Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Ap: n provo tuntuu täsmentyän sitä mukaa, kun hän saa negatiivista palautetta.

Luultavasti sinun ja tämän miehen suhde päätyy eroon.  Mies katkeroituu mielessään sinulle, kun huomaa lastaan kohdeltavan kaltoin.

Lapsi katkeroituu isälleen huomatessaan isänsä pitävän pi.lua tärkeämpänä kuin häntä.  

On se surullista, jos ajatte pojan alkoholistiksi tai pössyttelijäksi, tai mielisairaaksi.  

En voi muuta todeta kuin että sääliksi käy avioerolapsia. Onneksi omien lasten ei ole tarvinnut kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

Aloittajalla on ero edessä. Ei tuollaisen miehen kanssa voi jatkaa suhdetta. Hyi mikä ukko.

Hyi mikä akka. Ei tuollaisen akan kanssa kannata jatkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutatte isompaan asuntoon ja pojan isä luonnollisesti kustantaa pojan osuuden asumisesta ja syömisestä. Kumppanin lapset tulee huomioida, mutta mikään kynnysmatto ja elättäjä ei tarvitse olla. Lapsi ei tarvitse kolmea aikuista elättämään itseään, vaikka usein tunnutaankin ajattelevan, että uuden kumppanin pitää myös osallistua puolison lapsen elinkustannuksiin.

Luonnollisesti apkin on kustantanut isomman osan asunnosta, kun hallitsee yksin huonetta, saa vielä taloudellisen eden, jos pystyy verotuksessa ilmoittamaan vähennyksen. Eikö vaan? 🤔Tasapuolisuutta täytyy myös meidän naisten vaalia!

No luulis maksaneen. Ainakin meillä laskettiin neliömäärä. Yhteiset tilat laitettiin puoliksi ja mun työhuoneen neliöt maksan kokonaan itse. Ei kai kukaan ole niin pöljä, että ensin maksattaa miehellä ja sen jälkeen kitisee, kun pitääkin maksaa huoneesta jota ei itse käytä. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.

Itsekkyytesi ja omaan napaan tuijottelusi on huippua. Kasva aikuiseksi ja kanna oma vastuusi. Pojalla on oikeus asua isänsä kanssa ja sinulla on velvollisuus tukea ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

tuon ikäinen nuori kyllä kaipaa ja tarvii aikuisia ympärilleen!! Taidat olla melko nuori ja itsekäs. Miehelläsi nyt hyvä tilaisuus luoda läheiset välit poikansa kanssa.

302, onnittelut!

Mutta joskus elämä on arvaamatonta.

Jos joskus (koskaan ei pidä sanoa ei koskaan) olet uusperheen äitipuoli, niin uskon, että ajatuksesi aloittajankin kirjoituksista tulee silloin muuttumaan.

Ja paljon, paljon muuta.

En ihmettele köyhyydestä täällä kirjoitettuja ketjuja kun luen nyt tätä.

Joko monet ihmiset ovat täysin sinisilmäinen omassa lintukododossaan, eivät muka tunne tai ole seurannut yhtään kenenkään uusperhe-elämää tai tunne ketään äitipuolta tai vaan ovat tyhmiä ja vailla mitään elämänkokemusta tai näkökulmaa muusta kuin omasta elämästään.

Ja uskovat, että heillä on ilmiömäinen tuuri tai ovat Hannu Hanhia, joille ei koskaan tapahdu mitään ennakoltava arvaamatonta elämänmuutosta.

Nämä, oletan, että naiset, ovat varmaan niitä jotka sitten täällä joskus kirjoittavat ja itkevät kun mies petti ja lähti eikä yhtään osannut huomata tai tietää, tuli siis ihan puskasta.

Ymmärrän aloittajaa täysin, varsinkin kun luin tilannepäivityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä kommentteja, onko teistä siis ihan normaali ajatella, että melkein aikuinen juippi tulee pilaamaan parisuhdetta? Ihan noin vaan ilmoitusasiana vielä?

Jos olisin ap, ilmoittaisin miehelle mikä on nyt tilanne: joko tulee ero tai sitten ei. Ero tulee, jos juippi muuttaa kolmioon. Mies saa sitten miettiä miten poikansa maksaa puolet vuokrasta..

Samaa ihmettelin minäkin. Pitäisikö tämä vain niellä ja alistua, vaikka asiasta ei ole edes neuvoteltu? Ei lukiolainen mikään vauva ole. Hyvin pärjää omassa asunnossa. Jos ei pärjää, niin ehkä tuohon kuvioon ei kannata jäädä. Ties vaikka poika asuisi samoissa nurkissa vielä nelikymppisenäkin. Itsekin erosin mieluummin kuin muuttaisin kolmioon aikuisen pojan kanssa.

