Hyviä kokemuksia: lapsen tekeminen miehen toiveesta

Kannattaa ajatella sitä lasta siinä, tai siis meillä mua ei niin äitiys kiinnostanut, mutta lähdin hommaan kuitenkin ihan omasta halustani. Niin mies (ja lapset) olettivat, että olen käytettävissä kuin sellainen äiti, jota homma kiinnostaa. Siitä on tullut rasite. Alkuun jaksoin itsekin olla innoissani lapsista, mutta minusta omaa tahtoa omaavat lapset ovat rasittavia, ja inhoan rooliani nykyään.

Lisäksi muut ihmiset pitävät naista, joka ei ole ankean riippuvainen lapsistaan (lue halua hoivata heitä suht normaalisti) jotenkin outona ja huonona ihmisenä.

Kunhan vaihdatte ns perinteiset roolit päittäin, toimii hyvin ja helposti.

Hyvin toimi. Lapsi on jo aikuinen, parisuhde edelleen hienosti kasassa ja mies hoiti päävastuun lapsesta, jotta sain käytyä töissä. Olisin varmaan lapseton jollei mies olisi lievästi painostanut, mutta hyvä näin. Lapsi/aikuinen on myös ihana tapaus.

Tuskin sellaisia on. Ehkä jos mies pystyy olemaan vauvan kanssa ensimmäisen vuoden kotona ja on hänestä tulee lapsen ensisijainen huoltaja. Naisena joudut kuitenkin käymään sen hormoonihelvetin läpi.

Jos et oikeasti halua lapsi niin teet siinä kyllä ihan valtavan uhrauksen

En tekisi lasta vain siksi että mies sellaisen haluaa. En myöskään hyppäisi katolta jos kumppani sitä  toivoo.

Tajuatko ettei sitä voi  perua jos alkaa tuntua ettei jaksa?  Älä  tee sitä. Tee lapsia vain jos kumpikin sellaista toivoo - ja silloinkin voi tulla ikäviä yllätyksiä. Ja hyvin todennäköisesti  tuleekin kun se mies tajuaa ettei se lapsi ole mikään nukke joka on hiljaa ja ynisee käskystä. Koska ilmiselvästi  se mies ei tajua lainkaan mitä lapsen kasvattaminen vaatii.

ÄLÄ_TEE_SITÄ.Se että mies haluaa on väärä syy.

Mun ystävä ei olisi erityisemmin halunnut lapsia, mutta miehensä halusi. Taipui sitten tämän tahtoon. Nyt äitiydestä viiden vuoden kokemus (toinen lapsi nuorempi) ja on sanonut mulle suoraan, että rakastaa lapsiaan mutta jos voisi palata ajassa taaksepäin, niin valitsisi toisin.

Meillä aloite oli miehen ja kun asia ei heti tärpännyt ( meni 1,5vuotta yrittäessä) niin tulihan siitä vauvakuume itsellekin.  Onnellinen olen, että mies asian toi esille ja hyvä isä tästä on tullut.

Suostuin kolmanteen miehen toiveesta, koska hän oli hoitanut 2 ekaa 50-50 ja ollut molempien kanssa vuoden kotona (no joo, halusin itsekin kolmannen mutta en olisi aktiivisesti ryhtynyt yrittämään ilman miehen voimakasta toivetta).

Ekaa lasta en olisi uskaltanut millään tuolla asetelmalla, vielä vähemmän nyt kun tiedän miten paljon vanhemmuus vaatii. Mutta varmaan löytyy menestystarinoitakin. Ehkä kannattaisi kysyä mieheltä ihan konkreettisia kysymyksiä kuten

-jäätkö lapsen kanssa hoitovapaalle, kun lapsi 9kk? Kuinka pitkäksi aikaa? jäätkö varmasti? Vaikka työtilanteesi ei hirveän hyvin sitä sallisi? Oletko valmis tekemään työelämään liittyviä uhrauksia lapsen vuoksi?

-pidätkö huolta siitä, että minä voin tehdä pitkiä työpäiviä/pääsen harrastuksiini/työmatkoille/kaverien kanssa ulos/saan elää suht vapaasti? (mitä oma elämä sinulle onkin)

-Oletko valmis käyttämään iltasi töiden jälkeen pääosin lapsen hoivaamiseen?

-Oletko valmis ottamaan reilusti suuremman roolin lapsen hoivaamisesta?

Tietty mies voi sanoa ihan mitä tahansa ja toimia toisin, mutta ehkä noiden kysyminen kuitenkin selventäisi tilannetta.

Minä ryhdyin lastentekoon miehen toiveesta. Kävi niin, että mies ei kestänytkään vauva-arkea suurista lupauksista huolimatta, vaan kaikki vauvanhoito jäi yksin minulle. Ja mies oli tosiaan ennen raskautta vannonut, että pitää pitkät isyyslomat jne. Hohhoijjaa. Kaksi vaippaa vaihtoi ja totesi, että ei nappaa. Ja ilmoitti töihin, että peruu isyysloman jne. No, kävi myös niin, että lapsi onkin parasta mitä minulle on elämässäni sattunut, eli en ole katkeroitunut kuitenkaan. Harmi vaan, että parisuhdehan tuossa meni pilalle.

Mies ehdotti ensiksi lasta ja minulla ei ollut haluja. Mies ei painostanut mitenkään ja vauvakuume tuli sitten myöhemmin minulle. Lapsi tuli ja en ole todellakaan joutunut yksin olemaan lapsen kanssa. EI meillä mitään hoitovuoroja ole koskaan ollut, kun mies ollu hyvin aktiivinen aina lapsen kanssa. Paita ja perse ne kaksi on, vaikka lapsi muutti jo omilleen.