Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap
En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?
Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana.
Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan.
Toki tukea annettiin monin tavoin.
Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?
Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!
Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.
Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.
Miten niin? Aloituksesta saa sen kuvan, että äiti ja isä molemmat haluavat lapsen asuvan omassa pesässä oman vanhemman kanssa lukion loppuun (kuten kaikissa kunnollisissa perheissä toimitaan jos vain käytännössä on mahdollista).
Eihän saa. Pojan äiti on viimetingassa mennyt ehdottamaan pojan isälle, että btw poika olisi nyt muuttamassa teille pysyvästi ensikuussa. Isä on ollut, että aha okei.
Peruutuspaikat tulevat silloin kun tulevat. Ja biologiset vanhemmat haluavat lapsen asuvan oman vanhemman luona, kuten normaali vanhempi haluaa. Biologiset vanhemmat jutussa toimivat täysin normaalisti.
Ap on hyvin outo, jos ottaa puolisokseen ihmisen, jonka perheeseen kuuluu lapsi, ja yrittää elää ikäänkuin perheessä ei lasta olisi.
Tuskin yrittää. Ei se lapsen olemassaolo merkitse sitä, ettei nyksää kohtaan tarvitse olla huomaavainen.
Huomaavainen pitää aina olla. Huomaavaisuuteen ei kuitenkaan liity lapsen oikeus asua yhdessä oman vanhempansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
Kyllä, molemmissa tapauksissa on otettava. Alaikäisen kohdalla siitä ei edes voi keskustella, mutta kyllä jokainen äiti ottaisi sen oman 20-vuotiaan joka on hädässä. Ja jokaisen miehenkin on otettava. Jos on ihminen.
Täysi-ikäinen aikuinen, joka jäisi minun, eli äitipuolensa passattavaksi?! Huhhuh, eihän minuakaan kukaan aikuinen passaa päivää kauempaa, paitsi ehkä äitini.
Muita kommentteja lukematta:
Maksatte siis vuokran puoliksi. Yksi huone on ollut sinun henkilökohtaisessa käytössäsi (kuinka kauan?). Nyt mies ottaa huoneen vuorostaan käyttöönsä ja majoittaa siellä poikaansa. Eikös tämä mene siis ihan niin kuin pitääkin?
Jos et kaipaa elämääsi lapsia/nuoria, älä seurustele ihmisen kanssa, jolla on jälkikasvua. Jos arvot on kunnossa, lapsi tulee aina ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
Kyllä, molemmissa tapauksissa on otettava. Alaikäisen kohdalla siitä ei edes voi keskustella, mutta kyllä jokainen äiti ottaisi sen oman 20-vuotiaan joka on hädässä. Ja jokaisen miehenkin on otettava. Jos on ihminen.
Täysi-ikäinen aikuinen, joka jäisi minun, eli äitipuolensa passattavaksi?! Huhhuh, eihän minuakaan kukaan aikuinen passaa päivää kauempaa, paitsi ehkä äitini.
Tai isä, kuten tässä tapauksessa. Minkälaisten taavien kanssa te asutte, jos oikeasti pelkäätte, että joudutte ’passaamaan’ muita? Eikö mies tee osuuttaan kotitöistä?
Jaa a, en minäkään tykkäisi jos alunperin yhteenmuuttaessa on tilanne ollut se että lapset eivät asu kanssamme ja yhtäkkiä mies päättäisi että muuttavat sinne. Muuttaisin sitten itse pois. Jaksan vieraita lapsia kylässä sillointällöin mutta ei saman katon alla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n näkökulmasta suhteen "ehdot" ovat muuttuneet yllättäen. Ap ryhtyi suhteeseen, jossa asutaan kaksistaan, ja miehen lapset vain käyvät välillä. Ikävää tilanteessa on se, että mies ei tullut ajatelleeksi, että ap:lle pitäisi kertoa ajoissa, että suhteen ehdot ovat nyt muuttumassa. Mies vain oletti, että ap:lle käy kaikki.
Mikäs on miehen ja pojan mielipide. Täällä AP on vaan esittänyt kannanottojaan ja jotain miehen muka antamia totuuksia.
Mielestäni veri on vettä sakeampaa, joten asia on sangen selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa täällä joidenkin (exien?) huudella, että ap:lla olisi velvollisuuksia miehen lasta kohtaan. Ei ole. Ainoa mahdollinen ratkaisu on nähdäkseni muuttaa pois omaan asuntoon siksi aikaa, kunnes mies on hoitanut isänvelvollisuutensa ja poika muuttaa pois. Kaikissa muissa tapauksissa suhde on tuhoontuomittu.
Ap ei ole vielä kertonut, miksi mies aikoinaan on eronnut, miksi ja kumpi puolisoista eron halusi. Se voisi valottaa tilannetta aika paljon.