16 vuotias EI ole aikuinen!! Haloo!! Ei ihme, että tässä yhteiskunnassa menee lasten ja nuorten asiat alaspäin : (

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

jouduin muuttamaan lopullisesti pois "kotoa"lukion ykkösellä...olin siis ihan yksin,myös viikonloput.

poika kotiin ja sinä hirviöäitipuoli..h..el..vettiin

Aloittajalla, kuten meilläkin oli ja monissa uusperheissäsä usein on, yksi huone työhuoneena, (tosin miehen ja minä maksoin asumiskulu täysin puoliksi), vierashuoneena ja sen pojan huoneena kun on isällään.

Myös tässä huoneessa on varmaan muutakin yhteistä tavaraa ja kaappeja ainakin jossa säilytetään myös miehen tavaroita.

Ei se ole yksin aloittajan huone vaan työtila on vain yksi osa huonetta, oletan.

Ei ole mitenkään pyhitetty aloittajalla yksin.

Naurattaa kun kaikessa nyt haetaan aloittajasta jotain syyllistä.

Mieheltä ja pojalta ei ole ollut sinne pääsy kielletty, se kuuluu siis yhteisiin tiloihin.

Onko WC ja kylpyhuonekin pariskunnalla jyvitettävä käyttöajan mukaan kun yleensä naiset käyttävät siellä enemmän aikaa kuin mies.

Maksavat siis hyvitystä asumiskuluista miehelle kun mies muuten häviää laskelmissa.

Älkää nyt ydiperheelliset naurattako.

Jos ydinperheessä on jommallakummalla puolisolla vastaavanlainen työhuone, niin onko silloin asumiskulut laskettu niin, että se työhuoneen käyttäjä maksaa asumiskulujea enemmän?

Tuskin, en ollenkaan usko

.Ja jos ei maksa, niin onko toisen hyväksikäyttäjä?

Miksi sitten uusperhessä näin pitäisi olla?

Ai niin, kun uusperheen uusi nainen on vienyt ja vietellyt sen miehen.

Täytyy siitä nyt jotain sanktioita seurata.

Miksi AP valittaa pojan aiheuttamista kustannuksista? Isähän on elatusvelvollinen ja vastaa kuluista omalta osaltaan riippumatta siitä, asuuko poika äidillään vai isällään. Kun isästä tulee lähihuoltaja, niin tietysti tehdään vastaavat muutokset elatussopimukseen. Kallein vaihtoehto on laittaa poikarukka asumaan vuokrayksiöön.

En ihmettele niitä kirjoituksia, joissa kerrotaan hankalissa ex-vailoista, kun lukee joidenkin näitä katkeruuden ja vihan täyttäviä kommentteja.

Aloittaja (siis se vihattu ja hirviöäitipuoli) ei ole yhtään kertaa kirjoittanut epäkunnioittavasti tai syytellyttyyn, vaan kertonut oman tilanteensa niinkuin sen kokee.

Siitä vastoin häntä, ja yleensä äitipuolia, on haukuttu ja nimitelty munahaukoiksi, hutsuiksi, hirviöiksi, miehen hyväksikäyttäjäksi, naikkoseksi, akaksi jne.

Kumpikohan antaa itsestään fiksumman kuvan?

Ei siis ihme, että miehet ovat existään eronneet, jos kielenkäyttö, ilmaisutaso ja järjenjuoksu entisillä vaimolla on tätä luokkaa.

Terveisin itsestään ylpeä äitipuoli.

Vierailija kirjoitti:

302, onnittelut!

Mutta joskus elämä on arvaamatonta.

Jos joskus (koskaan ei pidä sanoa ei koskaan) olet uusperheen äitipuoli, niin uskon, että ajatuksesi aloittajankin kirjoituksista tulee silloin muuttumaan.

Ja paljon, paljon muuta.

En ihmettele köyhyydestä täällä kirjoitettuja ketjuja kun luen nyt tätä.

Joko monet ihmiset ovat täysin sinisilmäinen omassa lintukododossaan, eivät muka tunne tai ole seurannut yhtään kenenkään uusperhe-elämää tai tunne ketään äitipuolta tai vaan ovat tyhmiä ja vailla mitään elämänkokemusta tai näkökulmaa muusta kuin omasta elämästään.

Ja uskovat, että heillä on ilmiömäinen tuuri tai ovat Hannu Hanhia, joille ei koskaan tapahdu mitään ennakoltava arvaamatonta elämänmuutosta.

