Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.

No eiköhän se isän nainen sinne yksiöön ennemmin muuta. Lapsella on oikeus asua vanhempansa kanssa. Taas lapsettomat täällä huutelemassa.

Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.

Jos olisin yh, ja mies puhuisi kuten ap lapsistani, saisi todellakin välittömästi olla entinen. Sairasta ajatella, että lapsen tarvitsisi kysyä, saako hän asua oman vanhempansa luona.

Kaksi vanhempaa ei voi koko aikaa pitää paria ylimääräistä makuuhuonetta siltä varalta, että lapset päättävätkin muuttaa toisen vanhemman luo lennosta. Erossa näistä asioista sovitaan. Lapsilisät ja elarit saa se, jolle lapset ensisijaisesti jäävät. Elarien maksajan siis pitäisi lisäksi pitää pari varahuonetta jos mieli muuttuu? Toki lapsi kelpaa vanhemman luokse, mutta muutokset eivät voi tapahtua päivässä vaan asiat pitää uudelleen sopia ja asunnot vaihtaa isompaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Jälleen kerran, ei näin yksinkertaista. Äiti on aika manipuloiva ja uhannut mm muuttaa lapset muualle jos hänen mielen mukaan ei mennä. Mitä odotat naiselta, joka pystyy salasuhteeseen selän takana? Kyllä se lasten vieraannuttaminen ja aseena käyttäminen on Suomessa ihan arkipäivää ja isälle jää maksajan ja hyppypussin rooli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Tämäpä se. Helpompaa ja naivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Teinit ovat jo isoja ja kiristävät, etteivät tule jos ei sitä ja tätä. Ja isä pelkää, että eivät tule.

Jaa-a, eikös lukiolaiselle pidä kirjatkin hankkia, monilla pojalla on pituuskasvu yleensä tuossa iässä vielä kesken eli uusia vaatteita on hankittava, ruokaa tietysti kasvuikäiselle pojalle on saatava ja varmaan haluaisi taskurahaakin välillä saada. Ja miehellä ei tällaiset asiat tulleet pieneen mieleenkään? (lapsen äiti tuskin on vaivannut sen erityisemmin päätään, kun ajatellut miehen omistavan aivot)

Että kannattaa miehelle kertoa, ettei se poika teillä asuessaan ole ihan sama asia, kun vierailulla käynti ja muutenkaan, jos ei teillä erityisemmin rahaa käytettävissä ole, niin millä isukki ajatteli poikansa tarpeet hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Tämäpä se. Helpompaa ja naivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu 😁

Niinpä ja tässä sivusta huutelija on ilmeisesti isä ja uusi nainen. Se, joka oikeasti kantaa vastuun, ja hoitaa lasten arjen, on se ’huono’ vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vain sen, että lukiolaispojalla on isot menot: kalliit lukiokirjat, lukioon läppäri, syö kuin hevoinen, vaate- ja harrastusmenot jne jne. 

Moni lukiolainen käy työssä opintojen ohessa. Ei ihanne, mutta jos ei isän ja exän rahat muuten riitä ja lukiota haluaa käydä, niin töihin vaan. Ei ole ap:n velvollisuus maksaa puolia kustannuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vuokraa itsellesi oma asunto. Jos jo nyt tuntuu siltä, että et jaksa - niin eihän tosta mitään tule.

Tämä. Ainoa järkevä ratkaisu. Parin vuoden asuminen eri osoitteissa ei kaada mitään kunnollista suhdetta, jos suhde on ylipäänsä kestääkseen. Tämä kuitenkin ennaltaehkäisee sellaiset peruuttamattomat ja tuhoisat uudperheongelmat, joita on osotettavissa 99% varmuudella, jos alatte yhteisasua ja joihin suhde todennäköisesti tulee päärtymään. Uusperheisiin tulee enemmän eroja kuin ydinperheisiin ja se johtuu siitä, että ydinperheessä lapset yhdistävät, uusperheessä erottavat.

Te moralisoivat kommentoijat, jotka olette vielä ydinperheessä. Toimikaa omalta osaltanne niin, ettei teille tule eroa, kun lapset ovat vielä huollettavia. Väkivaltatilanteet tms tietysti ovat eri asia, mutta jos kevyesti eroaa, niin ainoastaan itseänne saatte silloin syyttää, ellei pidä exän uudesta ja lapsille tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, eikös lukiolaiselle pidä kirjatkin hankkia, monilla pojalla on pituuskasvu yleensä tuossa iässä vielä kesken eli uusia vaatteita on hankittava, ruokaa tietysti kasvuikäiselle pojalle on saatava ja varmaan haluaisi taskurahaakin välillä saada. Ja miehellä ei tällaiset asiat tulleet pieneen mieleenkään? (lapsen äiti tuskin on vaivannut sen erityisemmin päätään, kun ajatellut miehen omistavan aivot)

Että kannattaa miehelle kertoa, ettei se poika teillä asuessaan ole ihan sama asia, kun vierailulla käynti ja muutenkaan, jos ei teillä erityisemmin rahaa käytettävissä ole, niin millä isukki ajatteli poikansa tarpeet hoitaa.

Kai ne täsmälleen samat tarpeet on lapsella asuinpaikasta riippumatta? Onko oikeasti niin huonoja isiä, etteivät noista huolehdi. Pitääpä tosiaan olla kiitollisempi omasta hyvästä miehestäni, joka on myös oikea isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana. 

Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan. 

Toki tukea annettiin monin tavoin. 

Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?

Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!

Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.

Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Arvaapa miten helppoa Suomessa on isälle päästä lähivanhemmaksi..? Maksajaksi pääsee kyllä. Ja sitten alkaa sivusta huutelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana. 

Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan. 

Toki tukea annettiin monin tavoin. 

Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?

Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!

Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.

Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.

Miten niin? Aloituksesta saa sen kuvan, että äiti ja isä molemmat haluavat lapsen asuvan omassa pesässä oman vanhemman kanssa lukion loppuun (kuten kaikissa kunnollisissa perheissä toimitaan jos vain käytännössä on mahdollista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana. 

Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan. 

Toki tukea annettiin monin tavoin. 

Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?

Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!

Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.

Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.

Pjan äiti on väsynyt teiniarkeen ja on keksinyt keinon päästä lapsettomaksi. Satanen vetia, että hänellä on myös uusi mies, jonka kanssa haluaa viettää omaa aikaa. Pojan isä taas on kirjoitusten perusteella aivan ulalla siitä, mitä lähivanhemmuus käytännössä on. Ap tekeekö hän esim nykyään oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä? Mikä suunnitelma hänrllä on rahanjaosta, jos poika muuttaa? Ja miksi hänelle tuli ero exästä aikoinaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Tämäpä se. Helpompaa ja naivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu 😁

Niinpä ja tässä sivusta huutelija on ilmeisesti isä ja uusi nainen. Se, joka oikeasti kantaa vastuun, ja hoitaa lasten arjen, on se ’huono’ vanhempi.

Entä jos isä halusi kantaa vastuun, mutta ei annettu. Äiti sai uuden miehen, isot ositukset sekä elarit ja lapset, jotka halusi. Isäkin olisi ne halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Arvaapa miten helppoa Suomessa on isälle päästä lähivanhemmaksi..? Maksajaksi pääsee kyllä. Ja sitten alkaa sivusta huutelu.

Viikko/viikkovanhemmuuden saa kyllä, ja lähihuoltajuudestakin voi oikeasti taistella. Siksi toiseksi myös joka toinen viikko ja viikonloppuisin voi kasvattaa.

Kuka hullu muuten uskoo noita lasten juttuja, että äiti antaa tehdä jotain? Minä olen opettaja, ja voin kertoa, että kyllä lapset vedättävät ihan mitä vaan, jos antaa vedättää.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, eikös lukiolaiselle pidä kirjatkin hankkia, monilla pojalla on pituuskasvu yleensä tuossa iässä vielä kesken eli uusia vaatteita on hankittava, ruokaa tietysti kasvuikäiselle pojalle on saatava ja varmaan haluaisi taskurahaakin välillä saada. Ja miehellä ei tällaiset asiat tulleet pieneen mieleenkään? (lapsen äiti tuskin on vaivannut sen erityisemmin päätään, kun ajatellut miehen omistavan aivot)

Että kannattaa miehelle kertoa, ettei se poika teillä asuessaan ole ihan sama asia, kun vierailulla käynti ja muutenkaan, jos ei teillä erityisemmin rahaa käytettävissä ole, niin millä isukki ajatteli poikansa tarpeet hoitaa.

- Tämä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana. 

Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan. 

Toki tukea annettiin monin tavoin. 

Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?

Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!

Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.

Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.

Miten niin? Aloituksesta saa sen kuvan, että äiti ja isä molemmat haluavat lapsen asuvan omassa pesässä oman vanhemman kanssa lukion loppuun (kuten kaikissa kunnollisissa perheissä toimitaan jos vain käytännössä on mahdollista).

Eihän saa. Pojan äiti on viimetingassa mennyt ehdottamaan pojan isälle, että btw poika olisi nyt muuttamassa teille pysyvästi ensikuussa. Isä on ollut, että aha okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.

Aika luuseri isä, jos ei omia lapsiaan kasvata, eikä ota yhtään vastuuta. Miksi ei ruvennut lähivanhemmaksi, jos kerran pystyisi parempaan?

Tämäpä se. Helpompaa ja naivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu 😁

Niinpä ja tässä sivusta huutelija on ilmeisesti isä ja uusi nainen. Se, joka oikeasti kantaa vastuun, ja hoitaa lasten arjen, on se ’huono’ vanhempi.

Entä jos isä halusi kantaa vastuun, mutta ei annettu. Äiti sai uuden miehen, isot ositukset sekä elarit ja lapset, jotka halusi. Isäkin olisi ne halunnut.

Menikö mies oikeuteen asti huoltajuudesta? Ja miksi ei kasvata viikonloppuisin? Koska on niin paljon helpompaa haukkua muita kuin oikeasti tehdö itse jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?

Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana. 

Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan. 

Toki tukea annettiin monin tavoin. 

Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?

Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!

Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.

Ap ei sitä halua, vaan lapsen oma biologinen äiti.

Miten niin? Aloituksesta saa sen kuvan, että äiti ja isä molemmat haluavat lapsen asuvan omassa pesässä oman vanhemman kanssa lukion loppuun (kuten kaikissa kunnollisissa perheissä toimitaan jos vain käytännössä on mahdollista).

Eihän saa. Pojan äiti on viimetingassa mennyt ehdottamaan pojan isälle, että btw poika olisi nyt muuttamassa teille pysyvästi ensikuussa. Isä on ollut, että aha okei.

Peruutuspaikat tulevat silloin kun tulevat. Ja biologiset vanhemmat haluavat lapsen asuvan oman vanhemman luona, kuten normaali vanhempi haluaa. Biologiset vanhemmat jutussa toimivat täysin normaalisti.

Ap on hyvin outo, jos ottaa puolisokseen ihmisen, jonka perheeseen kuuluu lapsi, ja yrittää elää ikäänkuin perheessä ei lasta olisi.