Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työnarkomaani miehenä. Kohtalotovereita ja apuja?
24.07.2018 |
Mieheni tekee töitä joka ikisenä päivänä vuodesta. Myös jouluna. Kesälomaa ei ole eikä tule. Jos vaikka viikonloppuna yritetään tehdä jotain pientä perheenä, mies koko ajan muistuttaa että hänen pitää sitten kyllä kotiin tultua tehdä yksi työjuttu loppuun. Miehen työ on aina puheissa mukana.
Olemme viimeksi miehen kanssa viettäneet kahdenkeskisen illan ulkona vuonna 2015 kun täytin pyöreitä. Meillä on hyvät isovanhemmat, jotka ottavat lapset mielellään hoitoon ja pyytävät heitä käymään. Mutta kun lapset ovat isovanhemmilla, miehellä on aina töitä. Joku kamala deadline painaa päälle ihan just heti ("tää pitää saada valmiiksi maanantaiksi! Nyt menee kyllä koko yö taas tätä tehden"). Ja ei, ei ole toista naista, koska suurimman osan töistä tekee kotona.
Jos huomautan työnteon paljoudesta, mies raivostuu, koska "kyllähän tämä talo pitää saada maksettua" jne. Olen itsekin työelämässä ja meillä on rahaa ihan ok:sti. Vähemmälläkin stressaamisella pärjättäisiin.
Mikä siis neuvoksi? Olen kerran yrittänyt mainita, että miehellä taitaa olla ongelma, mutta voitte kuvitella, että huomiotani ei otettu ilolla vastaan...
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda juoppoon vetelykseen.
Ei kiitos. Tässähän tämä pointtini onkin: pitääkö kaiken olla aina mustavalkoista ja joko-tai? Se että tekee kovasti töitä on hyvä asia, mutta pitääkö se vetää sellaiseen tappiin, että henki kohta lähtee? Tässä ei edes ole kyse pelkästään perheen hyvinvoinnista (mikä sekin on ihan riittävä pointti mielestäni) vaan siitäkin, että mies ei esimerkiksi liiku yhtään tai rentoudu. Sydärinhän se kohta saa! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda juoppoon vetelykseen.
Työnarkomania ja alkoholismi ovat molemmat addiktioita... siinä mielessä hyvä vertaus.
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Ihan vaan tiedoksi, että eläkeikä ei tarkoita että työnteko pitää lopettaa. Töitä voi tehdä vaikka satavuotiaaksi.
T:40V työnarkomaani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Yksi tuttu työnarkki jatkaa edelleen, vaikka on yli 70. On vaan hidastunut, ei saa niin paljoa aikaiseksi ja hyväksyy jotenkin, ettei töitä ole enää välttämättä 7-22 joka päivä. Mutta on pahantuulinen ja katkera, jos ei joka päivä ole jotain useampi tunti. Onnellisimmillaan on, kun joskus joutuu edelleen tekemään tosi pitkän päivän. Ristiriitaista... tavallaan ymmärtää, että pitäisi antaa jo periksi ja työtahti on hidastunut, mutta tarvii edes pienen annoksen joka päivä. On alalla, jossa on mahdollista tehdä työkeikkaa edelleen vieraalla ja oma yritys pyörii edelleen siinä taustalla, kuten aiemminkin. Sanotaan nyt, että tekee maansiirtotöitä tai kuskinhommia ja on oma kaivuri, joten kaivurikeikkoja on edelleen, vaikkei koskaan olekaan ollut pääasiallinen tulonlähde. Nyt hehkui oikein, kun oli vanha työnantaja pyytänyt kesäpaikkariksi ja painaa siellä hiki hatussa. Hidastumasta huolimatta on edelleen ihan keskivertotyöntekijä ja ehdottoman luotettava, fyysisesti menisi 10 vuotta nuoremmasta. Oli nuorempana sellainen supertyyppi, joka oli nopea, huolellinen ja kaikkien työnantajien unelma, kun ei ole koskaan sairas, ei koskaan laske työtuntejaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et ap pysty miestäsi muuttamaan. Muutos voi tulla ainoastaan, jos hän itse sitä haluaa ja siihen voisi johtaa joku työuupumus tai sydänkohtaus tms. joka pakottaisi miettimään asioita uudestaan.
Tässä vaiheessa sulla ap on kaksi vaihtoehtoa:
1. Hyväksyt tilanteen ja sen, että mies tekee aina töitä ja päätät vain, miten asiaan suhtaudut. Et odota yhteisiä lomia vaan päätät, miten sinä lomailet ja järkkäät itsellesi mieleistä tekemistä ilman miestä.
2. Et hyväksy tilannetta ja jatkat elämääsi ilman miestäsi.
Pakeneeko mies kotia töihinsä?
Onko miehellä huolia joita paikkaa työnteolla?
