Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Onneksi mun eksä teki heti uudelle tyttöystävälleen selväksi että lapset menevät aina tämän edelle. Jää tai lähtee sitten miten vaan. Mun eksä ja nyksä kummatkin ovat ottaneet lapset etusijalle elämässä. Nyksä kohtelee mun vanhempia lapsia samoin kuin meidän yhteisiä. En olis koskaan alkanut mitään miehen kanssa jolle mun lapset ei kelpaa. Miten jotkut miehet voivat mennä yhteen naisen kanssa joka ei tykkää miehen omasta jälkikasvusta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.

Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.

Juuri näin , elämä on valintoja.

Jos ottaa miehekseen sellaisen jolla on ennestään lapsia, on ne lapset otettava huomioon, halusi tai ei.

Ei se uusi nainen miestään myöskään omista eikä voi mitätöidä tämän entistä elämää.

Eikä se mies isyyden verukkeella voi alkaa terrorisoida nyksän elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä huomattavan monet 16-vuotiaat muuttavat opiskelija-asuntoon, kun aloittavat lukion/ammattikoulun, jos opiskelupaikka on eri paikkakunnalla. Tuon ikäinen osaa kyllä tai ainakin pitäisi osata asua omillaan. Itse muutin opiskelijasoluun, kun olin vielä 15 (syntynyt loppuvuodesta) ja hyvin pärjäsin, kun kotona oli opetettu ruuanlaitot, pyykkäykset yms. kotityöt.

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

ja ^siis AP

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

Oletteko molemmat kuitenkin työssäkäyviä ihmisiä? Eikö lukiolainen voisi käydä lukion ohella iltatöissä? Kuulostaa erikoiselta että lähes aikuisen lapsen tulo olisi noin suuri ongelma. Tuon ikäinen osaa kulkea polkupyörällä ja julkisilla. Osaa myös kokata itselleen kun nuoremmatkin esim yläasteikäiset osaavat. Ei tarvitse lapsenvahtia jne. Se pitääkö lapsista yleensä ei varmaan liity kovin paljoa tähän. Vai onko kyseessä erityislapsi/nuori jolta ei voi odottaa iän mukaista käytöstä/vastuunkantoa?

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Nainen, viet pojalta ensin isän ja nyt olet viemässä kodin. Häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Vanhin lapsi on ollut olemassa ennenkuin tapasit miehen. Oma valintasi on neljän lapsen perhe. Voi ydinperheessäkin olla riitoja lasten kesken. Samaten ap otti miehen jolla on lapsi ja lapsen asumistilanne voi muuttua milloin vain. Tämä on itsestäänselvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

On niin tavallista tuo kun nainen on ylläpitänyt talouden. Mikäs siinä miehen kölliessä. Hyvä kun parisuhde on toiminut toisen ollessa vapaamatkustaja.

Et kerro kaunanko yhdessä olette olleet. Kurjaa kun näin paljastui miehen kyvyttömyys asioiden hoitoon jos muutoin kaikki kunnossa.

Varmaan parempi nyt ja näin kuin myöhemmin.

Mies tulee pärjäämään hyvin pojan kanssa kaksin. Opetettelevat yhdessä samalla omillaan pärjäämistä talouden pitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

Siksi koska miehesi on pojan ISÄ.

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanot ei ja jos se ei tehoa niin vuokraosuutesi siirtyy toiseen asuntoon.

Voisin jopa suositella miehelle ja pojalle muuttamista parisuhdekelvottoman luota muualle.

Uusiosuhteessa kuuluu kauppahintaan jokseenkin aina entisen suhteen "saavutukset".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se noin voi mennä, että asiasta ei etukäteen keskustella?

Onhan se aloittaja koti myös.

Ja tosiaan, ei se vain niin ole, että poika pelkästään muuttaa.

Sänky, koulupöytä, telkkari, muut tavarat, harrastusvälineet, vaatteet, jne. Kaverit, tyttöystävä.

Isompi asunto ainakin, jos työhuone on välttämätön sinulle.

Muutenkin on paljon, paljon keskusteltavaa yhteisistä säännöistä, rahanjaosta, ruoka- ja vaatehuollosta, ihan kaikesta.

Miten täällä joku voi edes olla niin sinisilmäinen en, ettei tajua miten paljon muutto vaikuttaa asioihin?

Eitse asioita noin hoideta, varsinkaan uusperheesää, jossa muutenkin kemiat ovat ihan eri kuin ydinperheessä.

Kaikki ydinperheetkin tietävät, että elämä sen oman markku ikäisen kanssa on haastavaa.

Nyt sitten aloittaja siitä vaan *sopeutuu* ilman mitään ennakkokeskusteluja ja hänen kanssan asiasta sopimatta.

Katastrofi on valmis tuolla tavalla hoidettuna, mutta asiallisesti ja yhteisymmärryksessä ja asumistilanne sen mukaan hoidettuna saattaa onnistua.

Riippuu myös vaatiiko aloittajan työ omaa rauhaa ja mihin aikaan hän työtä kotona tekee.

Joko isompi yhteinen asunto tai aloittaja muuttaa omaan asuntoon.

Varmaan näin mutta lopputulos on joka tapauksessa se että isällä on poika ja jos on yhtään vastuullinen niin laittaa lapsensa etusijalle ja vasta sitten tyttöystävänsä .

