Kaikki lesket eivät peri mitään

Avioliiton aikana kumpikin omistaa oman omaisuutensa. Avioliiton loppuessa (joko eroon tai kuolemaan) suoritetaan ositus ja avioparin omaisuus "laitetaan tasan" 50/50 ellei avioparilla ole avioeroa. Sen jälkeen kuolleen osapuolen osuus menee hänen perillisilleen. Leski ei siis peri, mutta hänellä on avio- oikeus puoleen omaisuudesta.

Siksi se avioehto on niin tärkeä, erityisesti toista kertaa avioituessa.

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton aikana kumpikin omistaa oman omaisuutensa. Avioliiton loppuessa (joko eroon tai kuolemaan) suoritetaan ositus ja avioparin omaisuus "laitetaan tasan" 50/50 ellei avioparilla ole avioeroa. Sen jälkeen kuolleen osapuolen osuus menee hänen perillisilleen. Leski ei siis peri, mutta hänellä on avio- oikeus puoleen omaisuudesta.

Siksi se avioehto on niin tärkeä, erityisesti toista kertaa avioituessa.

Siis jos ei ole avio-ehtoa niin omaisuus laitetaan tasan 50/50

Vierailija kirjoitti:

Leskeneläkehän on aika harkinnanvarainen ja minusta se on oikein. Miksi ihmeessä naimisissa ollut, hyvällä työeläkkeellä oleva ja muutenkin varakas ihminen tarvisi täyden leskeneläkkeen, jos samaan aikaan ikänsä sinkkuna ollut ja vähävaraisempi joutuu elämään ihan omalla eläkkeellään?

Leskeneläke on jäänne. Se oli tarpeen, kun miehiä kuoli sodassa ja äidit jäi pienten lasten kanssa tai siippa kuoli eläkeiän kynnyksellä ja oman kortensa kekoon kantanut kotiäiti jäi pienelle rahalle. Mutta nykyään se on aika turha pl. jos on alaikäisiä lapsia. Jokainen huolehtikoon oman eläkkeensä. Tottakai olisi kivaa, että kaikki saisi rahaa joka paikasta, mutta on niitä asioita, joista olisi helpoin leikata tarvittaessa. Muutenkin eläkkeet saisi laittaa remonttiin. Eläkekatto, EHDOTTOMASTI, ja minimieläke voisi olla sen tonnin. Toisaalta kukaan ei tarvi esim. yli 5000 Euroa tai säästäköön yksityisillä järjestelmillä.

Onneksi äitini sai leskeneläkettä. Hänen oma eläke oli 300 euroa. Nyt saa 900 euroa, eli pärjää ihan hyvin