Pistänkö narkomaani-lapseeni välit poikki,kun tilanne tämä,
Kyseessä nuori aikuinen,poikani,joka käyttää kaikenlaisia päihteitä.olen hänen äitinsä.
Hän käy luonani vain ja ainoastaan kun rahan tarvetta,ruoka kaapista omien puheidensa mukaan loppu.ja hän on usein kiukkuinen ja ailahtelevainen ja luulen valehteleekin monista asioista.käyttää hyväksi kiltteyttäni.
Jouduin sairaalaan isoon leikkaukseen ja vietin siellä 3 viikkoa.kertaakaan ei tullut katsomaan.tuntuu tosi pahalta varsinkin kun minulla ei mitään laajaa ystäväpiiriä ole.
Nyt olen kahden vaiheilla lopetanko yhteydenpidon joka tapahtuu vain hänen tarpeidensa pohjalta.leikkauksen jälkeen olisin tarvinnut kaupassakäynti ym apua,sain sitä kerran.ei välitä oikeasti minusta pätkän vertaa.
Tuska ja suru läsnä päivittäin tämän lapsen tähden,koulussa hiljainen kiltti ja kiitettävä koulutodistuskin peruskoulusta.nyt ei käy töissä eikä opiskelu kiinnosta.
Koen olevani täysin epäonnistunut kasvattaja.ja muita lapsia minulla ei ole.
Kommentit (32)
Kun olisi saanut nuorena normaalisti kokemuksia naisista niin olisi kasvanut normaaliksi. Hyvin tuttu kaava.
Sitä kelvaamattomuuden tunnetta täytetään päihteillä. Pitää turruttaa se tunne kun ei kuulu joukkoon, ei ole cool naisten mielestä.
Kannattaisi kysyä neuvoa ennen ammattilaiselta, kuin vauva foorumeilta...
Vierailija kirjoitti:
Kun olisi saanut nuorena normaalisti kokemuksia naisista niin olisi kasvanut normaaliksi. Hyvin tuttu kaava.
Sitä kelvaamattomuuden tunnetta täytetään päihteillä. Pitää turruttaa se tunne kun ei kuulu joukkoon, ei ole cool naisten mielestä.
Ihan totta höpiset. Kun ne lukion ja amiksen tytöt ovat niin tarkkoja, kelle jakavat ja osa ei jaa kellekään, iso joukko miehiä joutuu turmiolle. Naiset eivät kanna vastuutaan.
Varmasti todella raskas tilanne ja ymmärrän täysin jos ei muuta mahdollisuutta ei ole kun laittaa välit poikki. Katsoin tässä taannoin olikohan inhimillisessä tekijässä jakso ,jossa haastateltiin huumekoukussa olevien lasten vanhempia. En tiedä löytyykö kyseistä jaksoa tai oletko nähnyt sen jo, mutta siinä käsiteltiin juuri tätä asiaa mitä itse pohdit. Varmaan tällainen vertaistuki olisi sinullekin hyväksi. En vaan tiedä miten sitä vertaistukea on saatavilla.
Alan ammattilaiselta neuvoja?
Soitanko päihdehuoltoon vai mikä se instanssi on on?
Kyllä ihan neuvoja kaipailen,toista mielipidettä omani tueksi,kun tätä välien katkaisua miettinyt.ja tämä asia tosiaan hallinnut liikaa ajatuksiani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alan ammattilaiselta neuvoja?
Soitanko päihdehuoltoon vai mikä se instanssi on on?
Kyllä ihan neuvoja kaipailen,toista mielipidettä omani tueksi,kun tätä välien katkaisua miettinyt.ja tämä asia tosiaan hallinnut liikaa ajatuksiani.
Ap
Googleta paikkakuntasi No-ryhmät. Sieltä saavat myös omaiset vertaistukea. Lämmin halaus sinulle.
Se narkomaaniveljen ja aikamiespojan sisko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ammattilaiselta neuvoja?
Soitanko päihdehuoltoon vai mikä se instanssi on on?
Kyllä ihan neuvoja kaipailen,toista mielipidettä omani tueksi,kun tätä välien katkaisua miettinyt.ja tämä asia tosiaan hallinnut liikaa ajatuksiani.
Ap
Googleta paikkakuntasi No-ryhmät. Sieltä saavat myös omaiset vertaistukea. Lämmin halaus sinulle.
Se narkomaaniveljen ja aikamiespojan sisko
NA. Sorry virheestä.
Ex-kiekkoilija Marko Jantunenkinhan tässä huumehelvetistään selvittyään sanoi, että hänen toipumisen tärkein tapahtuma oli se kun hänen perhe ilmoitti että välit palaavat kun huumeet poistuvat. Kaikki muu on vähintäänkin hiljaista hyväksyntää ja se vain pahentaa tilannetta. Välit poikki, mutta pidä huolta että poika kuulee syyn ja sen että asiat ovat hänen omissa käsissään.
Ainakin lukot vaihdat, ettei pääse omin avaimin sisään. Mun elämääni varjosti vuosikymmeniä päihteistä riippuvainen omainen. Vielä hänen kuolemansa jälkeenkin tietty surumielisyys ja ahdistuneisuus vaivaa, häpeä. En halunnut vierailla kyseisellä paikkakunnalla, ettei kukaan vaan tunnista. En pitänyt häneen mitään yhteyttä. En surrut kuolemaan, mutta toisen omaisen suremisen myötä jouduin asiaa käsittelemään. Tuntui, ettei ikinä pääse piinasta eroon ja painajaismaisista kokemuksista.
Mutta miten neuvoisin sinua ap, en tiedä. Puhu ja yritä keskustella rakentavasti, mutta vedä rajat ja pidä ne, älä lepsuile. Ikuinen hyysääminen ei kuitenkaan tuota tulosta, jos pojalla ei omaa tahtoa raitistua.
Käyppä päihdelinkin sivuilla, siellä on keskuteluosio narkkejen läheisille, saat vertaistukea. Lähipiirissäni myös äiti ja narkkipoika, poika pummaa sairaan äitinsä rahoja, lääkkeitä..tylyä kattoo sitä hyväksikäyttöä.
Sanoisin että välit poikki ja kerrot että otat avosylin vastaan kun/jos joskus päättää raitistua. Tässä on myös sun henkinen ja fyysinen terveys kyseessä. Tsemppiä.
Sano, että rakastat, mutta haluat hänen pääsevän irti huumeista ja haluat tavata vasta sitten, kun hän on kuivilla.