Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Vierailija kirjoitti:

Ja taas teitä viedään kuin pässiä narusta. Huono provo, kirjoitustyyli sen jo paljastaa.

Normaalit aidot ihmiset eivät tee tunnistettavia aloituksia iltapäivälehden kyttäämälle palstalle, josta asianosaiset voivat myös käydä lukemassa.

Provoja nämä ovat lähtökohtaisesti, mutta iso osa keskustelijoista vain leikkii mukana päästellen omia höyryjään.

Typerin on se, joka kuvittelee jotenkin huijaavansa muita.

Trollaaminen on niin normi ettei ole enää väliä onko aloitus totta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Koti on tunneasia. Jos poika ei tunne sitä kodikseen, niin se ei sitä ole. Isän läsnäoloa ei siitä kotia tee.

Minun miehelläni on lapsia, eivätkä he kutsu tätä kodikseen. Sanovat tulevansa ”isin luo yökylään”. Ei kotiin. Mattokaupassa totesivat ”teillä on tällanen matto”. Ei meillä.

Minun sydämeni särkyisi, jos minun lapseni puhuisivat meidän kodistamme noin. Sääli, että sinun miehelläsi ei ole todellista vanhemmuutta omiin lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Ap on joko poistunut tai on provo

lopetetaan tähän

Vierailija kirjoitti:

Ap on joko poistunut tai on provo

lopetetaan tähän

Ap riitelee miehen kanssa tai pakkaa muuttolaatikoita. Toivottavasti jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Koti on tunneasia. Jos poika ei tunne sitä kodikseen, niin se ei sitä ole. Isän läsnäoloa ei siitä kotia tee.

Minun miehelläni on lapsia, eivätkä he kutsu tätä kodikseen. Sanovat tulevansa ”isin luo yökylään”. Ei kotiin. Mattokaupassa totesivat ”teillä on tällanen matto”. Ei meillä.

Minun sydämeni särkyisi, jos minun lapseni puhuisivat meidän kodistamme noin. Sääli, että sinun miehelläsi ei ole todellista vanhemmuutta omiin lapsiinsa.

Lapset elivät äitinsä kanssa ensimmäiset viisi vuotta. Eli he eivät muista mitään kotielämää hänen kanssaan.

Minulla on myös lapsia, lähes aikuisia jo, jotka olivat vuoroviikkolapsia. Sanoivat, että koti on minun luona. Ei isän. Minä heidän kanssaan olin hoitovapaalla ja minä sen kodin aikoinaan hoidin. Vaikka isä on tosi aktiivinen, harva isä tekee lasten kanssa niin paljon asioita kuin hän. Mutta koti on silti äidin luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Jos se on ”odottamista”, niin sitä ei kukaan hyväksy. Mutta erilleen asuminen voi olla myös nautinnollinen vaihtoehto, eikä mikään pakkopulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

No ihan sama. Ap voi valita. Kolmestaan miehen ja lapsen kanssa, tai yksin. Sitä hän ei voi valita, että mies hylkää lapsensa. Ap voi itse päättää vain omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

Ihan hyvää elämää.

Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.

Martina täällä hei vaan moi!

Kuka sitä lukioo tarvii??

Kundi vaan punttisalille ja Hunksiin rahaa tienaamaan

Minäkö elättäisin toisen penikkaa fy fan!

Oma lapseni on tietty eri asia..thermannin kämppään mahtuu

Ja mun lasten ei tarvi käydä kun peruskoulu:)

There is mill, there is a way

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

Ihan hyvää elämää.

Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.

Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

Katsotaanpa.

Erillään asumisessa nainen saa oman rauhan, kokonaan omat rahat, vspautuu ylimääräisistä kotitöistä, voi maata sohvalla kun sattuu huvittamaan ja käydä ulkona kavereiden kanssa, valvoa ja nukkua kun haluaa, syödä just sitä mitä haluaa, saa mukkua yksin omassa säbgyssä kunnon unia einä tarvitse kärsiä miehen kuorsauksesta, saa vakkariseksiä ja tietää vielä etukäteen treffien ajankohdan, eikä kukaan ala vongata seksiä väsyneenä kun on juuri nukahtamassa eikä yhtään huvita. Eikä tarvitse katsella ja hoitaa ja elättää kotonaan vierasta teiniä. En oikein ymmärrä, miksi tämä ei olisi kaikkien naisten ykkösvaihtoehto.

Mielestäni aloittaja suuttui ihan oikeutetusti. Olisin itsekin suuttunut, jos mies olisi aikoinaan kahden viikon varoitusajalla ilmoittanut lapsensa meille muuttamisesta. Asia käytiin läpi jo siinä vaiheessa kun tuli ensimmäisen kerran idea esille ja lopputuloksena lapsi asuikin meillä 12-vuotiaasta parikymppiseksi. Siinähän se meni, tullaan hyvin juttuun ja piti pikkuveljet (minun ja miehen yhteiset lapset) hyvässä järjestyksessä. Haki siis lääkikseen pari kertaa ennen kuin tärppäsi. Kesän ja alkusyksyn teki töitä ja säästi rahaa, kunnes jostain marras-joulukuusta alkaen keskittyi lukemaan. Maksettiin toki asuminen ja kotona syöminen ja annettiin valmennuskurssi lahjaksi, mutta itse maksoi säästöillään siinä kohtaa muun elämän. Esim. jos halusi kirjastoon eväitä, teki joko leivät mukaan kotoa tai kävi omilla rahoillaan kaupassa.

