Miksi tuo leskeys on täällä niin vaikea käsittää?

Ei tietenkään harmittaisi. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan vain hänen onnea. Tietysti jos itse menehdyn ennen aikaisesti haluan että mies saa hyvän uuden elämänkumppanin.

Pahinta olisi jos mies vastentahtoisesti jäisi yksin.

Mua harmittais kyllä tai siis en ois elossa, mutta tuollainen tieto.

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittais kyllä tai siis en ois elossa, mutta tuollainen tieto.

Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään harmittaisi. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan vain hänen onnea. Tietysti jos itse menehdyn ennen aikaisesti haluan että mies saa hyvän uuden elämänkumppanin.

Pahinta olisi jos mies vastentahtoisesti jäisi yksin.

Eli sinun menettämisessä ei ole mitään suremista, tai suhteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen hänen elämässään? Eikä sellainen, jonka päätyttyä ihminen käy läpi jonkun muutoksen ennen kuin voi surultaan taas hyvin? Onpa kannattavaa olla yhdessä.

Sivusta seuranneena voin sanoa, että lesken kannalta se ja sama, mutta lapsille ei ole hyväksi, jos perheeseen tupsahtaa joku tuntematon ja ottaa toisen vanhemman paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittais kyllä tai siis en ois elossa, mutta tuollainen tieto.

Miksi ihmeessä?

Haluan olla suhteessa, joka ei ole ihan heti korvattavissa, ja omalta puoleltani olenkin. Ikävää tietenkin, jos jotain toiselle sattuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään harmittaisi. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan vain hänen onnea. Tietysti jos itse menehdyn ennen aikaisesti haluan että mies saa hyvän uuden elämänkumppanin.

Pahinta olisi jos mies vastentahtoisesti jäisi yksin.

Eli sinun menettämisessä ei ole mitään suremista, tai suhteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen hänen elämässään? Eikä sellainen, jonka päätyttyä ihminen käy läpi jonkun muutoksen ennen kuin voi surultaan taas hyvin? Onpa kannattavaa olla yhdessä.

Ihmiset käsittelee surunsa eri tavoilla. Esimerksi naapurin mies tapasi uuden melko nopeasti vaimonsa kuoltua, surutyö jatkui uuden kumppanin kanssa. Tapahtumasta on nyt 4v. Ja edelleen puhuu hyvin lämpimästi menehtyneestä vaimostaan ja hänen aikuiset lapset ovat ainakin puheidensa mukaan olleet tyytyväisiä että isä on jatkanut elämää.

Luuletko sä tosiaan että suruaika määrittelee millainen suhde on ollut? Tai että suruaika päättyy kun tapaa toisen?

Ja kiitos vain näin 13v. Jälkeen koen todellakin että meidän on kannattavaa olla yhdessä kun toisiamme rakastamme.