Stressaako taloudellinen tilanne miestä jostain suunnasta minkä takia luulee tekevänsä liian vähän?
Oletko ap töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakeneeko mies kotia töihinsä?
Onko miehellä huolia joita paikkaa työnteolla?
Stressaako taloudellinen tilanne miestä jostain suunnasta minkä takia luulee tekevänsä liian vähän?
Oletko ap töissä?
Et sitten jaksanut lukea kun otsikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Ihan vaan tiedoksi, että eläkeikä ei tarkoita että työnteko pitää lopettaa. Töitä voi tehdä vaikka satavuotiaaksi.
T:40V työnarkomaani
Kertoisitko sinä työnarkomaani, että millä teidät saa vähentämään työntekoa? Ei välttis mihinkään 40h/viikko, mutta vähemmän kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Ihan vaan tiedoksi, että eläkeikä ei tarkoita että työnteko pitää lopettaa. Töitä voi tehdä vaikka satavuotiaaksi.
T:40V työnarkomaani
Kertoisitko sinä työnarkomaani, että millä teidät saa vähentämään työntekoa? Ei välttis mihinkään 40h/viikko, mutta vähemmän kuitenkin.
Ei ole helppoa, joku voi vaikkapa alkoholisoitua niin paljon että työn teko vähenee. Mutta muuten sitä tehdään niin kauan kuin terveyttä riittää ja vähän sen jälkeenkin. Ja miksikö? No siksi: tykätään tehdä, saadaan rahaa enemmän mikä mahdollistaa taloudellista riippumattomuutta, nautitaan nähdä kun jotakin valmistuu, työ on vaan mielenkiintoisin asia elämässä.
T:40V työnarkomaani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, se on siitäkin ikävä sairaus, koska tavallaan ahkera työnteko on jees ja joku voi aina sanoa, että miten toista voi ahkeruudesta moittia... Mutta ei se hauskaa ole läheisille. Eikä pahimmat työnarkit muuten edes pala välttämättä loppuun, koska nauttivat työstään. Ahdistus tulee, jos työnteko estetään. Eräs sukulaismies on ollut tuollainen koko ikänsä. Ainoan kerran, kun katui liikaa työntekoa, kun vaimonsa kuoli äkillisesti 56-vuotiaana ja itki, että ei koskaan ollut aikaa, kun aina vaan olin töissä ja kaikki yhteinen jäi tekemättä. Koskaan ei edes matkalle päästy töiden takia. Rahaa kyllä olisi ollut ja sitä on liikaakin, kun kerran aina tekee jotain ja on pihi vielä.
No, tämä katumusvaihe kesti about 3kk ja sama työnarkkaaminen alkoi taas. Ei yhtään hellitä, vaikka eläkeikä alkaa pian olla käsillä. Oikein suuttuu, jos joku mainitsee sanan eläke. Löysi uuden naisystävän ja ei todellakaan varaa tuolle naiselle myöskään aikaa kuin ihan alkuhuumassa vähän jousti. En tiedä, koska tapaavat. Naisen kannalta ikävä tilanne, kun kuusikymppisenä hyvät miehet on kortilla. Siis hyvät sillä tavoin, että virtaa riittää, terveyttä, työkykyä, rahaa ja on nuorekaskin ulkoisesti. Ei elämäntapasairauksia yms. Mutta miten tommoisen kanssa voi seurustella, kun nähdään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa ja murjottaa, jos toinen keksii sunnuntaiksi jotain tekemistä ja työt jää rästiin.
Mitähän näille työnarkomaaneille tapahtuu, kun eläkeikä lopulta oakosti tulee vastaan? Uusi addiktio? Alkoholisoituu?
Ihan vaan tiedoksi, että eläkeikä ei tarkoita että työnteko pitää lopettaa. Töitä voi tehdä vaikka satavuotiaaksi.
T:40V työnarkomaani
Kertoisitko sinä työnarkomaani, että millä teidät saa vähentämään työntekoa? Ei välttis mihinkään 40h/viikko, mutta vähemmän kuitenkin.
Ei ole helppoa, joku voi vaikkapa alkoholisoitua niin paljon että työn teko vähenee. Mutta muuten sitä tehdään niin kauan kuin terveyttä riittää ja vähän sen jälkeenkin. Ja miksikö? No siksi: tykätään tehdä, saadaan rahaa enemmän mikä mahdollistaa taloudellista riippumattomuutta, nautitaan nähdä kun jotakin valmistuu, työ on vaan mielenkiintoisin asia elämässä.
T:40V työnarkomaani
Ymmärrän hyvin työnteon positiivisen puolen, mutta mikä saa arvottamaan sen perhene ja lasten ja puolison edelle? Onko työ tärkeämpää kuin läheiset ihmiset? Jos näin, niin miksi sitten on hankkinut sen perheen?
Alue: Aihe vapaa
Vaihda juoppoon vetelykseen.