Jos tässä aloittajan tapauksessa olisi keskusteltu jo hakuvaiheessa, aloittajalla ja miehellä olisi ollut koulupaikan varmistuttua suunnitelma valmiina: mitä maksaa, kuka maksaa, missä asutaan jne. Nyt aloittajalla ei ole yhtään kokoaikaiseen käyttöön tarkoitettua ylimääräistä huonetta eikä miehellä rahaa maksaa teinin kuluja.

Meillä ainakin aktiiviset teinipojat vetää ruokaa siihen malliin, että alle 100e/kk per naama on ihan toiveajattelua. Eikä syödä edes mitenkään kalliisti ja teen isoja annoksia edullista kotiruokaa. Se määrä on aivan järkyttävä. Lisäksi lukiota aloittaessa ainakin meille tuli maksettavaksi kirjat, muut tarvikkeet, läppäri (taitaa olla vähän koulusta riippuvainen, saako sellaisen koululta), laskin, kaikenlaiset risteilyt ja muut retket. Lukion aikana myös esimerkiksi ajokortti on ajankohtainen ja jos siihen vaan on varaa, onhan se ihan hyvä olla. Lisäksi ei varmaan oleteta että se teini istuu kaikki illat kotona, vaan toivottavasti harrastaa jotain. Jos huono tuuri käy, maksetaan siihen päälle vielä jääkiekot/jalkapallot tai jotain muuta. Ja jommankumman, joko aloittajan tai miehen täytyisi löytää aika kuskaamiseen.

Lisäksi on hyvin mahdollista, ettei poika muuta heti lukion jälkeen mihinkään vaan menee armeijaan vuodeksi. Toki silloin kulut ovat pienemmät valtion huolehtiessa pojasta, mutta huone sille pitää olla varattuna. Sen jälkeen jos kaveri on yhtään kunnianhimoisempi, asuu se vielä vuoden tai pari pystyäkseen täysipainoisesti lukemaan vaikka niihin pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.

Jos osaat lukea, ymmärtänet että ihmettelen ketjussa olleita ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta. Niissä nimittäin ei ole mitään järkeä, enkä ymmärrä miten joku voi edes kuvitella toisen suostuvan sellaiseen järjestelyyn.

Oletko läheisriippuva?

Poismuutto on ap:n edun mukaista ja se osapuolo, joka tulee vastustamaan sitä henkeen ja vereen ja körsimäön siitä on hänen miehensä. Kenenkään ei tarvitse sietää uusperhehelvettiä, mitä nopeammin siitä kieltäytyy, sen parempi. Mieskin paljastui kädettömäksi luuseriksi, eikä ole vaikeaa löytää parempaa.

Ei, en ole läheisriippuva. Ymmärrätkö nyt lainkaan, mitä tarkoitan?

En ole ylläoleva. Kirjoitat, että et voi ymmärtää erilläänasumista. Minä ymmärrän. Minä en voi tajuta, miksi pitää aina erota. Miksi ei voi vain asua erillään? Parisuhde on tunneasia, eikä taloon sidottua.

Kirjoitin, että pidän älyttöminä ehdotuksia muutaman vuoden erillään asumisesta sillä ajatuksella, että ap voisi palata kotiin sitten, kun poika on muuttanut pois. Vähänkään järjissään oleva nainen ei jäisi odottamaan, vaan eroaisi saman tien.

Sinä tekisit niin.

Moni muu nainen pitää enemmän erillään asumisesta, kun voi käyytää rahansa mihin haluaa ja on vain omat kotityöt ja oma rauha.

Minulle se sopisi hyvin, olen uusperheellinen, enkä meinaa jaksaa mieheni lasta. Mies on kuitenkin vastannut erilleenmuuttoehdotukseeni, että se olisi samalla oikea ero. Miehethän erilleen muutettaessa eniten häviävät ja naiset voittavat.

Erillään asuminen on aivan eri asia, jos siihen on päädytty alunperinkin. Ap:n tapauksessa ei ole. Käytännössä siis ehdotetaan, että ap ja mies "eroavat" määräajaksi, tai sitten muuttavat tilapäisesti avio- tai avoliittonsa seukkailuksi ja mies poikkeaa silloin tällöin vaimon kotona panemassa. Mitä elämää sellainen on?

Ihan hyvää elämää.

Ei se tarkoita, että poikkeaa silloin tällöin, vaan erilleen asuessakin vietetään ihan samalla tavalla aikaa kuin ennenkin. Voi jopa jäädä yöksi. On vain kaksi asuntoa. Kumpikin siivoaa omassaan.Mielellään ihan vierekkäin, tai ihan lähellä.

Ja kun mies yökyläilee, poika on yksin kotona? Miten se käytännössä eroaa siitä, että poika olisi se joka asuu muualla?

Sinulla ei liene teinejä? Minun teinini ei muuta odotakaan, että olemme poissa kotona ja hän saa syödä pakastepizzaa. Toiselle on taas evvk olemmeko kotona vai emme.