ja opinnot jatkuu sitten ilmeisesti Englannissa. Näin olen ymmärtänyt. Vkloput se on isänsä luona kuitenkin.
Miehen kirjoitus: No problem.
Missä ne oman tilan menettäminen, ei kerrottu ajoissa, ruokakulut, kaikki muut häiriöt, pyykit, en tykkää lapsista jne?
Eikö ollut mitään vaikeuksia hyväksyä, kun tuli vieras lapsi asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ydinperheen ollessa kyseessä mene niin, että lapset/nuoret voivat vaan ilmoituksena hakea esim toiselle paikkakunnalle alaikäisenä opiskelemaan. Vaan asia keskustellaan vanhempien kanssa ja mietitään esimerkiksi miten asuminen hoidetaan. Tässäkin tapauksessa poika olisi voinut ennen yhteishakua jutella isänsä kanssa: haluaisi opiskella isän asuinkunnassa, pystyykö isän luokse järjestämään pysyvän kodin. Ja silloin olisi ollut mahdollisuus isällä, äidillä ja aloittajalla mahdollisuus taas miettiä esimerkiksi miten homma rahallisesti onnistuu, kun nykyinen asunto on tähän ilmeisen hankala. Ap:lla olisi myös ollut aikaa käsitellä asiaa henkisellä tasolla, pystyykö ajatuksen kanssa elämään.
Ei uusperheissä ole tässä mielessä yhtään erilainen tilanne kuin tavisperheessä. Asioista pitää jutella, sopia ja huomioida ihan kaikki osapuolet lapsista aikuisiin.
Yhteishakukohteet on hyväksytettävä huoltajilla ennen haun päättymistä. Meillä ydinperheessä ainakin keskusteltiin nuoren kanssa mihin hakee. Hän olisi halunnut toiselle paikkakunnalle, mutta se olisi vaatinut kotoa muuttoa ja tehnyt lisäkustannuksia. Emme suostuneet, kun täällä lähellä on runsaasti vaihtoehtoja.
Outoa, että lähivanhempi on hyväksynyt pojan yhteishaun puhumatta tämän isän, eli ap:n miehen kanssa, kun jo siinä vaiheessa oli selvästi ajateltu pojan muuttoa isän luo. Virhe on tehty jo alkuvuodesta.
Eiköhän pojalle erossa ole päätetty kumman luona poika asuu ? Eihän se että melkein aikuinen poika muuttaa etävanhemman luokse voi ihan ilmoitusasiakaan olla. Jos asenne on että poika muuttaa ilman että asiasta keskustellaan on parempi jättää mies ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä katkerien exien törmäysajot. Äitipuolella ei ole mitään vastuuta alkaa elättää ja hoitaa teidän lapsianne. Ap yekee oikein kun on ilmoityanut miehelle muuttavansa pois. Siinä paljadtui samalla se, että elättäjän ja hoi5ajan roolia mies oli hänelle vain kaavsillutkin. Laosen kulujen maksaminen ja hänestä huolehtimimen kuuluvat ainoastaan hänen vanhemmilleen. Poikaparka kyllä joutuu nyt heitteille, Biologinen äitinsä sysäsi pois kotoa, kun lapsilisä loppui ja isänsä on ihan lähes holhouksenalainen itsekin eikä osaa selviytyä omillaan. No ehkä lastensuojelu puuttuu asiaan ennenpitkään. Minä ainakin korjaisin itseni tuodta sopasta takavasemmalle nanosekunnissa, jos olisin suhteessa tuollaiseen mieheen ja hienoa, että ap on päätynyt samaan.
Onko ap:llä mies, joka ei kykene huolehtimaan ja elättämään lukioikäistä lastaan itse, yhdessä ex vaimon kanssa? Vaan ap:n pitäisi huolehtia ja elättää, kuulostaa omituiselta. Muutto isän luo ei normaalilla isällä tarkoita sitä, että lapsi sysätään nyxän elätettäväksi.
Yleensä tarkoittaa ja tarkoittaa myös ap:n tapauksessa, jos viitsit lukea hänen miehensä reagoinnin ketjusta.
Ymmärrän ja katsoisinkin että vanhempien tulisi yhdessä katsoa pojalle opiskelija asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Näitä naisten juttuja täällä palstalla riittää. Äitipuoli määrää, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan, kenelle koti on sopiva.
Ei näy miesten kirjoituksia: minä en sen akan lapsia tänne ota, en tykkää niistä, käydä voivat, tämä on sopiva koti meille, en luovuta henkilökohtaista tilaani jne.
Kyllä näkyvät naiset sanelevan selkeästi ehdot, kenen lapset ovat tervetulleita asumaan.
Minä ainakin ajattelen, miltä näistä lapsista mahtaa tuntua ja miehistä, jotka eivät saa suutaan auki ja kerrottua exille ja nyxille, mitä he haluaisivat. Kyllä naiset vahvasti perhe-elämää pyörittää omien mieltymystensä mukaan.
Ei ihme, että tällä tyylillä kasvaa tuppisuisia miehiä.
Yleensä ne bonuslapset eivät osaa olla osa perhettä. Meilläkin lapsi tulee isälleen viettämään haluamallaan tavalla aikaa isänsä kanssa eikä ymmärrä olevansa yksi samanarvoinen perheenjäsen.
Sehän ei ole lapsen vika, mutta usein olosuhteet luovat lapsesta olennon, joka samaan aikaan vaatii ja pyörittää perheen arkea, mutta kokee itsensä silti hylätyksi. Ja tunnetta hyvitellessä syntyy erikoisasema, jota lapsi aina edellyttää. Kierteessä lasta on vaikea integroida arkeen ja vierailut uuvuttavat.
Kyllä! Elämä lasten kanssa on vaativaa oli kyse sitten omista tai puolison lapsista. Näin se vaan on. Aikuiset eivät ilmeisesti tule asiaa riittävästi ajatelleeksi perustaessaan uusperheitä.
Kyllä ihan ydinperheissäkin on välillä tosi hankalia tilanteita. En kuvittele, että elämä noin ylipäätään omisi mutkatonta. Kun lapsia on saanut, heidän kanssaan pitää jaksaa elää myös vaikeina hetkinä. Se on aikuisen velvollisuus. Lapset ovat mielettömiä ilon tuojia, mutta eivät todellakaan mene "siinä sivussa".
Lapsettomilla, jotka lyövät hynttyyt yhteen perheellisen kanssa, ei välttämättä ole sitä sitkoa, mitä lasten kanssa tarvitaan. Ehkä sitko syntyy helpoiten, kun perheellistymiseen kasvaa hiljalleen raskaudesta lähtien.
Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka ottavat lapsikseen avosylin myös muiden lapsia, esim. sijoituslapsia tms. Upeaa, että heidänlaisiaankin on!
Ks. toinen lause