Miesten kanssa työskentelevät duunari naiset, miten pärjäätte?

Yksittäinen nainen muodostuu lähes aina miesjoukon lellikiksi. Mikäs siinä on pärjätessä. 

Ihan kivasti pärjään, vaikka täytyy myöntää että etukäteen jännitti. Meillä on aika pieni työporukka ja siinä myös isä ja poika, joten ehkä sen vuoksi jututkin pysyy yleensä suht siisteinä. Joskus saan apua nosteluissa, mutta autetaan niissä muitakin. Ja jos joku tavara on niin korkealla että tarvitsisin tikkaita, niin yleensä joku kyllä auttaa jos sattuu olemaan lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Yksittäinen nainen muodostuu lähes aina miesjoukon lellikiksi. Mikäs siinä on pärjätessä. 

Paitsi jos on todella ujo nainen eikä millään lämpene ajankaan kanssa. 

Yleensä naiset kokevat kuitenkin miesseuran rennompana pidemmän päälle, sillä miesten keskuudessa naisilla ei ole paineita esittää mitään eikä ketään kiinnosta mitä hän syö tauolla tms. 

Vierailija kirjoitti:

Yksittäinen nainen muodostuu lähes aina miesjoukon lellikiksi. Mikäs siinä on pärjätessä. 

Mä olen pärjännyt todella hyvin ja edennytkin asemassani toisin kuin kukaan muu sinä aikana kun oon tuolla töissä ollut. Mutta ihan omaa ansiotani, oon tunnollinen ja ahkera ja teen työni hyvin, ei johdu sukupuolesta. Mulla on ollut vuosia vain miehiä työkaverina, koulussakin olin ainoa tyttö. Mutta en tajua miksi sellaisella asialla pitäisi pönkittää itseään..

Noin muutenkaan en ymmärrä miksi pitää aina niin kovin vertailla. Hienosti pärjään nuorena tyttönä ukkoporukassa, mutta pärjäisin myös akkalaumassa. Ei ne toiset naiset ole yhtään sen huonompia, ja miehissäkin löytyy juoruilijoita ihan riittämiin.

Mikäs siinä pärjätessä, ei tee itsestään mitään isoa haloota.. Että hei minä nainen täällä teidän kanssa!

Huomaa, että työterveyden työntekijä on naivaltaisella alalla. Ehkä hän on valinnut ammattinsa juuri siksi, että ei joudu äijien joukkoon.

Oma ja läheisten kokemus on se, että riippuu omasta asenteesta.  Voi päätyä kadehdituksi lellikiksi, mutta voi myös joutua olemaan kovempi jätkä kuin kukaan muu, jos tuntee suurta näyttämisenhalua. Tavallisinta on olla tavallisena työntekijänä tekemättä sen suurempaa numeroa sukupuolestaan.

Hyvin pärjää, jos suhtautuu oikein. Ei kannata nillittää joka pikkuseikasta ja hyvin voi ottaa apua vastaan silloin, kun sitä tarjotaan "kun tämä on niin painava". Ihan ilomielin voi vaikka keittää sillä aikaa pojille kahvit, kun he käyvät tyhjentämässä haisevan säiliön. Härskit jutut loppuvat yleensä alkuunsa, jos niihin ei kiinnitä vähääkään huomiota tai heittää takaisin pikkuisen härskimpää. Itse en sellaisia ole kuullut kuin teinipoikien suusta, ja hekin hiljenivät nopeasti.

Meillä miehet on järjestään kamalia juoruajia ja p*skanpuhujia ja nimenomaan parikymppiset jätkät on niitä "herrasmiehiä" jotka kantaa painavat tavarat ja pitää ovia auki.

Aina ei voimat ja kestävyys riitä. Miehiltä saa kyllä huomiota mikä on tietenkin mukavaa.

pari eroa kirjoitti:

Meillä miehet on järjestään kamalia juoruajia ja p*skanpuhujia ja nimenomaan parikymppiset jätkät on niitä "herrasmiehiä" jotka kantaa painavat tavarat ja pitää ovia auki.

Kuitenkin ne haluais vain pill## sulta. 

Mä jouduin lähtemään sellaiselta alalta työpaikkakiusaamisen takia. Luulen, että sellainen sosiaalinen, rempseä nainen hyvinkin pärjää, ja ihan varmasti jos on kaunis. Mutta minä olen ujo, ruma hissukka. Minusta tuli miesporukan naurun ja ivailun kohde. Esim. minulle tunnustettiin ihastumista vain siksi, että saatiin porukalla nauraa miten se lehmä oikeasti uskoi että joku on saattanut ihastua siihen. Tai kehua vaatteitani tai kroppaani, niin että muilla oli vaikea pidätellä tirskumistaan. Eli joo, ei rumille, ujoille ja vakavaluontoisille miehille nuo miesvaltaiset duunarihommat.

Hyvin, ku miehet laittaa heti ruotuun.