Nämä, oletan, että naiset, ovat varmaan niitä jotka sitten täällä joskus kirjoittavat ja itkevät kun mies petti ja lähti eikä yhtään osannut huomata tai tietää, tuli siis ihan puskasta.

Ymmärrän aloittajaa täysin, varsinkin kun luin tilannepäivityksen.

Olen äitipuoli ja ennen aviomiestäni en ollut ajatellut ollenkaan uusperheiden ongelmia. Ihastuin mieheen ja lapsi ei ollut ongelma. Pidin lasta ihan kivana juttuna, kun omia ei ollut tulossa. Saisinpa lapsen jollain tasolla elämääni.

Nyt monia vuosia myöhemmin naurattaa ihan kipeästi oma naiivius. Rakastan miehen lasta, hän on tosi hyvä tyyppi ja mitään suurempaa draamaa ei ole lapsen äidin kanssa. Silti dynamiikka on erilainen kuin ydinperheessä jossa lapsi on aina läsnä. Nyt lapsi on viikoittainen vieras, joka rikkoo arjen. Hän on myös erilainen kuin me muut - puhelias ja vilkas sekä ns. iholle helposti pyrkivä. Joten saapuminen on aina shokki meille. Yritämme taistella tunteitamme vastaan tulemme vastaan luonne-eroissa, koska lapsi on tilanteen uhri. Kohtelen häntä kuin omaani kohtelen (omakin lapsi yllättäen siunaantui. )

Hän voisi joskus vanhempana muuttaa meille, niin arjen eläminen todennäköisesti olisi parempi kokemus meille kaikille.

Vika ei usein ole ihmisissä vaan lähtökohtaisesti vaikeassa tilanteessa, jota ydinperheelliset eivät tajua ennen kuin samaan kakkaan omat kätensä laittavat. Ihmiset eroavatkin liian usein ihan typeristä syistä tajuamatta miten uusioperhe vaikuttaa lapsen kokemuksiin myös silloin kun aikuiset tosissaan yrittävät parhaansa.

Erolapsi on väkisinkin säännöllisesti poissa kummankin vanhemman luota mikä synnyttää väkisinkin ulkopuolisuuden tunteita ja hyväksynnän etsimistä. Jokainen voi kuvitella itsensä asemaan, jossa perheeseen muuttaisi vieras ihminen ja itse olisi useita päiviä viikossa poissa. Väkisin silloin jää joistakin jutuista pois ja ei pääse niin lähelle osaa perheestä kuin pääsisi asuessaan vakituisesti.

Erolapsia minä säälin ja inhoan erojen sokerikuorruttelua. Ja ymmärrän uusioperheen äitipuolta / isäpuolta.

Tämän ketjun tilanteessa lapsi on otettava vastaan. Harmitus on ymmärrettävää, mutta lasta ei saa laittaa kokemaan ”hylkäystä”

Lapsen saa kyllä laittaa siivoamaan ja kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä. Uusioperhe ei saa olla pakotie kasvatuksesta.

Ongelma ei ole teini, vaan huonosti hoidettu parisuhde ja ääneensanomattomat asiat.

Usein vaan on niin, että vaikka äitipuoli ei vastaa puolison lapsen kuluista, niin usein kuitenkin joutuu jollain tasolla vastaamaan.

Ensinnäkin juuri asuminen. Kaksi ihmistä asuu pienemmässä asunnosta kuin lapsellinen.

Sähkölasku, vesimaksu, pesuaineet jne.

No, jos ajatellaan, että lapselle hankitaan jotain isompaa.

Vaikka isä sen maksaa on se pois yhteisen talouden rahoista.

Jossain kukaudessa tai kuukausissa äitipuoli joutuu kompensoimaan menoja omasta pussista kun miehen rahat ei vain riitä.

Usein miehen ruokaostokset ovat yksipuolisia, herkut, synttärit, kaverilahjat, vaatteitakin äitipuoli usein ostelee sen kummemmin pyytämättä mieheltä rahaa niihin.

Kyllä äitipuoli kustantaa monesti paljonkin lapsen menoja, ihan hyvästä sydämestäänkin.

Monesti miehen lapsen ja äitipuolen välit ovat hyvinkin lämpimät ja läheiset.

Ei silloin joka senttiä äitipuoli laske, mitä laittaa lapsen hyväksi.

Mutta sitähän ei haluta tunnustaa eikä varsinkaan nähdä.