Tällä palstallakin lukee välillä melko heppoisia syitä, miksi joku harkitsee eroavansa miehestä lapsiperheellisenä, tyyliin mies viettää liikaa aikaa ulkotöissä tsi ei ole yhteisiä harrastuksia yai keskustrlla tarpeeksi syvällisiä. Kyllä silloin ollaan eroamassa itsekkäiden syiden vuoksi omaa napaa tuijottaen ja menee kaikki oikeus sen jälkeen enää purnata miehen uudesta puolisosta ja uudisperheen lapsiongelmasta. Eikö ajattelu yllä niin pitkälle erovaiheessa, että tajuaa, että hyvin suurella todennäköisyydellä uudet puolisot eivät pidä lapsipuolista? Varmaan kaikki halutaan selitellä itselle siinä vain hyvin päin ja sitten kun ilmaantuu vaikeulsia, niin ei katsota peiliin vaan syytetään miehen nyxää.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n näkökulmasta suhteen "ehdot" ovat muuttuneet yllättäen. Ap ryhtyi suhteeseen, jossa asutaan kaksistaan, ja miehen lapset vain käyvät välillä. Ikävää tilanteessa on se, että mies ei tullut ajatelleeksi, että ap:lle pitäisi kertoa ajoissa, että suhteen ehdot ovat nyt muuttumassa. Mies vain oletti, että ap:lle käy kaikki.
Mikä kaikki? Sekö, että miehen poika muuttaa isän luokse asumaan? Tämä "kaikki", koko paketti, on morsiamelle kelvattava. Ikäänkuin YH:n uudelle siipalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa, että ap:n mieskin kuuli asiasta vasta nyt. Vaikka olisi peruutuspaikka, onhan kouluun kuitenkin pitänyt hakea jo keväällä. Ennen hakua pojan olisi pitänyt kertoa suunnitelmistaan isälleen, että jos tärppää, niin voinhan muuttaa luoksesi. Ja isällä olisi ollut aikaa tehdä sopivat järjestelyt ja nyksälle henkinen valmistautuminen. Nyt on soppa valmis, kun kukaan neljästä osapuolesta ei ole toiminut ihan viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n näkökulmasta suhteen "ehdot" ovat muuttuneet yllättäen. Ap ryhtyi suhteeseen, jossa asutaan kaksistaan, ja miehen lapset vain käyvät välillä. Ikävää tilanteessa on se, että mies ei tullut ajatelleeksi, että ap:lle pitäisi kertoa ajoissa, että suhteen ehdot ovat nyt muuttumassa. Mies vain oletti, että ap:lle käy kaikki.
Mikä kaikki? Sekö, että miehen poika muuttaa isän luokse asumaan? Tämä "kaikki", koko paketti, on morsiamelle kelvattava. Ikäänkuin YH:n uudelle siipalle.
Nykyaikana kenenkään ei tarvitse olla piikana vastoin tahtoaan vieraassa perheessä. Aika hupaista luettavaa nuo ehtosi, joiden on morsiamelle kelvattava... Oletko kenties aikamatkalla 1660-luvulta?
Mitkähän olisivat miehen tunnelmat, jos ap ilmoittaisi, että hänen äitinsä muuttaakin heille asumaan kahden vikon päästä. Että anoppi on mennyt niin huonoon kuntoon, ettei pärjää enää yksin ja tokihan me hänet otamme meille asumaan, kun on se työhuonekin vapaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n näkökulmasta suhteen "ehdot" ovat muuttuneet yllättäen. Ap ryhtyi suhteeseen, jossa asutaan kaksistaan, ja miehen lapset vain käyvät välillä. Ikävää tilanteessa on se, että mies ei tullut ajatelleeksi, että ap:lle pitäisi kertoa ajoissa, että suhteen ehdot ovat nyt muuttumassa. Mies vain oletti, että ap:lle käy kaikki.
Mikä kaikki? Sekö, että miehen poika muuttaa isän luokse asumaan? Tämä "kaikki", koko paketti, on morsiamelle kelvattava. Ikäänkuin YH:n uudelle siipalle.
Nykyaikana kenenkään ei tarvitse olla piikana vastoin tahtoaan vieraassa perheessä. Aika hupaista luettavaa nuo ehtosi, joiden on morsiamelle kelvattava... Oletko kenties aikamatkalla 1660-luvulta?
Mitkähän olisivat miehen tunnelmat, jos ap ilmoittaisi, että hänen äitinsä muuttaakin heille asumaan kahden vikon päästä. Että anoppi on mennyt niin huonoon kuntoon, ettei pärjää enää yksin ja tokihan me hänet otamme meille asumaan, kun on se työhuonekin vapaana...
Aha! Siivoushullu saapui piikomaan. Rasvatkaa köydet!
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, eikös lukiolaiselle pidä kirjatkin hankkia, monilla pojalla on pituuskasvu yleensä tuossa iässä vielä kesken eli uusia vaatteita on hankittava, ruokaa tietysti kasvuikäiselle pojalle on saatava ja varmaan haluaisi taskurahaakin välillä saada. Ja miehellä ei tällaiset asiat tulleet pieneen mieleenkään? (lapsen äiti tuskin on vaivannut sen erityisemmin päätään, kun ajatellut miehen omistavan aivot)
Että kannattaa miehelle kertoa, ettei se poika teillä asuessaan ole ihan sama asia, kun vierailulla käynti ja muutenkaan, jos ei teillä erityisemmin rahaa käytettävissä ole, niin millä isukki ajatteli poikansa tarpeet hoitaa.