Nämä ovat tärkeitä vuosia pojalle että kaikki menee hyvin .

Siinä on monta vaaraa edessä jos poika nyt pannaan yksin pärjäämään .

Poika tuli ensin ja vasta sitten uusi tyttöystävä.

Aika jännä että naiset haukkuu miestä joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja sitten naiset haukkuu miestä joka todellakin kantaa vastuuta lapsestaan.

Vaan kun se lapsi on jonkun toisen naisen, niin joutaa vaikka katuojaan ilmeisesti.

Naiset pitävät itseään useinkin parempina ihmisinä mutta eivät sitä todellakaan ole.

Nyt kirjoitat asiaa. Naiset haukkuvat miehiä jotka eivät kanna vastuutaan ja tässä tapauksessa miestä joka kantaa. Näinhän se on, Monet naiset hyväksyvät vain, että  mies huolehtii hänen lapsestaa kuin omastaan, mutta sitten ei pystytäkään hoitamaan miehen lasta. Ehkä naisen tässä tapauksessa olisi hyvä miettiä, jos olisikin oma lapsi kyseessä ja mies olisi vastahankaan... Sitä näkee todella paljon, että uusi mies/nainen ei hyväksy toisen lapsia ja tuo toinen osapuoli antaa sen tapahtua koska haluaa pysyä uudessa suhteessa. Aivan järkyttävää. Lapsi kyllä muistaa miten häntä on kohdeltu ja antoiko isä/äiti sen kaltoinkohtelun tapahtua.

Paljon on täällä reppanatarinoita kun pitää tehdä niitä kakaroita eikä osata elää yhdessä. Luusereita nykyään paljon

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

Oho. Aika killeri. Olet siis menojenjakaja hänelle. Olen tässä keskustelua seuratessani ajatellut, että eihän tuo ole kuin järjestelykysymys pariksi vuodeksi, mutta tämä oli kyllä totaalinen pelin suunnan muuttaja.

Tiedätkö, mä pakkaisin kamani ja lähtisin. En ole kenellekään lompakko tai piika. Mieluummin olisin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Vanhin lapsi on ollut olemassa ennenkuin tapasit miehen. Oma valintasi on neljän lapsen perhe. Voi ydinperheessäkin olla riitoja lasten kesken. Samaten ap otti miehen jolla on lapsi ja lapsen asumistilanne voi muuttua milloin vain. Tämä on itsestäänselvä asia.

Se on myös miehen valinta, että on halunnut tehdä kolme lasta kanssani. Ei mies ole koko elämäänsä velkaa vanhimmalle lapselleen vain siksi, että on eronnut tämän äidistä. Ihan niinkuin ei ydinperheessäkään kysytä lapsilta haluavatko sisaruksia.

Tyttö meille otettiin, ei sopeutunut vaikka hänelle järjestettiin asiat niin hyvin kuin se pikkulapsiperheessä oli mahdollista. Mitään eriarvoista kohtelua ei varmasti joutunut kokemaan, pikemminkin kaikki tekivät vähän liikaakin, jotta pääsisi yli muuton aiheuttamasta pahasta mielestä, koka totta kai oli ihan luonnollista.

Mutta tämä meni nyt näin.

Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.

Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.

Lapset ensin aina.

Ei se ydinperheen ollessa kyseessä mene niin, että lapset/nuoret voivat vaan ilmoituksena hakea esim toiselle paikkakunnalle alaikäisenä opiskelemaan. Vaan asia keskustellaan vanhempien kanssa ja mietitään esimerkiksi miten asuminen hoidetaan. Tässäkin tapauksessa poika olisi voinut ennen yhteishakua jutella isänsä kanssa: haluaisi opiskella isän asuinkunnassa, pystyykö isän luokse järjestämään pysyvän kodin. Ja silloin olisi ollut mahdollisuus isällä, äidillä ja aloittajalla mahdollisuus taas miettiä esimerkiksi miten homma rahallisesti onnistuu, kun nykyinen asunto on tähän ilmeisen hankala. Ap:lla olisi myös ollut aikaa käsitellä asiaa henkisellä tasolla, pystyykö ajatuksen kanssa elämään.

Ei uusperheissä ole tässä mielessä yhtään erilainen tilanne kuin tavisperheessä. Asioista pitää jutella, sopia ja huomioida ihan kaikki osapuolet lapsista aikuisiin.

Vitsi mikä ketju. Ensimmäisen kerran elämässä minulle tulee mieleen sitaatti Raamatusta: älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi.

”Älä ota lapsellista miestä”. Jaa, tuleehan niitä lehtolalapsia ovellekin pimputtelemaan, vaikka olisi mielestään laseton. Mikä teidän neuvo olisi sitten? ”Mitäs otit miehen , joka ei ollut neitsyt”.

”Älä ota työtöntä miestä”. Mitäs sit kun jää työttömäksi? Tai sairastuu alkoholismiin? Tai...

Kyllä elämässä saa suunnitella. Ja kriisit - kun elämä ei menekään suunnitelmien mukaan - kuuluvat elämään.

Jos alkaa suhteeseen miehen/naisen kanssa jolla on jo lapsia. Pitää tajuta, että niistä pitää myös sinunkin huolehtia. Se ei mene niin, että hoidetaan vain omat asiat tai omat lapset. Olisit tyytyväinen, että sinulla on mies joka huolehtii lapsistaan.