Ja sanon nyt senkin, että äitipuolen useimmiten ovat ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä, ei äitipuoleus ole mikään oma erikoinen rotunsa johon kuuluu normaalin ihmisen muuttuminen aivan toiseksi.

Mutta äitipuolen tukena ja samalla puolella pitää olla myös se kumppani.

Sitä paremmin äitipuoli jaksaa silloin lapsen kanssa ja sitä vahvempi kiintymyssuhde lapseen syntyy.

Kun parisuhde voi hyvin sitä paremmin se lapsi voi siinä uusperheesää.

Lukekaa ihmiset asiantuntijoiden artikkeleita jollette minua usko.

Otan kantaa vain siihen, että aplle ilmoitetaan, että lukiolainen muuttaa heille. Kyllä toimivissa parisuhteissa on tapana keskustella asioista ja puntaroida eri vaihtoehtoja. Oletan että lukiolaisen äiti ja isä ovat päätöksen tehneet - mutta voiko näin toimia kuulematta apn kantaa?

Ihan turha leimata itsekkääksi, kuinka moni muu mammoista vain nielisi kumppanin ilmoituksen, että muuten, mun poika sitten muuttaa meille. Piste.

Onhan se raju elämänmuutos, jos siihen ei ole osannut yhtään varautua. Olisihan tuosta voinut jos keskustella siinä vaiheessa, kun keväällä on haku ollut ajankohtaista, ja pitänyt, eikä ilmoittaa pari viikkoa ennen kuin koulu alkaa, siitäkin huolimatta, että tieto pääsystä tulee vasta kesällä. Luulisi, ettei se nuorellekaan ole helppoa tulla isän uuteen perheeseen. Luulen, että hän itsekin mieluiten asuisi itsenäisesti, ehkä on ajatellutkin näin, mutta vanhemmat eivät ole hyväksyneet?

Ainoa keino selvitä uusperheesää on puhuminen ja puolisoiden yhteiseen hiileen puhaltaminen.

Sekä toistensa kunnioittaminen ja rakastaminen.

Ydinperheessä voi selvitä ilman keskinäistä rakkauttakin, uusperheessä tuskin ikinä.

Jos puhuminen ja yhdessä asioista sopiminen on tärkeää ydinperheessä, niin uusperheessä se on kullanarvoista.

Koska liikkuvia osia, tunteita ja erilaisia kemioita on paljon enemmän.

Usein ydinperheessä puolisot ovat toisilleen ne ensimmäiset, ei ole sitä entisen elämän painolastia parisuhdetta rasittamassa.

Puolisoa sietää kuin vanhaa villasukkaa kun on se kaikki muu siinä mukana.

Nuoresta saakka on hiouduttu ja totuttu toisiinsa ja omiin, vain sen perheen tapoihin.

Saavat keskenään päättää oman perheensä elämästä.

Lapseen on kummallakin sama tunneside ja oman lapsensa tuntee pienestä saakka.

Sitä ei vaan silloin voi ymmärtää miten paljon ydinperhe eroaa uusperheen dynamiikasta.

Olen lapseton nainen ja seurustelin miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Lapset oli hänellä noin 30 % ajasta, loput äidillään. Mies aina sanoi, että hän tietenkin itse vastaa lasten kuluista ja elättämisestä, että minun ei tarvitse. Mutta tästä huolimatta mies oletti (vaati), että kun muutamme yhteen niin meidän pitää ottaa asunnoksi neljä huonetta ja keittiö hänen lasten takia, ja minun tulee maksaa puolet joko vuokrasta tai ostohinnasta. Kaksinhan meille olisi riittänyt kaksio. Ja että lisäksi minun tulee maksaa puolet ruokakauppaostoksista, vaikka aina lasten ollessa hänellä oli ostoksista tietenkin suuri osa lasten syömisiä ym. Emme ehtineet edes muuttaa yhteen kun jo huomasin, että ihan ruokaostostenkin takia minun rahan kulutus per kuukausi nousi huomattavasti verrattuna aiempaan. Eli kyllä vain minun oletettiin maksavan osa miehen lasten kuluista, vaikka virallisesti ei oletettukaan. Ja miehellä oli selvästi isompi palkka kuin minulla. Emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että en voi maksaa niin paljon, ja jouduin lopettamaan tuon suhteen. Mies ei koskaan ymmärtänyt kantaani siitä, että minulla ei ole rahaa elää hänen vaatimalla tavalla hänen kanssa.

318, niin totta.

Onneksi ette ehtineet muuttaa yhteen, vaikka surullistahan on erota.

Pääsit kuitenkin helpommalla nyt, kun ei yhteistä asuntoa ja muita asioita erotessa.