Ihan hyvin minäkin pärjäsin aikanaan vaikka kirjat lainasin kirjastosta, vaatteet sain ilmaiseksi sukulaisilta ja taskurahaa en saanut penniäkään. Ja mitä sitten tulee siihen kannettavaan, poika voi hyvin käyttää koulun konetta. Tuskin tämä täysin omaa tietokonetta tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n näkökulmasta suhteen "ehdot" ovat muuttuneet yllättäen. Ap ryhtyi suhteeseen, jossa asutaan kaksistaan, ja miehen lapset vain käyvät välillä. Ikävää tilanteessa on se, että mies ei tullut ajatelleeksi, että ap:lle pitäisi kertoa ajoissa, että suhteen ehdot ovat nyt muuttumassa. Mies vain oletti, että ap:lle käy kaikki.
Mikä kaikki? Sekö, että miehen poika muuttaa isän luokse asumaan? Tämä "kaikki", koko paketti, on morsiamelle kelvattava. Ikäänkuin YH:n uudelle siipalle.
Nykyaikana kenenkään ei tarvitse olla piikana vastoin tahtoaan vieraassa perheessä. Aika hupaista luettavaa nuo ehtosi, joiden on morsiamelle kelvattava... Oletko kenties aikamatkalla 1660-luvulta?
Mitkähän olisivat miehen tunnelmat, jos ap ilmoittaisi, että hänen äitinsä muuttaakin heille asumaan kahden vikon päästä. Että anoppi on mennyt niin huonoon kuntoon, ettei pärjää enää yksin ja tokihan me hänet otamme meille asumaan, kun on se työhuonekin vapaana...
Minä piikana? Normaali mies hoitaa kotihommat siinä missä nainenkin. Ja lapsi on vanhemman ykkösvelvollisuus. Tietenkin. Kyllä meille ne mummotkin otettaisiin, mutta lapsista ei edes keskustella, ovat aina tervetulleita omaan kotiinsa. Myös aikuisina.
Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.
Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.
Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.
Munahaukka, oli hän kuka tahansa, joutuu hyväksymään miehen jälkikasvun. Halusi tai ei. Aina voi tietenkin lähteä lätkimään, jos tilanne ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se noin voi mennä, että asiasta ei etukäteen keskustella?
Onhan se aloittaja koti myös.Ja tosiaan, ei se vain niin ole, että poika pelkästään muuttaa.
Sänky, koulupöytä, telkkari, muut tavarat, harrastusvälineet, vaatteet, jne. Kaverit, tyttöystävä.Isompi asunto ainakin, jos työhuone on välttämätön sinulle.
Muutenkin on paljon, paljon keskusteltavaa yhteisistä säännöistä, rahanjaosta, ruoka- ja vaatehuollosta, ihan kaikesta.Miten täällä joku voi edes olla niin sinisilmäinen en, ettei tajua miten paljon muutto vaikuttaa asioihin?
Eitse asioita noin hoideta, varsinkaan uusperheesää, jossa muutenkin kemiat ovat ihan eri kuin ydinperheessä.
Kaikki ydinperheetkin tietävät, että elämä sen oman markku ikäisen kanssa on haastavaa.
Nyt sitten aloittaja siitä vaan *sopeutuu* ilman mitään ennakkokeskusteluja ja hänen kanssan asiasta sopimatta.Katastrofi on valmis tuolla tavalla hoidettuna, mutta asiallisesti ja yhteisymmärryksessä ja asumistilanne sen mukaan hoidettuna saattaa onnistua.
Riippuu myös vaatiiko aloittajan työ omaa rauhaa ja mihin aikaan hän työtä kotona tekee.Joko isompi yhteinen asunto tai aloittaja muuttaa omaan asuntoon.
Varmaan näin mutta lopputulos on joka tapauksessa se että isällä on poika ja jos on yhtään vastuullinen niin laittaa lapsensa etusijalle ja vasta sitten tyttöystävänsä .
Nämä ovat tärkeitä vuosia pojalle että kaikki menee hyvin .
Siinä on monta vaaraa edessä jos poika nyt pannaan yksin pärjäämään .
Poika tuli ensin ja vasta sitten uusi tyttöystävä.
Aika jännä että naiset haukkuu miestä joka ei kanna vastuuta lapsistaan ja sitten naiset haukkuu miestä joka todellakin kantaa vastuuta lapsestaan.
Vaan kun se lapsi on jonkun toisen naisen, niin joutaa vaikka katuojaan ilmeisesti.
Naiset pitävät itseään useinkin parempina ihmisinä mutta eivät sitä todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.
Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.
Juuri näin , elämä on valintoja.
Jos ottaa miehekseen sellaisen jolla on ennestään lapsia, on ne lapset otettava huomioon, halusi tai ei.
Ei se uusi nainen miestään myöskään omista eikä voi mitätöidä tämän entistä elämää.
Tuskin yrittää. Ei se lapsen olemassaolo merkitse sitä, ettei nyksää kohtaan tarvitse olla huomaavainen.